Sokerilakko oli kuitenkin ehkä vähän p***a idea

Ajattelin yrittää sokerilakkoa. Jotta onnistuisin lakossani, vedin mukaan miehen ja tsadam, myös jotenkin yli 250 blogini lukijaa. Huh huh mikä jengi!

Lanseerasin Facebook-ryhmän ja hyvän tsemppimielen. Päätin, että 1.10.-23.12.2019 olemme kaikki sokerittomia ja pikaruuattomia. Jouluaattona sitten olisi joulupöydässä uudet minät, kapeat uomat ja hyvät fiilikset mussuttaa posket täynnä vihreitä kuulia ja Fazerin sinistä.

Haha meni ihan reisille.

Yli pyykkivuorten

Katselen kaukaisuuteen eli keittiöön ja haaveilen suklaasta.

Sokerittomuushaaste: muutamia kakkupaloja…

Ajattelin, että sokerittomuudella pääsen ratsastamaan kohti täysin uudenlaista preeriaa. Kuvittelin, että sokerittomuus vie minut hikipanta päässä salille ja opettaa liikunnan ilon, parantaa aikuisiän aknen, poistaa IBS-turvotuksen ja karistaa ne ärsyttävät viisi kiloa.

Asetin etukäteen ryhmään säännön: reissuissa ja juhlissa saa herkutella, jos sellainen osuu ja on ihan pakko. Mieheni antoi siitä palautetta loppusyksystä:

”Mun työkaverin vaimokin on tässä projektissa ihan vaan sun takia ja sä vaan vedät täällä salaa kakkua! Mä kerron kaikille!”

Niin no kun tilanne eskaloitui yhtäccii. Tai ei, ei, sehän oli tiedossa, että reissussa saa herkutella. Minulla vaan oli ihan muutama reissu…

Katsokaas kun kävin lokakuussa työkavereiden kanssa Tallinnassa. Viiniä, hyviä ruokia, suklaakakkua. Ja bloggaajien kanssa Hotel Sveitsissä. Viiniä, hyviä ruokia, suklaakakkua. Ja marraskuussa ystäväni Minnan kanssa Sokos Hotel Puijonsarvessa. Viiniä, hyviä ruokia, suklaakakkua ja tottahan nyt oli vähän paljon karkkia!

Monta kieltäytymistä sokerista

Mutta kyllä minä tsemppasin! Jätin töissä varmasti 20 kertaa kokouspullat, keskiviikkokahvit, synttärikakut, työyhteisöpäiväkakut ja muuten vaan -keksitarjoilut väliin. Leffaeväänä oli pelkkä sokeriton smoothie.

Karkkipäivänä herkkuja oli vain lapsille. Jätin väliin monta kertaa pizzan tai hampurilaisaterian, joten tsemppasin, kyllä! Hirveän monta kieltäytymistä!

Reissuissa herkuttelin, kotona ja töissä tsemppasin. Nostin panoksia, lähti jopa laukalle: Kokeilin kolmen viikon tehodieettiä. Se oli virhe.

Ihan äkkiä en (ehkä, en voi luvata, olen hurahtaja) taas paistele valkuaismunakasta pinaatilla. Uhhh…

Skumppaa ja pizzaa

Kolmen viikon kuurin kahden viikon kohdalla pidin yhden aterian tauon, koska tuli työpaikan pikkujoulut. Ja tuli myös skumpanmakuiset jatkot, jotka eivät ehkä ihan istuneet tehodieettiin.

Ja seuraavana päivänä tuli työnantajan tarjoama joulupuuro kesken tiukan kokouspäivän, jolloin ei niin kuin oikeastaan päässyt muualle syömään salaatinlehtiä. Ja sitten olikin jo joku työpäivän siivouspäivä pizzalounaalla.

Laukalla. Mutta sokerittomasti sentään! Melkein. Siiderissä ja pannacotassahan ei ole paljon sokeria, eihän?

Ei mennyt ihan putkeen tämä lokakuusta joulukuun loppuun täysi sokerittomuus ja herkuttomuus ja mässäilemättömyys.

Mieheni onnistui kyllä. Ryhmässä Sirpa, Sanna ja Sonja onnistuivat todella upeasti. Muutkin saivat onnistumisia.

Ja sitten tuli joulu ja suklaat

Pari kuukautta meni siis sokerittomasti arjessa ihan jees. Sain siihen sen tehodieettiprofetian ja aloin paistella valkuaismunakkaita ja kuunnella, kun työkaverit pitivät saarnaa.

Parin viikon tehokuuri poisti pari kiloa. Juhuu! Vaan sitten tuli se pikkujoulut-skumppaa-joulupuuroa -alamäki kohti joulua.

Sitten tuli joulu. Ja sitten kävimme laivalla. Ja tuli uusivuosi ystävien patojen äärellä.

Tuli viiniä ja suklaata. Perheen herkkuiltapaloja. Ja lisää suklaata.

Sitten lähdin töihin. Viikon söin ihan nätisti ja terveellisesti.

Ja asetuin vaa’alle varovasti eka kertaa aikoihin.

Hyvät havainnot

Ei karkkilakkoja eikä pizzakieltäytymisiä.

Pari kuukautta sokerittomuutta muutamalla reissulipsahduksella. Pari viikkoa tehodieettiä. Viikon järjetön mättäminen. Oliko koko syksyn sokerittomuudella ja jatkuvalla kieltäytymisellä mitään tarkoitusta?

Tulos: paino on täysin sama kuin sokerittomuuden alussa. Akne on yhä lääkityksestäkin huolimatta. Vaatteet kinnaa. IBS ei lähde sokerittomuudella minnekään. En ostanut hikipantaa.

Tulos: monta hyvää hetkeä jäi töissä kokematta muiden kanssa, kun en tarttunut herkkuihin ja nauttinut hetkestä. Mökötin jossain nurkassa smoothieni kanssa, vaikka puolikas tai kokonainen pulla silloin tällöin ei olisi tehnyt kokonaisterveydelle mitään.

Kun tartuin herkkuun, tuli morkkis. Väärin sekin. Jos jotain syödään, siitä tulee nauttia.

Huomio: ei ikinä enää ehdottomuutta millään dieeteillä tai sokerilakoilla. Ei karkkilakkoja eikä pizzakieltäytymisiä. Jos tekee mieli herkkuja, saan syödä kohtuudella. Kotiin ostan herkkuja vain viikonlopuksi ja töihin vien hedelmiä ja yritän syödäkin niitä. Karkkilakko ajaa lopulta silmittömään mässäilyyn, mikä sitten on se huono juttu.

Liikuntaa opettelen nyt lisäämään ja joskus jopa rakastamaan sitä. Hyväksyn, että nämä viisi kiloa kuuluvat minuun.

Ruuasta saa ja pitää nauttia eikä syömisestä saa syyllistyä.

Ei enää dieettiä, vaikka miehen työkaverin vaimo lähtisi mukaan.

Vaikka toisaalta tunnen itseni ja tiedän, että kohta innostun sokerilakosta sitten vaikka hampaiden terveyden vuoksi. Ja sehän on hyvä se. Mutta ehkä ensin keksin jonkun muun idean, koska minullahan näitä riittää…

Teitkö uudenvuoden karkkilakkolupauksia?

Lue myös

Blogini sokerittomuushaaste: jo yli 200 päässyt eroon sokerikierteestä

Kuukauden sokerittomuus: En tarvitse enää suklaata (whaaat?!!)

Kahden kuukauden sokerittomuus: katso tarkat mitat!

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hyvä sinä!

Avatar

Niinpä niin.
Ehdittomuus yhtään missään lajissa on harvoin hyväksi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Sepä se.

Avatar

Vastapainoksi – en kettuillakseni, vaan toisenlaiseksi näkökulmaksi- kerron, että paino voi pudota, vaikka söisikin herkkuja. Kunhan muistaa tasapainon! 🙂
Hyvä nyrkkisääntö on 80% oikein syömistä, 20% voi vähän lipsua. Mä syön harva se päivä rivin suklaata tai muutaman karkin, mutta hyvällä omallatunnolla. Tiedän mitä syön, minkä verran kaloreita ja mitä kulutan. Panostan kasviksiin, joiden kuitu huolehtii suoliston hyvinvoinnista (edistää painon putoamista). Ja paino putoaa.

Ehdottomuuteen kannattaa ruveta vain hyvin lyhyeksi ajanjaksoksi, jos sille on hyvä syy, tai sit se on sun loppuelämä, jos haluat tulosten pysyvän. Muutoin kannattaa harkita miten sisällyttää ne herkut tms omaan elämään niin, että ne pysyy oikealla paikalla. 🙂 sinniä ja aivopesua se vaatii iteltä, mutta lopussa kiitos seisoo!

Tsemppiä!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa järkevältä! 🙂

Avatar

Heh, olen sellaisessa karkkilakossa, että itse en saa karkkia ostaa. Yritän siis vain vähentää, sillä syksy teki tepposet ja jaksaminen oli kortilla. Melkeinpä päivittäin söin karkkipussin, että saisin edes jotain iloa. Liikuntaakin yritän lisäillä. Tänään päätin alkaa polkemaan töihin, kun ei tuo talvi näytä tulevan. 😀 ja nyt on oikeasti hyvä fiilis, jota ei ole ollut pitkään aikaan. (Jäätelöä kyllä söin jälkkäriksi, kun sisko kävi saunomassa 😅).

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä