Ystävät elävät nyt samaa perhearkea kuin me 10 vuotta sitten

Ystävät tulivat meille kylään ja alkoivat nostella sohvapöydän alatasolla olevia aikuisten lautapelejä pöydän päälle. Sitä mukaan, kun heidän viidestä lapsestaan pienimmät, 1 ja 3, koskivat tavaroihimme, vanhemmat nostivat lisää tavaroita taaperoulottuvuuden yläpuolelle.

Naurahdimme, että mitä ihmettä, eikö meillä olekaan enää lapsiperheen koti? Samassa tajusin, että ei todellakaan, meillähän on hetken ollut myös yhdessä alalaatikossa pesuaineita ja yhteen keittiön alalaatikkoon nostin juuri juhlien ajaksi pois näkyvistä pienen laatikon, jossa on muun muassa särkylääkkeitä, ja siellä se laatikko on yhä!

lasten saaminen

Emme tarvitse lapsenvahtia

Havahduimme vuosi-kaksi sitten, että jos lähdemme jonnekin, emme tarvitse enää lapsenvahtia. Kaksi isompaa pystyivät tuolloin jo vahtimaan pienintä, ja nykyään 8-, kohta 9-vuotias Aava pärjää loistavasti yksinkin kotona hetken.

Meillä ei ole ollut säännöllistä lastenhoitoapua koskaan lähellä. Kun Matilda ja Henrik olivat pieniä, saimme joskus satunnaisesti apua joltain naapurilta tai lastenvahtikeikkaa tekevältä opiskelijalta.

Emme ole oikeastaan vielä tajunneet käyttää hyväksi tätä uutta vapauden mahdollisuutta! Käymme kyllä joskus kävelyllä kahdestaan, mutta voisimme myös tuosta noin vain lähteä keikalle, konserttiin, syömään tai leffaan. Toisaalta viihdymme kyllä ihan kotona emmekä osaa kaivata tuollaista, kun niin harvoin se on ollut mahdollista. Työt, kotityöt ja treenikuljetukset täyttävät arjen, mutta kyllä sieltä välistä löytyisi myös aikaa irtiotolle.

lasten saaminen

Jatkuvaan saatavillaoloon tottui

Yhdellä samanikäisellä ystävälläni on pian 3-, 4- ja 6-vuotiaat lapset. Meidän lapset täyttävät tänä vuonna 9, 14 ja 17 vuotta. Tunnustin juuri tänään tälle ystävälle, että alan jo unohtaa, millaista arki oli kolmen pienen kanssa. Toisaalta nyt on vastassa murrosiän haasteet ja huolet, joten vanhemmuus on yhä täyttä, mutta erilaista.

Suoraan sanoen en muista, miten me silloin selvisimme. Muistan vain välähdyksiä niistä vuosista, kun kaksi itki sylissä ja se vanhin, joka oli nuorempi kun nuorimmaisemme nyt, joutui odottamaan vuoroaan.

Kun katson ystävien ja naapureiden pikkulapsiarkea, mietin, mihin ne vuodet menivät ja millaista se kaikki oli. Myönnän, että nyt tuntuu jopa syylliseltä elää sillä tavalla helposti, että voi tuosta noin vain lähteä yksin kauppaan, lenkille tai suihkuun. Jopa vessassa voi käydä yksin.

Siihen jatkuvaan saatavillaoloon tottui niin, että minun on nykyään jopa vaikeaa ottaa omaa aikaa itsekkäästi ja lähteä jonnekin yksin. Helpommin lähden vaikka Aavan kanssa uimaan kuin yksin salille. Toisaalta taas tiedostan, miten vähän aikaa Aavanen on pieni ja haluaa seuraani – esimerkiksi eilen teinit eivät halunneet lähteä kanssani uimahalliin, mutta Aava halusi.

Elämäntilanteet ystävien kanssa olivat erilaisia silloin ja vähän erilaisia nyt. Vähän nolottaa elää nyt niin helposti verrattuna heihin, mutta toisaalta, kun he bilettivät baarissa ja toivoivat, ettei pilkku tulisi vielä, me kannoimme samaan aikaan huutavaa vastasyntynyttä ja toivoimme, ettei juuri nukahtanut taapero tulisi taas sängystään.

lasten saaminen

Lapset isoja, tervetuloa neljänkympin kriisi

Myönnän, että välillä koen olevani paljon vanhempi kuin ystävät ja naapurit, jotka elävät nyt taaperoarkea, mutta ovat kuitenkin saman ikäisiä kuin me tai jopa vanhempia. Työelämässä taas koen olevani muita nuorempi. Se on nuorena usean lapsen tekemisen hinta.

Huomaan kuitenkin myös sen, että on äärimmäisen tärkeää saada vertaistukea muilta vanhemmilta, joilla on samanikäiset lapset. Ystävien iällä ei ole mitään väliä. Lapset yhdistävät vaikka äitiystävillä olisi 20 vuotta ikäeroa!

Nyt, kun lapset ovat isoja ja tuo 40 vuoden kriisi on tässä tulossa yhtä varmasti kuin vauvaperheessä Nipa Niskapaska valkoiseen bodyyn, niin mietin, mihin hurahtaisin seuraavaksi. Miestä en ajatellut vaihtaa, mutta kun yksin lenkkeily alkaa olla jo itsestäänselvyys, niin olisiko se sitten uusi vauva, maratonille treenaaminen, käsityöt, uusi työ tai opiskelu, vegaanius tai täydellinen hurahtaminen perunoiden ja salaatinlehtien kasvattamiseen. Vauvaa en usko kasvattavani, mutta perunoista en voi olla varma. You never know!

Lasten saamiseen ei tietenkään ole mitään yhtä oikeaa ikää eikä heidän saamisensa ole koskaan itsestäänselvyys. Onneksi myöskään ei ole mitään väliä, minkä ikäisiä lapsia ystävillä on vai onko ollenkaan. Ainahan voi puhua perunalajikkeista tai putkiremonteista!

Ai että, ihanaa olla 40 (kohta, ei vielä, ehdin vielä muutaman kuukauden kriiseillä sitä teille) ja vertailla kylppäriremonttia varten vessanpönttöjä!

Ihanaa uutta viikkoa muruseni! Tulkaa myös Instaan ja Facebookiin!

Love Hanna

Lue myös

Äidiksi 23-vuotiaana: Jäin paitsi vain opiskelijabileistä

Isovanhemmat asuvat liian kaukana

Jos meillä ei olisikaan iltatähteä…

Back to school! Meidän lasten koulut: alakoulu, yläkoulu ja lukio

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kaksi vuotta menee hirveän nopeasti. Kohta tosiaan helpottaa! Apua ei, tämä 40 tuntuu jo hurjalta iältä 😉

Avatar

Hih, tuntuu että pääsen tästä helposti kurkkaamaan, minkä kanssa itse kipuilen noin viiden vuoden päästä. 😉 Hyvin samalla kaavalla tullaan, ikää nyt 35v ja lapset 4v, 8v ja just kohta 11v. Lähimmät ystävät vasta perustavat perheitään tai elävät hyvin hektistä taapero+vauva-arkea, joten siihen verrattuna oma elämä tuntuu jo varsin helpolta. Käsittämättömän kiireiseltä (!!), mutta helpolta. Rajattomat lenkkimahdollisuudet ja yksinäiset kauppareissut häämöttävät vain parin vuoden päässä! Nyt se tuntuu varsin huojentavalta ajatukselta, mutta sitten aikanaan varmasti myös hyvin tyhjältä. Pienin toki on vielä vähän aikaa oikeastikin pieni, mutta isompien myötä sen on saanut jo huomata, että aika menee hämmentävän nopeasti. Nyt se jo käy yksin kavereilla leikkimässä. enkä voi käsittää milloin tämä ehti tapahtua…

Eikä 40 ole vielä lainkaan paha, säästä kriisi vähän myöhempään vuosikymmeneen! Näin mä meinasin tehdä. 🙂

Avatar

Hah niin samanlaisia ajatuksia täällä:) Olen 18- ja 14-vuotiaiden lasten 38-vuotias äiti. Välillä tunnen olevani paljon vanhempi kuin olen….Vanhempi lapsikin muutti jo omaan kotiin. Kun ikäiseni ystävä kipuili 1,5-vuotiaan lapsen päiväkotiin jättämistä työpäivän ajaksi minä kannoin mieheni kanssa sohvaa esikoisemme yksiöön. Haikein mielin, kuitenkin tuntien iloa ja ylpeyttä fiksusta nuorestamme, joka on ottamassa ensiaskelia aikuisuuteen.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Aika hurjaa. Samat äitien iät, ihan eri todellisuus. Ja hui ja vau mikä ylpeys ja jännitys ja huoli ja onni kasvavasta lapsesta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä