Tonnin kännykkä kaverilla – teinin kasvatus haastaa rikkaassa kunnassa

Jokaisessa kunnassa on asukkaita kaikista sosioekonomisista lähtökohdista. Totuus kuitenkin on, että kuntien asuntotilanne ja asuntomarkkinat vaikuttavat siihen, millainen on kunnassa asuvien varallisuustaso. Me asumme kunnassa, jonka tontit ja asunnot ovat kalliita, mikä taas on vaikuttanut pitkälti siihen, minkä paksuisia lompakoita kunnan asukkailla on.

Tiedän ilman muuta, että meidän kunnassamme on paljon perheitä, joiden jokapäiväisessä elämisessä on monenlaisia haasteita. On selvää, että tuloerot ovat suuret ja näkyvät esimerkiksi lasten ja nuorten arjessa. Tässä postauksessa kerron esimerkkejä siitä, miten korkea varallisuustaso näkyy lukioikäisten arjessa.

Millainen elintaso nuorelle esitellään?

Haluan kyseenalaistaa, minkä hintaisia tuotteita ja tarvikkeita alaikäinen nuori saa perheeltään.

Vaikka puhun varakkuudesta, tämän postauksen tärkein sanoma on kysymys siitä, mitä yläkoululainen tai toisen asteen koulutuksessa oleva nuori oikeasti tarvitsee. Vaikka perheellä olisi varaa mihin vain, haluan kyseenalaistaa, minkä hintaisia tuotteita ja tarvikkeita alaikäinen nuori saa perheeltään.

Jos nuori oppii kotona asuessaan todella korkeaan elintasoon, miten käy, kun hän muuttaa kotoa pois? Jatkuuko sama elintaso? Onko nuorelle silloinkin itsestäänselvyys, että kaikki vaatteet ovat merkkivaatteita ja kännykkä maksaa lähes puolet keskipalkkaisen aikuisen kuukauden nettotuloista?

Olen tämän syksyn ja talven aikana kuullut usein juttuja siitä, miten nuoret olettavat, että kaikilla on automaattisesti samat edut ja tuotteet. On kuulemma hauska läppä valittaa kaverille siitä, miten nolo ja naurettava kaveri on, jos häneltä puuttuu tiettyjä asioita, mitä muilla on automaattisesti.

Vaikka me olemme ihan hyvin toimeentulevia, mietimme tarkasti, mitä haluamme lapsillemme antaa ja opettaa. Haluamme kyseenalaistaa kulutusta sekä muistuttaa siitä, että me vanhemmat ansaitsemme työllämme rahamme eikä voi olettaa, että 16-vuotias saa automaattisesti jotain kallista, mitä vanhemmat eivät raaski itselleenkään hankkia. Vaikka lapsi on rakas ja tärkeä, hänen ei tarvitse saavuttaa kaikessa samaa materialismia kuin vaikka nelikymppiset vanhempansa.

Nämä monella nuorella on

Hampurilaispaikassa käydään vähintään kerran viikossa.

Tänä talvena olen kuullut, että kaverit sanovat suoraan, että on noloa ja naurunalaista, jos nuorella ei ole:

– Spotify Premiumia. On ihan vitsi, jos kaverilla ei ole sitä!

– Rahaa käydä kahvilassa, hampurilaisravintolassa ja kaupan karkki- ja croissant-hyllyillä useita kertoja viikossa.

– iPhonea, joka joillain toisen asteen opiskelijoilla on jopa 700-1000 euron arvoinen.

– Talvitakkeja esimerkiksi viittä tai seitsemää, joista jokainen maksaa vähintään sen 100 euroa.

Mopoauto joka pihassa

Kunnan varallisuus näkyy lasten kasvatuksessa.

Vanhemmat, mitä hittoa? Nuoret, mitä hittoa? Olen kuullut usein, että nuoret kehuskelevat toisilleen omistamillaan tavaroilla ja pilkkaavat niitä, joilla ei ole vastaavaa materiaa hallussaan. Missä ovat ihan peruskäytöstavat?

Minun puhelimeni on 400 euron arvoinen, ja minä teen puhelimella myös töitä! Miksi ihmeessä joku vanhempi ostaa lapselleen tonnin puhelimen, joka voi pudota jo ensi viikolla takataskusta vessanpönttöön tai asfaltille varsinkin, kun nuoret eivät halua käyttää puhelimessa läppäsuojaa edessä. Tai: Miksi annetaan nuoren olettaa, että tonnin puhelin on se ainoa ”hyvä” puhelin?

Minun nuoreni ei itse asiassa ole kotikunnassamme koulussa vaan muualla, mutta kuitenkin: olen kuullut muidenkin sanovan, että kunnan varallisuus näkyy lasten kasvatuksessa.

Yksi ystäväni kyseenalaisti sitä, että moni kunnassamme asuva nuori saa mopoauton. Kun se on kaveriporukassa itsestäänselvyys, saatetaan kotona käydä useinkin tiukkoja keskusteluja, joissa nostetaan pöydälle nuoren asema omassa yhteisössään, mutta myös perheen varallisuus, mopoautojen turvallisuus ja perheen näkemys siitä, kuinka tarpeellinen mopoauto on juuri omalle lapselle.

Meillä keskustelu oman huoneen siivoamisesta ja oman huoneen kunnioittamisesta on päättynyt usein tuhahdukseen siitä, että tottakai kaikilla kavereillakin on oma huone, että mitä ihmettä siinä on.

Huoh. Kyllä siinä on ihmettä. Ei todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Arvostus ja käytöstavat kunniaan

Nuorten mielestä on hyvä läppä pilkata kaveria.

Kasvattaminen ja perheen varallisuus kietoutuvat tottakai yhteen aina lähtien siitä onko varaa ruokaan ja päättyen kalliisiin harrastuksiin ja ulkomaanmatkoihin. Haluan kuitenkin peräänkuuluttaa kasvattamisen sitä osa-aluetta, jossa puhutaan toisten arvostamisesta, hyvistä käytöstavoista, perheen yksityisasioista ja siitä, mitä kaikkea nuori voi vaatia ja mitä hänelle annetaan.

Mielestäni edes Spotify Premium ei ole asia, jonka nuori saa itsestäänselvästi. Varsinkaan en pidä siitä, että toisten nuorten mielestä on hyvä läppä pilkata kaveria tuollaisesta asiasta, mikä liittyy sekä perheen varallisuuteen että siihen, mihin perhe päättää rahansa laittaa. Millä oikeudella nuori arvostelee toista nuorta hänen perheensä tekemistä valinnoista?

Tärkeä asia on mielestäni sanoa jo ihan pienellekin lapselle, että ei ole merkitystä onko meillä varaa vai eikö meillä ole varaa, mutta kaikkea ei tarvitse omistaa. Ihan pienen lapsen ei tarvitse murehtia perheen raha-asioista, kun taas teinille voi hyvin sanoa, että ole hyvä ja tienaa iPhone-rahasi itse. Vasta sen jälkeen voit leveillä kavereillesi sillä, mitä sinulla on. Mieluiten ei leveilyä silloinkaan, kiitos!

Saitteko kiinni, mitä tarkoitan? Oletteko törmänneet samaan? Keskustellaan Yli pyykkivuorten Instassa ja Facebookissa. Tule seuraamaan!

Lue myös

Ihan oikeastiko kännykkä on lapsenne koulumatkan turva?

Vanhemmat järki käteen: koululaiset ajoissa nukkumaan, kännykät yöksi pois!

Koulun herkkueväät: nyt vanhemmat ajatusta mukaan!!

Kommentit

16 kommenttia
Avatar

Asun Sveitsissä ja perheemme kuuluu täälläkin erittäin hyvin tienaavien joukkoon. Kuitenkin lapseni saivat ensimmäiset meidän vanhempien käytetyt iphonet 12–vuotiaana(täällä ainakin silloin ikä jolloin useimmat ne saivat) ja siitä lähtien ovat saaneet säästää rahat uuteen kännykkään viikkorahoistaan(16–vuotiaalla 100 Euroa kuukaudessa). Edes perusversiota Spotifysta ei ole kummallakaan, tosin meillä on käytössä Deezer–streaming palvelu b&o:n laitteiden takia.
Vaatteet meidän jälkikasvu ostaa Zarasta enimmäkseen omilla rahoillaan. Talvitakit ja kengät heille maksan. Canada Goosen kieltämättä kallis takki on ollut tyttärellä 4 vuotta eikä näytä vielä kulumisen merkkejä. Lasketteluvaatteet ostan aina laadukkaat käyttömukavuuden ja jälleenmyyntiarvon takia.
Olen äärimmäisen harvoin kuullut, että merkit olisivat tärkeitä tai vaikkapa että merkkivaatteiden puuttumisen takia jotakin olisi kiusattu. Lapseni ovat olleet myös yksityiskoulussa, jossa lapset kulkivat ihan samoissa Zaroissa kuin julkisella puolella.
Lomilla lennetään joskus business –luokassa, mutta korostan kyllä aina, että omillaan ollessaan rahat riittävät opiskelijana luultavasti leirintäalueeseen.
Tuntuu käsittömältä tuollainen kilpavarustelu!

Avatar

Minun kokemukseni mukaan tämän päivän teinit ovat tiedostavia niin rahan kuin ympäristönkin suhteen.
Toki meidän teini tietää, mitä tahtoo, mutta se ei suinkaan ole sitä kalleinta. Tai eniten. Koska ihan yhtä noloa, kuin olla osaton kaikesta, on omistaa se ihan kaikki ja kallein.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa hyvältä!

Avatar

Samoja ajatuksia olen pyöritellyt, vaikka lapseni on vasta esiteini. Me asumme kalliilla alueella, perheenä, jolla ei ole kahta autoa, laskettelulomia, karibian risteilyjä ja kalliita harrastuksia, merkkivaatteista puhumattakaan. Yritän kasvattaa lapseni ymmärtämään, että tämä kupla ei ole se normaali. Tällä hetkellä tuntuu, että olen onnistunut vaihtelevasti…

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Joo just tuo, että normaalin käsitys vaihtelee paljon!

Avatar

Wow asiaa!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos! Tämä meni mulla vähän taas tunteisiin, kun fiksut ja ihanat nuoret heittää niin tyhmää läppää.

Avatar

Täysin samaa mieltä! Olette fiksut vanhemmat🤩.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos 💗

Avatar

Oikeasti rikkaan perheen lapsilla ei ole tuollaisia, vain pikkurikkaiden ja toisaakta sossun tuilla elävillä.

Muistelen itse, että tuntemani rikkaan perheen (isällä parin miljoonan pääomatulot vuodessa) lapsilla ei ollut merkkivaatteita, ja he olivat erittäin nuukia sen suhteen, mitä lasten käyttöön annettiin. Asuivat normaalin kokoisessa kerrostaloasunnossa lähiössä, eli eivät millään arvoalueella tai arvotalossa, eikä kaikilla lapsilla edes ollut omaa huonetta.

Senkin muistan, että erityisesti sossun tuilla elävien perheiden lapsilla oli aina merkkivaatteet päällä, kun taas keskiluokan perheen lapsilla ei ollut edes käsitystä siitä, että vaatteilla voi olla merkkejä ja että on olemassa ihmisiä, joille vaatemerkeillä on väliä. Tämän vuoksi aina kun joku selittää, kuinka lapsilla on oltava sitä ja tätä kallista, koska kavereillakin on, oletan heti, että lapsen kavereiden perheet elävät sossun tuilla ja ovat täysin rahattomia.

Avatar

Asumme myös paikkakunnalla jossa nuoriso saa vääristyneen kuvan elämästä. Alakoulussa 1000 euron puhelimet, matkat ulkomaille, yksi kolmasluokkalainen jopa ihmetteli kun meillä on ”vain” kaksi vessaa. Olenkin ryhtynyt taisteluun omalla tavallani. Enää lapset eivät häpeä äidin vanhaa autoa ja ovat oppineet että rahaa saa vain työtä tekemällä. Lisäksi nettovarallisuuden käsite on tehty selväksi ja mielestäni he ovatkin hyvin ymmärtäneet että ihmisen ulkoisesta olemuksesta ja elämisen tyylistä ei voi päätellä onko jollain enemmän rahaa kuin toisella. Pitkiä keskusteluja ja ajattelun herättämistä se on vaatinut. Myönnän että jossain vaiheessa meni hieman yli ja jouduin korjaamaan että ei, me emme ole köyhiä, haluan vain saada teidät ymmärtämään mihin mikäkin määrä rahaa riittää. Lapset kun kassalla kysyivät että riittääkö rahat jugurttiin kun sanoin että nyt harjoitellaan budjetilla ostamista ruokakaupassa. Fiksuja teinejä on tullut jotka osaavat nauttia elämästä mutta myös toimia järkevästi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tärkeitä keskusteluja olette käyneet!

Avatar

Hyvä kirjoitus. Me asumme Porissa, eli ei tosiaankaan missään ”Rikkaiden” kunnassa vaan vanhassa duunarikaupungissa, mutta silti tuota samaa on täällä. Meillä lapset alakoulussa, mutta ihan sama homma. Nyt on vielä alakouluissa muotia tämä VSCO muoti jonka mukaan kaikilla pitää olla iphone, adidaksen vaatteet, jopo ja kånkenin reppu. Ja tietty donitseja ranteessa ja merkki vesipullo. Sitten kiusataan niitä joilla ei ole. Kyseiseen muotiin toki kuuluu myös urheilullisuus ja ilmaston pelastaminen, vaikkei se toetenkään rajoita uuden iphonen ostamista.

Mielestäni vanhemmat ovat avainasiassa tässä. Jos kukaan vanhempi ei lähde moiseen kilpavarusteluun mukaan, niin ei tule siitä kiusaamistakaan. Itse kun olen oikeasti arvoiltani ekologinen ja haluan opettaa lapseni ennen kaikkea hyväksi ihmiseksi, tuollainen käytös ahdistaa.

Valitettavasti aika läheltä joudun seuraamaan, miten joillekin vanhemmille tuntuu olevan itsellekin statusarvo, että oma lapsi on siellä coolien joukossa. Eikä ainakaan se lapsi joka on ainut ilman iphonea. Mielummin vaikka kiusaaja kuin kiusattu. Riipaisee aika paljon. Naurettavinta, että samaan aikaan korostetaan, miten äänestetään vihreitä.ja ollaan niin ilmaston puolesta ja solidaarisia. Se ei kuitenkaan rajoita kerskakulutusta tai määritä lapselle opetettavia arvoja. 😭

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kurjaa! Ja lisäksi on perheitä, joilla ei riitä rahaa ravitsevaan ruokaan.

Avatar

Apua. Ei täällä maalla tällaista. Esikoiseni on 19v. Hän haluaa aina halvimman puhelimen ja siihen hyvät näytön ym suojat. Silti ne tuppaavat tippumaan kallioille ja järviin. Kun luonto on sydäntä lähellä. Vaatteensa tämä nuori mies on ostanut yleensä kierrätyskeskuksesta ja saanut vanhemmilta serkuilta. Pyrin itsekin löytämään aina kaiken käytettynä. Vaatteet, lelut ym. Uutena vain alusvaatteet ja ne mitä ei kohtuullisessa ajassa käytettynä löydy. Tuttavapiirimme koostuu samanhenkisistä ihmisistä. On siistiä tehdä edullisia löytöjä ja kierrättää tavaroita. Lelut, vaatteet, lastentarvikkeet kiertävät perheestä toiseen. Meillä on kuusi lasta ja edullinen elämä. Olemme tyytyväisiä näin.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa ihanalta. 💗

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä