Sopiiko, että välillä ystävyyteen riittää, että ajattelee ystäviä?

Ystävyys on voimavara ja ilo, mutta vaatii paljon. Vai vaatiiko?

Minulla on paljon hyviä ystäviä ympäri Suomen. Pidän heihin yhteyttä anteeksiantamattoman vähän.

Perhettä ja sukua emme valitse, ystävät valitsemme. Ystävät tukevat, myötäelävät, nauravat, juhlivat, hulluttelevat, ärsyyntyvät ja itkevät kanssamme. Ystävät tietävät meistä kaiken ja juuri siksi, ja siitä huolimatta, ovat vierellämme.

Vaan mitä tapahtuu ystävyyssuhteille, kun iskee päälle päiväkotiarki, työarki ja Wilma-arki?

Ystävyys

Arki-ilta pakottaa priorisoimaan

Kun tulen töistä kotiin kello 17, 18 tai välillä 19, edessä on keittiön siivoamista, pyykinpesua, harrastuskyydityksiä, kokeisiin kyselyä ja jokaisen lapsen kohtaamista erikseen.

Yksi lapsi odottaa, että luemme iltasatuamme, joka nyt on Ronja ryövärintytär, mielellään jopa tunnin. Toinen lapsi pyytää minua pelaamaan kanssaan änäriä. Kolmannen tavoitan ehkä saunan lauteilla, jolloin ei ole kyse pikaisesta lämmöstä ja kummankin nopeasta hiustenpesusta vaan lauteilla puhutuista ystävyyssuhteista, vanhojentanssien asuhaaveista, pettymyksistä ja unelmista.

Jos illalle jää omaa aikaa, on priorisoitava. On valittava, onko oma aika kävelylenkki yksin esimerkiksi oman ammattialan tai viihteellisen podcastin tai äänikirjan kanssa vai ystävän seurassa.

Vaihtoehdoissa on myös sali, jolloin joko edistää kunnolla omaa treeniä oman musiikin kanssa tai seurassa, jolloin treeni ei ole yhtä täysivoimainen.

Vaakakupissa ovat myös kirjan lukeminen, käsityöt, omat sarjat, omat kiduttavan paljon aikaa vievät projektit kuten vaikka ”Kaikki lasten kevätvaatteet läpi ja pienet fb-kirppikselle myyntiin” ja listan viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä tietysti parisuhdeaika.

arki

Ystävyys jää kakkoseksi pakosta

On priorisoitava, koska ehtii nähdä ystäviä. On valitettavasti myös priorisoitava, kuinka monta ystävää ehtii tavata ja kuinka monelle ehtii soittaa.

Aina ei ehdi edes viestitellä. Se on vain totuus. Kännykän käteen ottaminen myöhään illalla ei myöskään useinkaan virkistä eikä rentouta, varsinkaan viestintä- ja somealan työtä tekevää, jolle some ja kännykkä ovat työvälineet lähes 24/7.

ystävä

Ystävä: ajattelen sinua

Minusta ehkä lohdullisinta tässä arjessa on tunnustaa ystävälle, että vaikka en ehdi pitää yhteyttä, ajattelen sinua usein ja kuulla silloin ystävän huokaus siitä, että sama tilanne hänellä. Hän kyllä ajattelee ja rakastaa!

On lohdullista ymmärtää, että ystävä ei koe minun hylänneen häntä, kun aikani ei vain riitä. On lohdullista tietää, että ystävä on yhä siellä, vaikka puhelin piippaa vain säbäryhmän, luokan vanhempien ryhmän ja Wilman viesteistä.

Toivon sydämestäni, että ystävä soittaa tai laittaa viestin, kun tarvitsee minua. Siirrän taatusti syrjään kaiken muun pyykeistä änäriin, kun minua tarvitaan.

Sano ystävä suoraan, koska valitettavasti aikani ei aina riitä muun näkemiseen pyykkivuorien keskellä kiipeillessäni.

ystävyys

Ystävän tapaaminen pelastaa koko kuukauden

Pyrin tietenkin tapaamaan ystäviäni, mutta liian harvoin. On ihanaa viettää arki-ilta tai viikonloppu ystävän kanssa ja siirtää kaikki muu silloin syrjään. Vaikka yöuni jäisi lyhyeksi, tapaaminen tuo virtaa päiviksi, jopa viikoiksi.

Mitäpä jos päätetään, että sopii, että välillä riittää ajattelu, ja kun nähdään, jatketaan siitä, mihin jäätiin? Kun nähdään, nähdään täysillä, vaikka se olisi kerran vuodessa.

Kiitos ystävät, että olette siellä! Hali Pirkkalaan, Tampereelle, Rantasalmelle, Jyväskylään, Savonlinnaan, Kangasalle, Punkaharjulle, Kuortaneelle, Riihimäelle, Helsinkiin, Poriin, Kurikkaan, Vaasaan ja sinulle, joka luet tätä nyt. 💗

Ihanaa ystävänpäivää! Kiitos, että ajattelet, vaikka emme ehdi edes viestitellä. Ps. Ystävät! Ostin jo viime viikonloppuna ystävänpäiväkortit, mutta ne ovat yhä kirjoittamatta ja postittamatta laukussani, koska en ole ehtinyt postittaa niitä. Ajatushan oli tärkein, eikö?

Ystävyys postauksissa

Nainen tarvitsee tällaisia ystäviä

Jaksan paremmin, kun laiminlyön ystäviäni

Perheellinenkin voi olla yksinäinen

Ystävät elävät nyt samaa perhearkea kuin me 10 vuotta sitten

Vaikeinta naiseudessa on ystävyys

Rakkaimmat bloggaajaystäväni ja heidän bloginsa – tutustu!

Kreisibailausta, alastomuutta, naurua ja yhteinen sänky

Viikonloppu lapsuudenystävän kanssa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä