Jaahas, ja taas sekosin uudesta asiasta

Onkohan minulla kaikki ihan hyvin? Taas siinä kävi niin, että innostuin uudesta asiasta. Se tulee aina ihan puskista ja säikäyttää itsenikin.

Uusia asioita on ollut elämässäni valtavasti. Ne tulevat ihan yhtäkkiä ja täyttävät arkeni. Ihan muutamia mainitakseni: lapsena ratsastus ja hevoset, postimerkit ja Smurffi-figuurit, aikuisena vauvakuume, kestovaipat, Me & I, astiasarjat, kuntoilu, erilaiset ruokavaliot, CGM… Niitä vaan tulee ja menee koko ajan!

Nyt minä kuulkaa paria kuukautta vaille 40-vuotiaana sitten neuloin elämäni ensimmäiset villasukat! Oikeasti, minä! Minä, joka en osaa lyhentää edes verhoja, neuloin villasukat. Whaaat!?

Kerron teille viisi syytä siihen, miksi ihmeessä neuloin villasukat.

villasukat

1. Piheys

Näin joulumarkkinoilla pitkät, musta-valkeat villasukat. Rakastan mustaa ja valkoista ja villasukkia, joten halusin ne. Ne maksoivat 40 euroa, enkä sillä hetkellä raaskinut. Viikkoa myöhemmin näin Facebookissa, että ystäväni oli tehnyt pitkiä villasukkia. Ajattelin, että hitsi, maksaisi vain lankojen hinnan, jos tekisikin itse!

2. Periksiantamattomuus

Minulla on ollut käsitöitä viimeksi seiskaluokalla vuonna 1993-1994. Olin ihan surkea, siis todella surkea. Opin kuitenkin neulomaan kaulaliinan.

Kun isommat lapset olivat pieniä, opettelin neulomaan netin avulla lapasia jossain hetken yliäitiyssuorittaja-puuskassa.Neuloin ehkä viidet lapaset joskus vuonna 2007.

Muistin nyt joulun aikaan yhä miten silmukoita luodaan ja miten tehdään oikea ja nurja silmukka. Päätin, että se riittää taidokseni nyt. Ostin ensimmäisen eteen tulevan lankakerän ja etsin netistä pitkien villasukkien ohjeen. Päätin, että minä hitsi vie opin tekemään villasukat, jopa sen kantapään, jos haluan! Ei kai se muuta vaadi kuin opettelua.

3. Aika poissa somesta

Kaikki aika, minkä olen pois somesta, kännykästä ja tietokoneesta on hyvä asia. Keksin neulomisen sen korvaajaksi.

villasukat

4. Tarvitsen aina villasukat

Minulla on aina jalassa villasukat, yölläkin. Päätin tehdä pitkät yövillasukat.

5. Koska kukaan ei varmaan uskonut, että pystyisin siihen

Koska ala-asteen käsityötunnilla en jaksanut leikata baskeriin tulevaa nahkaa ja ystäväni Jaana joutui sen leikkaamaan minulle, koska silloin toiseen tekemääni lapaseen mahtui kaksi kättä ja toiseen kolme sormea, koska kukaan ei osannut opettaa vasenkätiselle käsitöitä ja koska itkin sunnuntaisin ennen maanantain käsityötuntia, ette kukaan uskoneet, että saan neulottua villasukat. Tein ne siksi, että yllättäisin itseni ja teidät ja näyttäisin kaikille.

Lähestyvä 40-vuotispäivä ahdistaa minua yhä. Haluan kiihkeästi oppia koko ajan uutta kuin todistaakseni itselleni, että kehityn ja opin koko ajan. Ja minä hitsi vie opin sen kantapään tuosta noin vain! Hitsi, että olen hyvä!

Ja nyt minulla on uudet unisukat! Ja seuraava sukkatilaus on jo tehty ja lanka ostettu. Turkoosista langasta tulee seuraavana sukat Aavalle. Jään odottamaan, kuinka kauan teen villasukkia ja mihin ihmeen taitaviin kuviointeihin vielä päädynkään!

Uusi innostumisen aihe tulee aina ihan puskista. Koskaan en tiedä, mistä seuraavaksi innostun. Ihan jännittää itseänikin, lähipiiristä puhumattakaan. Saa nähdä, mistä nautimme tämän jälkeen. Ehkä laskuvarjohyppykurssista? Juu ei, tarpeeksi jännää jo tämä lankojen valinta sukkiin!

Lue myös Saattoi vähän mopo karata käsistä.

Mitä uutta sinä olet lähiaikoina tehnyt?

Kommentit

10 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Enhän toki tarkoittanut niin. Sanoin etten sillä hetkellä raaskinut maksaa heräteostoksesta 40 euroa. Siitä lähti ajatus, että osaanko itse tehdä ja testasin. Minun tasonihan on jotain alakoulutasoa eikä ammattilaistasoa. Toki ymmärrän lankojen erot, ammattitaidon ja työhön käytetyn ajan. Anteeksi, jos pahoitin mielesi, vaikka en sitä tarkoittanut.

Avatar

Samaistun niin tällaisiin innostuksen puuskiin. Niille ei vain mahda mitään ja ne vain tulee ja menee. 🤷🏻‍♀️ Onneksi mies on alkanut jo tottua siihen. Täällä 30 kolkuttelee toukokuussa täyteen. Sama villasukkien teko (asenteella kyllähän minä osaan jos haluan) iski joulua ennen. Odottelen jo pikku hiljaa josko tulisi joku uusi innostuksen kohde. Mutta joo minut on kans helppo saada innostumaan. Esikoinen ko pikkusen yllyttää niin aletaan oikein ahkeraan kerätä esim tiettyä Kinder yllätysten sarjaa ja kysellä niitä tutuilta ja tuntemattomilta. 🙈

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Repesin 😂 Niin näen itseni etsimästä Torilta ja Facesta Kinder-yllätyksiä 😂 Hyvä me, ei oo tylsää!

Avatar

Olet kertakaikkisen hurmaava! Ja samaistun hyvin tuohon yhtäkkiseen innostumiseen milloin mistäkin, ja siihen että innostus tulee ihan puskista. 😀 Itselläni viimeisin innostus oli oikein överi nuukailu ja kaikesta mahdollisesta pienestäkin säästäminen, nyt valitettavasti se innostus alkaa olla vähän hiipunut ja tuhlurin luoteeni päässyt taas esiin. 😀 t. Blogisi vakkarilukija Reetta

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihana, kiitos! Elämä on hauskaa, kun innostuu!

Avatar

Todella hienot villasukat! 😍😍
Kyllä kelpaa noilla nukkua ❤

Mie ihan käsi noiden käsitöiden kanssa 😂 Just viimeksi yläasteella niitä harrastan eli tästä on se noin 20 vuotta 🙈 Äitini on kova neulomaan ja on se taito varmaan itse opeteltava, jos meinaa tulevaisuudessakin villasukkia saada perheelle ja ystäville.

https://hennahelena.fi

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ei kun vaan kokeilemaan! 😍

Avatar

No, myisitkö 40 eurolla?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ai nää mun tekemät? 😂 No en usko, että kukaan ostaisi tällä taidolla tehtyjä.

Avatar

Lähinnä, kun näitä sukan hintaa kauhistelevia on joukun alla markkinat pullollaan. Vitosella pitäisi saada, ja mielellään juuri polvipituista ja kirjoneuleella.
Röyhkeimmät parkkeeraavat pöydän viereen kyselemään ohjetta ja kuvaamaan yksityiskohtia, jotta joku ”tädin kaima” vois sitten kyllä tällaiset tehdä lankojen hinnalla.

Todellisuudessa laadukas sukkalanka (ei mikään markettilanka) maksaa pari kymppiä / sukkapari. Nopeimmallakin neulojalla sukkapariin menee muutama tunti.

Toki neulominen on minusta kivaa ja on se kai minulle ehkä vähän harrastuskin. Muutaman kymmenen paria sukkia tulee tehtyä vuodessa ja lapasia ja muuta siihen vielä päälle. Mutta ärsyttämään käy se, että minun pitäisi tehdä näitä ilmaiseksi vain siksi, että tykkään niitä tehdä.
Toivon, että kampaajanikin tykkää työstään, mutta maksan siitä hänelle silti.

Saisitko itse neulomalla sukkaparista työpalkkaa edes euroa tunnilta?
Toivottavasti itse tehty sukkapari nostaa arvostustasi käsillä tekemistä ja käsillä tekijää kohtaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä