Totta hitsissä olen nalkuttava mutsi

Löysin äsken Facebookin tarjoilemista hupiuutisista jonkin sivuston uutisen, jossa luki, että tutkimuksen mukaan nalkuttavien äitien tyttäristä tulee normaalia menestyksekkäämpiä.

Uutisessa kerrotaan, että”Tyttäresi ei välttämättä innostu siitä, että muistuttelet häntä kotiläksyjen tekemisestä tai huoneen siivoamisesta, mutta ole huoleti. Hän tulee kiittämään sinua myöhemmin”. Uutisen mukaan nalkuttavan äidin tyttärestä tulee elämässään menestyvämpi kuin ”vähemmän tunkeilevien äitien tyttäristä”.

Nalkuttavien äitien tyttäret kuulemma myös päätyvät todennäköisemmin yliopistoon ja korkeapalkkaisiin töihin.

Nalkuttava ja tunkeileva äiti

Uutisessa viitattiin Essexin yliopiston tekemään tutkimukseen, mutta tutkimuksen nimeä tai linkkiä ei ollut. No, ei se mitään, puhutaan aiheesta silti, vaikka mitään tuollaista tutkimusta ei olisikaan olemassa.

Lähdetään siitä, että minulle on ihan sama, mikä koulutus tyttärilläni tai pojallani on joskus. Toivon, että he valitsevat koulutuksen ja työn, jonka tekeminen tuo heille iloa ja lisää elämänlaatua. Toivon, että alalla on töitä. Toivon, että he saavat taloutensa kuntoon tienaamallaan palkalla eivätkä ota sellaisia riskejä, joilla on huonoja, pitkäkantoisia vaikutuksia.

Minua huvitti tuo selkeä suomennusvirhe sanassa ”tunkeileva”. En tiedä, mitä sanaa etsittiin, mutta nalkuttava ja tunkeileva eivät ole mielestäni kotiläksyjen muistuttelua kuvaavia adjektiiveja.

Ja hei tämä: ”Ärsyttävien äitien tyttäret tulevat epätodennäköisemmin raskaaksi teini-iässä”. Jep jep.

äiti nalkuttaa

Nalkutan, olen siis äiti.

Äiti nalkuttaa huoneen siivoamisesta

Totta hitsissä minä nalkutan! Se kuuluu vanhemmuuteen. Jos en aseta rajoja ja pidä huolta niiden noudattamisesta, en pärjää vanhempana kovinkaan korkein arvosanoin.

Kyllä, nalkutan huoneen siivoamisesta. Kotiläksyistä en nalkuta, koska ei ole tarvetta meillä, mutta tarjoan apuani, jos sille on tarvetta.

Nalkutan, jos astianpesukone ei tyhjene tunnin sisällä tai edes sen vuorokauden puolella, jolloin sen piti tyhjentyä.

Nalkuttaisin, jos kotiintuloajoista ei pidettäisi kiinni. Nalkuttaisin, jos käyttäytyminen muita kohtaan olisi jatkuvasti huonoa. Nalkuttaisin kännykän käytöstä ruokapöydässä ja omassa huoneessa tai olohuoneessa syömisestä, mikä ei kuulu meidän perheemme tapoihin. Ihan sama saisiko luokkakaveri Birgitta syödä sängyssään peiton alla sipsejä ja dippiä ja käyttää samalla opiskeluissa tarvittavaa 700 euron läppäriä, niin meillä ei saisi.

Ihan sama saisiko luokkakaverit Teemu ja Taru tulla yöllä bussilla keskustasta kotiin kahdelta, meidän lapsi ei saisi tulla.

Ohjeista, kuuntele, ymmärrä

Nalkuttamista tärkeämpänä pidän ohjeistamista. Minusta on tärkeää, että kun nuori vaikka hakee kesätöitä, käymme yhdessä läpi, mitä työhakemukseen kirjoitetaan ja mitä hän sanoo, kun hän soittaa työnantajalle. Nuori hoitaa asian itse, mutta vanhempi ohjeistaa taustalla. Se on tärkeä tehtävä.

Minusta on tärkeää, että lapsen ja nuoren tärkeät asiat ovat minunkin tärkeitä asioita.

Nalkuttamista tärkeämpää on kuunnella ja ymmärtää. On tärkeää ohimennessä halata, jos nuorelle se sopii.

Pienemmän lapsemme ikäisen, tokaluokkalaisen, kasvatuksessa tärkeintä on kesken portaissa kaatumisen, pahan mielen, väsymyksen, muun kiukun tai iltasadun kysyä, haluaako lapsi tulla syliin ja ojentaa kädet eteen kohti lasta. Vaikka lapsi huutaisi, että ei halua tulla, kestää meillä ehkä kymmenen sekuntia siihen, että hän tulee sittenkin. Juosten. Jos kädet valahtavat alas, hän ei enää tule ja varmaan miettii, että ei vanhempi oikeasti edes tarkoittanut ja halunnut sitä.

nälkuttava

Paska mutsi

Totta hitsissä olen nalkuttava mutsi tarvittaessa. Haluan, että murrosikäiseni tietävät, että minulle ei ole ihan sama, missä hän on, mitä tekee ja koska tulee. Pyrin kuitenkin siihen, että ohjeistan, kuuntelen, keskustelen, tarvittaessa neuvottelen ja ymmärrän ensin. Jos ne eivät toimi, nalkutan.

Yliopistotutkintoa en kaipaa lapsilleni, vaikka Essexissä ilmeisesti sitä ihannoidaankin, mutta jos saan lapsistani toisista välittäviä tolkun ihmisiä, olen kiitollinen. Ehkä siihen vain nyt vaaditaan sitä, että on välillä vähän paska mutsi eli ihan hyvä äiti.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä