Korona-aika, päivä 7: Raivostuin vasta kello 12.15

Koronapandemian toisen etäopiskeluviikon maanantai, 23.3.2020. Ja se oli vasta kello 12.15, kun raivostuin ensimmäisen kerran.

Hermostuin sillä tavalla kunnolla. Raivostuin noille etätyöpisteeni kollegoille, joilla ei ole edes peruskoulu vielä suoritettu.

Kuvitellaan, että on maailmassa uusi, tuntematon virus, joka on tappanut jo 15 500 ihmistä eri puolilta maailmaa. Suomi on sulkenut koulut, ja kaikki, jotka voivat, tekevät työtä etänä. Kuvitellaan, että talossa on yhtä aikaa monta eri-ikäistä koululaista ja töitä tekeviä aikuisia. Siinä voi tilanne eskaloitua niin, että joku saattaa karjaista, että Nyt riittää se perseily hölmöily ja annatte työrauhan!

Kuka ehtii sohvalle?

Some on nyt täynnä äitejä, jotka valittavat, että arki on rankkaa ja muita, jotka valittavat, että itsehän olet pentusi tehnyt. Sitten on heitä, jotka tylsistyvät sohvalla ja heitä, joille tämä aika on muuttanut arjen niin, että elämä on hektisempää kuin ikinä.

Minä nautin lasteni seurasta suuresti. Nautin kuitenkin myös siitä, että aamulla lähden töihin ja lapset lähtevät kouluun. Me kaikki tykkäämme nähdä omia kavereitamme. Meillä kaikilla on harrastuksia.

Viikonloppuisin tapaamme kauempana asuvia ystäviä, pojalla on säbäpelejä, joissa olemme kannustamassa, ja käymme välillä pienillä lomilla. Minulla on blogiyhteistöitä ja joskus koulutuksia. Käymme uimahallissa ja salilla. Käymme välillä shoppailemassa, leffassa, kahviloissa ja ravintoloissa.

Mielestäni on ihan inhimillistä, että perheet huokaavat nyt, että voi pas… sintarkastus. Minäkin auttaisin mielelläni joka hetki jokaista lastani erikseen hänen tehtävissään ja kannustaisin parempiin suorituksiin, jos en yrittäisi tehdä samalla omaa työtäni. Tämäkin on kuitenkin päätös: En käytä lomapäiviäni nyt vaan yritämme pärjätä näin.

Korona perhe

Karkaan metsään joka ilta. Vaan pakko sieltä on myös palata…

Tsemppiä perheet!

Vaikka raivostuin, meillä on kaikki mennyt hyvin. Lapset ovat hoitaneet tehtävänsä upeasti, vaikka heistä kaksi välillä vähän tappelevatkin. He pärjäävät tehtävissään itsenäisesti ja tekevät ne tunnollisesti. Toki aina välillä neuvon kahta pienempää jossain.

Ajatukseni ovat erityistä tukea tarvitsevissa lapsissa ja heidän vanhemmissaan. He pärjäävät varmasti arjessa, mutta jos samaan aikaan täytyy pitää lasta koulutiellä ja hoitaa kahdeksan tunnin työpäivä, alkaa jo hiki valua.

Tätä on jäljellä vielä varmasti kauan, eikä se tänään tunnu mitenkään kivalta ajatukselta. Tanskassa tilanne on jo pahempi, ja juuri tänään he saivat tietää, että kotiaika jatkuu vielä 20 päivää jo menneen 12 päivän päälle. Ymmärrän, että ystäväni Terhi puhkesi itkuun sen kuultuaan. Lue tästä Jyllannin suomineidon postaus Tanskan karanteenista juuri nyt. 

Me sovimme riitamme, ja työpäivä jatkui, mutta näitä on aika monta edessä. Voimia koteihin, voimia töihin. On turha sanoa, että tämä on vain sohvalla istumista, että turha ruikuttaa. Sohva voi olla hyvä sohva tai kurja sohva.

On oikeus sanoa sekä kotona että töissä, että hitto mikä kevät. Hitto, jos tätä on myös koko kesä. #fuckcorona

Vastaa Facebookissa, monelta hermostuit tänään ensimmäisen kerran!

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos! On varmasti rankkaa monin tavoin. Tsemppiä kaikille!

Avatar

Kiitos, ihan hiton hyvin sanoitettu myös omia fiiliksiäni! Tämä maanantai ei ollut helppo, mutta kyllä täällä suosta taas noustaan.

Tsemppiä sinne ❤

https://hennahelena.fi

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos Henna! Tsemppiä sinnekin!

Avatar

Kiitos hyvästä tekstistä!
Hyvä että otit erityislapset huomioon!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä