Vanhemmuuden tärkein tehtävä on lapsen itsetunnon kasvattaminen

Vanhemmuus on haastava työtehtävä. Jokainen vanhemmuuden työpäivä on erilainen. Jokainen vanhemmuuden päivä on jollain tavalla pikkuisen vaikea, jotenkin palkitseva ja monin tavoin opettava. Mielestäni vanhemmuuden tärkein ja samalla vaikein tehtävä on kasvattaa lapselle hyvä itsetunto.

Elämässä yksi vanhemmuuden, parisuhteen ja ystävyyden perusta on naama-aika. Jokainen meistä tarvitsee naama-aikaa, jolloin on käytössä aito katsekontakti, keskittyminen ja mukanaeläminen. Kun lapsi tulee puhumaan, on irrotettava katse kännykästä, telkkarista tai puurokattilasta, jos se sillä hetkellä on suinkin mahdollista. Varsinkin nuori huomaa nopeasti, jos keskittyminen hänen asiaansa ei ole sataprosenttista. Seuraavaa juttelukertaa ei ehkä tule ihan nopeasti.

Jos toista ei kuuntele, antaa viestin, että ei arvosta.

Parisuhteessakin havahdumme välillä siihen, että emme kuuntele toisiamme, jos samalla selaamme kännykkää tai olemme ihan vaikka ajatuksissamme. Siihen riittää yksinkertainen toteaminen, että ”Anteeksi, nyt en kuunnellut. Voitko sanoa uudestaan, haluan kuunnella nyt”. Jos tuota havaintoa ei itse huomaa ja sanoita, antaa helposti signaalin, että toisen asiat eivät ole merkityksellisiä eikä ihminen ole arvokas. Se on vaarallista parisuhteessa, mutta vielä vaarallisempaa mielestäni lapsen kasvamisessa ja kasvatuksessa.

Lue myös Näissä tilanteissa äiti ei katso lastaan.

vanhemmuus

Kehu lasta

”Sinä olet kyllä luottamukseni arvoinen!”

Lapsen itsetuntoa rakennetaan joka päivä sanoilla, teoilla, katseella ja kosketuksella. Mielestäni on tärkeää sanoa ja näyttää lapselle, että hän on ihana, rakas ja arvostettu.

Silloin tällöin ohimennen teinille kerrottu kehu ulkonäöstä on myös mielestäni tärkeää. Saatan sanoa tytölle, että ”sinä olet kyllä kaunis” tai että ”sinulle sopii tosi hyvin tuo kampaus”. Ulkonäön lisäksi kehun miten luotettava hän on ja miten mukavaa hänen kanssaan on jutella. On myös kiva huomata, miten naiseuteen liittyvät asiat yhdistävät meitä ja tukevat hänen kasvuaan aina PMS-vertaistuesta yhdessä tehtyihin kasvonaamioihin ja kulmakarvojen kestovärjäykseen sekä joskus yhteisten vaatteiden käyttämiseen ja ostamiseen.

”Ja taas olet kasvanut. Kohta olet minua pitempi!”

Pojan kanssa vertaamme pituuksiamme ja sanon usein, että hän on ihan kohta minua pidempi. On tärkeää tarkistaa vähintään kerran viikossa tilanne. Kehun hänen kasvuprosessissa olevia hiuksiaan, matemaattista älykkyyttään ja hyvää muistiaan. Kehun miten hienosti hän hoitaa kouluhommansa ja miten mukava hän on. Myös hänelle voi ja pitää sanoa, että hän on komea, hyvässä kunnossa ja ihana.

Poika, yläkoululainen, ei ota ehkä kehujani murrosikänsä keskellä samalla tavalla vastaan kuin lukiolainen, mutta näen vastauksen hänen silmistään. Kehuja ei kuitenkaan saa sanoa liian usein eikä tietenkään keksimällä keksien, että ne eivät menetä merkitystään.

Itse muistan, että äitini on usein sanonut, että minulla on kauniit olkapäät ja hampaat. Niillä asioilla ei ehkä pröystäillä torin kulmilla, mutta ne ovat tuoneet tunteen, että olen hyväksytty. Toki muutenkin on kehuttu, mutta muistan noista hetkistä jääneen mieleen juuri hyväksynnän.

vanhemmuus

Pystyt mihin vain

”Kuulostaa mielenkiintoiselta urasuunnitelmalta!”

Mielestäni on tärkeää vakuuttaa lapselle, että hän pystyy ihan mihin vain. Yhdessä voimme sitten kokeilla, onko se oikeasti mahdollista.

On tärkeää, että esimerkiksi nuoren opiskeluhaaveisiin vastaa aina, että kuulostaa ihan mahtavalta, hauskasti keksitty urahaave. On nuoren itsensä tehtävä havaita, jos aivokirurgia ei olekaan hänelle tarkoitettu juttu. Vanhempi voi kertoa, mitä oppiaineita kannattaa valita lukiossa, että tie lääkikseen voi aueta. Vanhemman tehtävä ei ole arvottaa, pääseekö lapsi sisään kouluun tai tuleeko hän pärjäämään opinnoissaan ja työssään vai ei. Tärkeintä on kannustaa haaveiluun ja opettaa luottamaan itseensä ja siihen, että elämä kantaa, kun uskoo elämän kantavan.

Joka päivä myös kysyn lapsiltani vähintään aamuisin, saanko halata heitä. Useimmiten saan. Jos en saa lupaa, en halaa.

vanhemmuus

Kasvattaminen on vaikeaa

On opetettava pettymyksiä ja sitä, että aikuinen määrää.

Itsetunnon rakentamisessa on mielestäni vaikeaa se, että täytyy kuitenkin aika lailla joka päivä kasvattaa.

Täytyy opettaa lapselle ja nuorelle rajat, oikeat käyttäytymissäännöt ja meidän perheemme tavat elää ja kohdata toiset ihmiset. Vanhemman on oltava määrätietoinen ja jämäkkä ja kestettävä roolissaan aikuisena. Mielestäni on myös vaikeaa välillä kohdata jokainen lapsi yksilönä ja kunnoittaa heidän tapaansa toimia ja samalla kuitenkin kasvattaa niin kuin minun mielestäni on tärkeää.

On opetettava lapselle pettymyksiä ja sitä, että aikuinen määrää. On vaadittava välillä lapselta hänen mielestään jopa liikaakin. On oltava tiukka ja välillä myös inhottava.

On otettava vastaan lapsen kasvojen ilme, kehon asento ja jopa sanat, jotka kertovat pettymyksestä, kun vanhempi ei olekaan se pelkkä iloisia asioita kertova kehuja vaan välillä kohtuuton, liikaa vaativa ja liian tiukka.

On osattava olla kallio, josta lapsi saa tukea ja jonka kalliomaalauksista lapsi voi oppia omaa historiaansa. On myös oltava kallio, joka ei horju, vaikka lapsi kuinka potkisi kasvukivuissaan.

Tosin minä ole aina kovinkaan hyvä kallio. Kukaan ei ole. Aina välillä kallioni lähtee vyörymään pikkukivinä vaikka kuinka yrittäisin sen estää. Aika usein karjaisen liiankin kovaa, että nyt perhana riittää. Jos karjaisuni menee ihan yli, pyydän jälkikäteen anteeksi ja keskustelen lasten kanssa siitä, mikä asiassa meni ihan perseilyksi heillä ja mikä minulla. Sitten halataan ja jatketaan taas.

vanhemmuus

Lapselle hyvä itsetunto

On tärkeää opettaa lapselle hyvää itsetuntoa, mutta se ei ole mikään helppo tehtävä. Koen sen kuitenkin vanhemmuuden tärkeimmäksi asiaksi. Haluan, että lapsi oppii kunnioittamaan ja rakastamaan itseään ja tietää, että häneen luotetaan ja hän pystyy mihin vain ja että elämä kyllä kantaa.

Itsetunnon rakentamisen tehtävä ei ole helppo. Se on kuitenkin tämän vanhemmuuden työtehtävän tärkein toimintasuunnitelma ja tavoite.

Oletko samaa mieltä?

Kuvat Pixabay.com

Lue myös

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Tonnin kännykkä kaverilla – teinin kasvatus haastaa rikkaassa kunnassa

On tämä teinin äitiys vähän (ihan hiton) vaikeaa

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Minä koen, että lapsi syntyy hyvänä ja oikeana. Se, miten kohtelemme häntä opettaa häntä kohtelemaan muita. Pahuuden poistaminen kuulostaa hurjalta. Rajoja saa kokeilla ja testata ja hölmöillä, mutta ei lapsi ole paha. 💗

Avatar

Ei todellakaan ole, vaan pahuuden poistaminen lapsesta. Tärkeintä on oppia kohtelemaan muita oikein.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä