TEINIARJEN KESKELLÄ PARASTA BALSAMIA ÄIDILLE ON KIKATTAVA PIKKUTYTTÖ

”Moi äiti, mulla kesti tavallista kauemmin matka! Oota, käyn pesemässä kädet ja tulen heti kertomaan!”

Perjantai kello 12.30. Teen keittiömme takana olevassa apukeittiössä työpöydän ääressä etätyöpäivääni viestinnän parissa. Kolmasluokkalainen huutelee eteisessä ja kohta nousee portaat ylös. Vesi kohisee.

Yhtäkkiä hän on siinä. Silmät tuikkivat ja kädet heiluvat. Hän halaa ja pussaa ja kertoo sitten, että syynä kotiintulon viivästymiseen oli Pirkkalan keskustan kello 12:n ruuhka.

”Annoin kaikkien autojen mennä risteyksessä. Näytin näin kädellä, että menkää vaan.”

Joskus koulumatkalla on näkynyt orava. ”Tosi, tosi söpö orava. Ihan pieni!” Välillä on jääty katsomaan kylän keskustassa laiduntavia hevosia, joista yhdellä on kuulemma sama nimi kuin isillä.

Koulussa on tehty paritöitä, joskus askarreltu. Tehtävät ovat olleet ihan helppoja, hän on ollut kauan ennen muita valmis. Läksyt hän aikoo tehdä nyt ihan heti ja tulla sitten näyttämään. Sitä ennen hän treenaa hetken karatepotkuja, joita on nähnyt YouTubessa. ”Näin! Ja näin! Varo äiti, näin!”

Hän keittää minulle teetä. ”Tietenkin, se on mun homma”, hän sanoo ja valitsee huolella mukin. Se on violetti muumimuki tänään.

Yli pyykkivuorten

Hän näyttelee iltasadun kohokohdat

Kun haen hänet naapurista kotiin pesulle ja iltapalalle kello 19, hän hyppelee vieressäni ja kertoo, että he leikkivät koiranpentuja, joilla oli omat sängyt ja ruokakupit. ”Mulla oli violetti panta ja hei, haluutko heti kotona nähdä, minkä tempun tämä koira oppi?”

Hän voisi ehkä jo luopua joistain leluistaan, mutta kun, ”Ymmärräthän äiti, että ne ovat kaikki rakkaita!”. Kaikilla on nimi ja kaikilla on muisto.

Iltaisin hän kysyy, onko minulla töitä vai ehdimmekö lukea. Hän raahaa sängystään peiton ja tyynyn lattialle ja haluaa, että luemme siinä. Kun luemme, hän välillä keskeyttää ja nauraa. Hän haluaa näytellä hauskimmat kohdat ihan nopeasti. Ronja Ryövärintytär, koko teos, näytellään kodissamme paremmin kuin missään teattereissa. ”Miksvai hää sillai?”

Lukiessamme hän haluaa kurkistaa usein ensimmäistä aukeamaa, jossa on henkilöhahmojen ja varsinkin heppakirjojen hevosten nimet ja kuvat. Kun kirjasarjan kuvittaja muuttuu, hän närkästyy. ”Päivikki-poni on piirretty väärin! Kato nyt, tässä on pilkkuja, tässä ei!”

Kun lähdemme reissuun, hän haluaa Pupsan ja Liisan mukaan. ”Tietenkin otan mukaan, miksi en ottaisi?”

Hän on ihana

Hän on niin ihana. Hän on niin pieni.

Rakastan sitä, miten hän on yhä satujen maailmassa ja miten hän rakastaa pehmolelujaan täysillä.

Kun perheessä on kaksi teiniä, olen ripustautuvan kiitollinen siitä, että pieni tulee syliin ja kertoo asioistaan. Hän haluaa seuraani, halaa, pussaa ja kertoo juttuja. Hän leikkii ja näyttää, miten hameen helma pyörähtää. Ero hänen ja teinien elämän välillä on hengästyttävän suuri.

Hei pikkuiseni. Yritä vähän vähentää raivareita, että on hetki seesteistä ennen kuin muutut teiniksi, mutta pysy silti juuri tuollaisena. Kikata. Kerro silmät nauruviiruina Aku Ankasta välipalalla lukemaasi vitsiä. Lähetä minulle sydänemojeja ja -GIF-kuvia.

Makaa huoneesi lattialla mahallasi ja piirrä niin keskittyneenä poneja, että koko muu maailma katoaa ympäriltäsi.

Pysy aina pikkusiskona.

Lue myös

Jos meillä ei olisikaan iltatähteä…

Ystävät elävät nyt samaa perhearkea kuin me 10 vuotta sitten

Minusta on tullut paska mutsi

Joskus mietin, että en osaa enää olla äiti

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voi pieni siinä keskellä. Tsemppiä kaikille! 💗

Avatar

❤️

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

💕

Avatar

Meillä on teini ja 2v uhmaikä 🤦🏼‍♀️ Kyllä on välillä sekavaa 😅 ihan mielenkiintoista välillä. Sitten 11v tyttö joka ei vielä ihan teini yrittää siinä keskellä selvitä. Hämmästyy isoveljen teini oikuista ja yrittää lohduttaa pikkusiskoa, joka vaan suuttuu kun yrittää auttaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä