RAHA – NÄIN MAKSAMME LASKUT JA PUHUMME RAHASTA

Raha, jokapäiväinen osa elämää. Näin meidän perheessä toimitaan raha-asioissa.

Olemme olleet yhdessä koko aikuisuutemme ja sitä ennenkin. Kun aloimme seurustella, meillä oli kummallakin kuukausiraha ja asuimme lapsuudenkodissamme. Sen jälkeen olemme muuttaneet yhdessä opiskelija-asuntoihin ja sitten kunnan vuokra-asuntoihin, omakotitaloon, sitten asumisoikeusasuntoon ja lopulta nykyiseen omakotitaloomme.

Raha-asiamme ja elämäntilanteemme ovat muuttuneet jatkuvasti vuosien aikana. Mies valmistui, minä opiskelin ja saimme lapset. Ostimme ensimmäisen omakotitalomme minun yhä opiskellessa ja välillä ollessa äitiyslomalla minimiäitiyspäivärahalla.

Olemme kumpikin edenneet urallamme sekä muuttaneet monta kertaa.

raha

Opiskelija-asunnosta omakotitaloon

Nykyinen elämäntilanteemme, jossa on isot lapset, iso koti ja kaksi työssäkäyvää aikuista, on rakennettu tämän 20 vuoden aikana. On tultu pitkä matka ensimmäisestä yhteisestä kodistamme, jossa oli vanhempien varastoista saatuja ylimääräisiä verhoja ja mattoja ja kierrätyskeskuksesta 20 eurolla ostettu vuodesohva.

Mies on ollut töissä 24-vuotiaasta asti. Minä olen opiskellut pitkään ja ollut kolme kertaa äitiyslomalla. Valmistuin yliopiston jatkokoulutuksesta 31-vuotiaana. Kun muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työn takia, olin hetken sen vuoksi työttömänä.

Olemme aina ajatelleet, että kaikki rahamme ovat yhteisiä. Emme ole koskaan ajatelleet, että toisen olisi pakko maksaa tasaisesti puolet tai tasaisesti omiin tuloihinsa nähden osuutensa.

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä. Minä saan tuloja päivätyöstäni, blogista kuukausipalkkana ja satunnaisista blogin yhteistöistä. Lapsilisät tulevat minun tililleni. Teen päivätyötä viestinnän asiantuntijana. Blogista saan palkkaa muutamia satasia kuussa.

raha

Eri tilit, yhteiset rahat

Meillä on kaksi yhteistä tiliä: ruokaostoksille tarkoitettu S-pankin tili ja lasten yhteinen säästötili. Sen lisäksi  meillä on kummallakin vähintään kaksi omaa tiliä.

Kummallakin on oma käyttötili. Sen lisäksi meillä on kummallakin oma säästötili sekä esimerkiksi remontteihin, matkoihin ja sijoituksiin tarkoitetut tilit.

Minun tililtäni menee automaattisesti iso osa palkastani miehen tilille, josta hän maksaa yhteiset laskut sekä säästää. Hän säästää meille kaikille ja luonnollisesti maksaa esimerkiksi remontit ja matkat.

Minä maksan lapsiin liittyvät vaateostokset, lasten kuukausirahat ja muut pienemmät lapsiin liittyvät asiat. Mies yleensä maksaa lasten harrastukset. Maksan luonnollisesti myös kaikki omat kuluni, kuten omat ostokseni, työpaikkaruokailuni, autolainani ja bensani ja vaikka itse päättämäni lehtitilaukset.

raha

Maksamme vuorotellen

Ruokakaupassa maksamme ostokset S-pankin tililtä. Jos jompi kumpi käy jossain muussa kaupassa, hän maksaa ostokset itse.

Matkoilla maksamme vuorotellen ravintolaruokailuja. Jos toinen meistä ehdottaa ravintolaan menoa ihan Suomessa, se yleensä maksaa, kumpi ehdottaa.

Jos toisella ei ole jollain hetkellä rahaa, toinen maksaa. Emme koskaan ole toisillemme velkaa. Ajattelen niin, että on rakkautta sanoa, että minä sitten maksan tämän kauppareissun tai että voin maksaa tuon sinun paitasi samalla, kun maksan omani.

Vaikka meillä on pääasiassa omat tilit, meillä on yhteiset rahat kuitenkin ajatuksissa. Minä säästän vähän, mies enemmän. Käyttörahaa omaan itseen meillä on kummallakin ehkä saman verran.

Kuukausiraha iän mukaan

Maksamme lapsille kuukausirahaa iän mukaan. 9-vuotias saa 5 euroa, 14-vuotias 20 euroa ja 16-vuotias 40 euroa. Näiden lisäksi he saavat tarvitessaan vaatteita, hygieniatuotteita, harrastustavaroita ja joskus elämyksiä, kuten vaikka saavat joskus käydä kaverin kanssa syömässä ravintolassa. Kuukausirahaa he saavat, jos kotityöt ovat sujuneet sovitulla tavalla.

Kesällä lapset tienasivat enemmän rahaa tekemällä meille kesätöitä, kuten maalaamalla huvimajan ja pesemällä ikkunoita.

Pidän tärkeänä, että lapsi ei tuosta noin vain saa hirvittävän isoa summaa käyttöönsä pelkkään tuhlailuun. Emme me aikuisetkaan käy monta kertaa viikossa ravintolassa syömässä tai osta jatkuvasti uusia vaatteita.

Pikkulapsivaiheesta, miehen uran alusta ja minun opiskelusta on niin kauan, että välillä unohtuu, miten tiukkaa silloin oli, kun venytimme penniä lähes kaikessa. Silloinkaan emme tapelleet rahasta vaan kumpikin suhteutti omat toiveensa ja tarpeensa tilanteeseen. Olen iloinen, että olemme aina suhtautuneet raha-asioihin samalla tavalla eikä kumpikaan ole esimerkiksi syyttänyt toista rahan käytöstä.

Vuodenvaihteessa vaihdan työtä, alan opiskella tai jään työttömäksi, kun sijaisuuteni päättyy. Silloin raha-asiat muuttuvat jälleen, mutta uskon, että selviämme siitäkin, kävi niin tai näin.

Miten teillä raha-asiat on päätetty ja toteutettu?

Lue myös

31.12.1999 olin 19 – ja menimme salaa kihloihin

Äidiksi 23-vuotiaana. 10 väitettä lasten hankkimisen iästä

Lapsiperhearjessa unohtuu, että aikuiset ovat rakastavaisia

180m2: Kolme vuotta parisuhteessa ilman makkarin ovea – oviremontti ja kustannukset

Kommentit

14 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tosi hyvältä kuulostaa teilläkin!

Avatar

Oletteko siis naimisissa ilman avioehtoa, kun rahojen jako on toteutettu tuolla tavalla?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Joo. En tiedä kummasta meistä olet huolestunut, mutta ei kannata olla kummastakaan. 💗

Avatar

Meillä on yhteinen asuntolaina, kaksi autoa, kolme lasta ja yhteiset rahat. Tulomme ovat erilaiset ja se maksaa kummalla on sillä hetkellä rahaa. Kummallakin on omat tilit, mutta on myös yhteisiä tilejä. Rahamme ovat yhteisiä. Tämä on meillä mennyt aina näin eikä meidän ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta emmekä ole milloinkaan velkaa toisillemme. Aiheuttaa muissa kylläkin kummastusta, joten kiva kuulla ettemme ole ainoita, vaan muillakin on näin. 🙂

Ps. Kiitos kivasta ja elämänmakuisesta blogistasi!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meillä. 💗 Kiitos, kehusi merkitsevät paljon.

Avatar

Meillä on 2v ja 4v lapset jotka juuri aloittivat päiväkodin. Yhdessä ollaan oltu 5v ja tänä aikana mies rakentanut meille omakotitalon josta alamme juuri lainaa maksamaan pois. Minä olen ollut äitiyslomalla/hoitovapaalla, niillä pienillä rahoilla tässä nämä kaikki vuodet ja mies on maksanut ruokakuluja ja vaatehankintoja lukuunottamatta kaiken. Teen lyhennettyä työaikaa, jotta lapset saavat olla vielä mahdollisimman paljon kotihoidossa. Tästä kaikesta olen kovin kiitollinen miehelleni, että hän tämän mahdollistaa. Tuntuu hassulta kuinka isolta eka palkka tuntuukaan näiden vuosien jälkeen vaikka käytännössä sillä katetaan juuri päivähoitomaksut ja lainan lyhennys, mutta siltikin. Lähihoitajan 80% palkka ei ole päätä huimaava, mutta on mahtavaa että tätäkin tuetaan kuitenkin joustavalla hoitorahalla. Tuntuu kivalta päästä nyt viimein itsekkin maksamaan jotain. Ikinä ei ole rahasta riidelty. Mies on hoitanut koko perheen vakuutukset, autot jne. Eli ei todella ole mitenkään tasapuolisesti jakautunut mutta meillä tämä on onneksi toiminut mainiosti.
Nyt voi jo laittaa lapsilisistäkin muutaman kympin aina lasten omille tileille säästöön.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa hyvältä 💗

Avatar

Meillä on kaikki yhteistä. Molemmilla on kyllä oma tili, jonne tulee oma palkka, mutta tilin sisältö on yhteistä. Lapsilla on tilit, lisäksi yhteinen säästötili. Minä maksan tililtäni tällä hetkellä vastikkeen, mies lainan. Laskut maksaa se, kumpi ne avaa. Laskut maksetaan heti. Jos omalla tilillä ei ole silloin rahaa, maksetaan ne säästötililtä. Kun jommallle kummalle tulee palkka, kysytään toiselta että tarviiko rahaa ja paljonko siirrän. Mitään ei puolitella tai lasketa. Kaupassa kysytään kumpi maksaa tai se maksaa jolla silloin on enemmän rahaa tilillä tai kumpi vaan ehtii. Jos avaan esimerkiksi miehen lehtitilauslaskun, maksan sen siinä missä sähkölaskunkin. Lisäksi molemmat siirtävät palkasta aina tietyn summan säästötilille. Ja säästötililtä voi nostaa toiselta kyselemättä jos on jotain, mihin tarvitsee. Toki isommista hankinnoista keskustellaan, mutta lähinnä se on luokkaa ”tarvitsisin uuden puhelimen tai haluaisin sitä tai tätä” ja sitten sovitaan että ota säästötililtä.

Emme ole koskaan riidelleet rahasta, laskeneet sinun ja minun menoja tai sitä kumpi milloinkin tienaa enemmän. Kaikki mikä sisään tulee, on yhteistä. Samoin säästöt, asuntolainakin.

Uskon, että tämä on (Meillä) yksi tärkeä syy onnelliselle parisuhteelle. <3 toki edellytyksenä on se, että olemme samanlaisia rahankäyttäjiä, joten kummankaan ei tarvitse tuntea että toinen vain tuhlaisi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Juuri näin se varmasti! Samanlaiset elämänarvot ja samansuuruiset ostokset. Meillä minä ehkä ostan useammin itselleni jotain, mutta halvempaa. Mies ostaa harvoin, mutta ostaa sitten kerralla vaikka talvitakin tyyliin viideksi vuodeksi tai yli.

Avatar

Meillä käytäntö on, että molemmat maksavat palkastaan prosentuaalisesti saman määrän yhteiselle käyttötilille aina kuun lopussa. Tältä tililtä maksetaan ruuat, kodin hankinnat, lasten vaatteet, harrastukset ja muut menot, ts kaikki mikä ei ole omaa henkilökohtaista menoa. Molemmilla on lisäksi oma käyttötili ja oma säästötili. Meillä on myös yhteinen säästötili jonne voi laittaa halutessaan jos on ylimääräistä. Meillä on myös yhteinen yritys jonne menee molempien sivutöiden palkka ja nämä jäävät pitkälti säästöön, auton kulut menevät yrityksen kautta. Lapsilisät tulevat mun tilille. Lapsille on omat säästötilit.
Mies tienaa hieman enemmän kuin mä, mutta hän maksaa lähes aina kun käymme ulkona syömässä. Silloin kun olin äitiys-ja hoitovapailla 5 vuoden ajan, rahat jaettiin siten että molemmille jäi sama summa omaan käyttöön, ja sama silloin kun mies oli kotona 7 kk hoitovapaalla.

Me ei olla koskaan riidelty rahasta, ei silloinkaan kun oltiin köyhiä opiskelijoita. Raha-asioissa on aina toimittu yhdessä sovittujen käytäntöjen mukaan. Yhdessä ollaan mekin oltu pitkään, 18 vuotta, naimissa 15, eikä meilläkään ole avioehtoa.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa tosi hyvältä teilläkin. 🙂

Avatar

Meillä on omat tilit (jonne menee palkat) ja kaksi yhteistä tiliä; taloustili ja säästötili. Kumpikin laittaa sovitun summan molemmille tileille joka kk. Lapsilisät menee taloustilille myös. Tältä taloustililtä maksetaan ruoat, kaikki lapseen liittyvät kulut, vakuutukset, asunto, yhteiset ravintolaillat jne. Säästötili on yhteisiä tulevaisuuden haaveita varten (omakotitalo!!) Nyt kun olen äitiyslomalla ja hoitovapaalla, on puoliso maksanut sovitusti enemmän taloustilille, jotta sinne ei tule vajausta. Säästetään edelleen.

Omalta tililtä maksetaan omat harrastuskulut ja vaateostokset ja esim omat parturi/kampaajakäynnit, eli siis ne kulut joiden hyödyke on vain itselle. Voin siis ostaa vaikka mitä pöljää ei puolison tarvitse kommentoida asiaa, sama toisinpäin. Lisäksi molemmilla on oma säästötili omiin tulevaisuuden juttuihin, mihin nyt haluaakaan säästää. Puoliso säästi prätkään, minä taas säästän että voin käydä kosmetologilla joka kuukausi.

Yhteisen käyttötilin takia ei tarvitse kysellä paljon toisella on rahaa, ja muistella kumpi maksoi viimeksi. Harvoin tarvii puhua edes rahasta koska on lähes itsestään toimiva systeemi. Olisi myös tavallaan tylsää saada vaikkapa kallis syntymäpäivälahja puolisolta, jos rahat olisi 50/50. Tuntuisi että oon itsekin sitten maksanut lahjasta..

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hyvältä kuulostaa teidänkin systeemi. 🙂

Avatar

Heips, meillä kaksi lasta 3 ja 4 vuotiaat. Yhteinen asuntolaina, molemmilla omat autot. Omat tilit ja yhteinen säästötili. Meillä on käyttöoikeus toistemme tileihin eli kun menen verkkopankkiin pystyn siirtämään rahaa joko miehen tilitä itselle tai toisinpäin. Jos omalta tililtä loppuvat rahat (ruokakaupassa käyn usein minä, joten tili hupenee nopeasti) niin siirrän miehen tililtä rahaa itselleni ilman pyytelyjö. Laskut maksaa mies parempituloisena ja minä tietysti oman auton lainan kuukausittain ja puhelinlaskun sekä asuntolainasta oman osuuden ja päivähoitomaksusta. Ei juurikaan ikinä ole ollut riitelyä rahasta 😀✌️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä