Kiitos kaikesta Kaksplus! Aika lähteä eteenpäin.

Muistan hyvin kevään 2015. Olin ollut uudelle kotipaikkakunnalle muutettuamme vuoden työttömänä. Kirjoitin satunnaisia lehtijuttuja freetoimittajana, mutta halusin tosi kovasti kirjoittaa jotain muutakin. Pitkän harkinnan jälkeen avasin blogin.

Lapset olivat 4-, 9- ja 12-vuotiaita. Perustin heinäkuussa 2015 blogin Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen Vuodatus-nimiseen blogipohjaan. Kirjoitin arjestamme: Aavan keliakiasta, äitiyden onnesta, väsymyksestä sekä päivistä, jolloin leikittiin Legoilla, ulkoiltiin, halailtiin, riideltiin ja leivottiin muffineja.

Julkaisin tosi harvoin kuvia. Alussa kuvissa lapsilla oli kasvojen edessä sydämet. Kuvien taso oli vähän niin ja näin, mutta ei se minua haitannut.

Kaksplussan blogiverkostoon

Kaksplus otti minut siipiensä alle tammikuussa 2016. Pääsin Kaksplussan blogiverkostoon kymmenien muiden upeiden bloggaajien joukkoon. Vuodatuksen tekstit jäivät taakse, kun aloitin alusta Blogger-pohjassa.

Seuraajamäärät alkoivat kasvaa silmissä. Alussa oli 300 uniikkia lukijaa kuussa, kohta 5000. Samalla bloggaajista tuli ystäviäni. Opin heiltä valtavasti.

Pudotin blogin nimestä lasikatot pois, koska ei blogini niistä kertonut. Se oli vain Kaija Koon biisistä napattu hassu sanajoukko. Yli pyykkivuorten jäi, koska se ehkä kertoi jotain arjestani ja elämästämme.

Yli pyykkivuorten

Osallistuimme kilpailuun, jossa bloggaajista äänestettiin äiti-lapsi-pari lehden kanteen. Emme päässeet. Paljastin blogissa Aavan kasvot ensimmäistä kertaa tuolloin.

Kaksplussan ammattibloggaajaksi

Rakastuin bloggaamiseen ja opettelin siitä kaiken, mikä vastaan tuli.

Huhtikuussa 2017 suuri unelmani täyttyi, kun Kaksplus nosti blogini ammattiblogiensa joukkoon blogiportaaliin. Blogi muutti Bloggerista WordPressiin. Opin taas paljon lisää bloggaamisesta, somevaikuttamisesta ja markkinoinnista. Kävijöitä oli silloin 15 000 uniikkia, sitten 30 000, joskus jopa 60 000 kuukaudessa.

Ensimmäinen postaus portaalissa: 300 kävijän blogista portaaliblogiksi.

Yli pyykkivuorten

Parhaat kollegat

Näiden Kaksplussan ammattiblogivuosien aikana olen kokenut valtavan paljon. Tärkeimpänä kaikesta on ollut bloggaajakollegojen tuki, apu ja ystävyys.

Olemme järjestäneet mahtavia tapaamisia eri hotelleissa ja puhuneet ja nauraneet wapissa myöhään yöhön.

Desire Nyman, Terhi Jyllannin suomineito, Jasmin Munakoisoni ja minä, Selina Kun äiti kelaa, Terhi Äiti ja Melukylän lapset, Anette Operaatio äiti, Emilia Mutsis on ja monet uudet portaalibloggaajat ja Kaksplussasta muualle lähteneet. Kiitos nauruista, itkuista, yhteisistä ärsyyntymisen kohteista ja ystävyydestä!

Lue tästä postaus Naurua ja ystävyyttä: Bloggaajatreffit Break Sokos Hotel Flamingossa ja tästä Täydellisen viikonlopun menu: hulluja naisia, skumppaa ja sviitti Hotel Sveitsissä.

Hotel Sveitsi
hotel Sveitsi
Break Sokos Hotel Flamingo
hotel Sveitsi

Jyllannin suomineito, Kun äiti kelaa, Sellaista sattuu, Munakoisoni ja minä ja Desire Nyman kanssani lokakuussa 2019 Hotel Sveitsissä.

Haastatteluja, tekstejä ja podcast

Kaksplus on kirjoittanut meistä verkko- ja lehtijuttuja vuosien aikana muun muassa Aavan keliakiasta, minusta Äitiyden askeleet -juttusarjassa ja Ragemutseistani. Olin mukana Kaksplussan podcastissa, jossa puhuin jostain syystä muun muassa pakaroista.

Toukokuussa 2019 kirjoitin Kaksplus-lehteen jutun elinkautisvangin perheen arjesta. Jutun voit lukea tästä: Lasteni isä on elinkautisvanki – lue Katrin ja Jarkon tarina!

Kaksplus palkitsi blogini vuoden 2018 parhaasta kaupallisesta yhteistyöstä. Yhteistyön voit lukea tästä.

Myös Terhi blogista Äiti ja Melukylän lapset palkittiin bloggaalassa 2018. Kuvassa Terhin sylissä Saaga.

blogipäivä

Mari Valosaari, Terhi Äiti ja Melukylän lapset, Selina Kun äiti kelaa ja Jasmin Munakoisoni ja minä.

blogipäivä

Kiitos Kaksplus!

Kiitos Kaksplussan blogiäidit Lilli, Jenni ja Tiina avusta, tuesta ja puolustamisesta. Kiitos Jenni niistä ”Perkele, noin ei mun bloggaajia kohdella!” -hetkistä, joita minä ja muut bloggaajat saimme osaksemme.

Kiitos kaupallisen puolen jengi. Kiitos päätoimittaja Emma, että olet aina uskonut minuun.

Lapseni eivät ole enää 4-, 9- ja 12-vuotiaita. He ovat nyt 9-, 14- ja 17-vuotiaita. Vauvaperheen arkeen ja vauvan odotukseen  keskittyvä blogiportaali ei ole enää minun paikkani.

Mietin, että en kertoisi tästä vielä, mutta koska olen miettinyt tätä asiaa ihan koko tämän vuoden, on kai sama kirjoittaa tästä nyt heti. Blogini muuttaa uuteen kotiin 1.12.2020. Odotan sitä vähän haikein mielin mutta innolla. Kerron asiasta lisää lähempänä, kun blogin siirto valmistuu.

Milloin aloit seurata blogiani? Muistatko ensimmäisen postauksen, jonka luit?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä