Julkkikset

Arki ei kuulu Marcus Grönholmin vahvuusalueisiin: ”Kyllä Tessalla on ollut minussa kestämistä”

Siirtyminen ralliradan kiihkeästä rytmistä tavalliseen päivätyöhön ei sujunut Marcus Grönholmilta ihan ongelmitta.

Teksti:
Annan toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Tessa muuttui äidiksi yhdessä yössä, minulla isyyteen sopeutuminen kesti pikkuisen pitempään.

Siirtyminen ralliradan kiihkeästä rytmistä tavalliseen päivätyöhön ei sujunut Marcus Grönholmilta ihan ongelmitta.

Rallimuseon yhdellä seinällä on siisteissä riveissä 62 lippalakkia. Marcus Grönholm on säästänyt kaikki palkintopallilla päässään olleet lippikset.

– Ne ovat mun ylioppilaslakkini, hän virnuilee.

Lukio jäi aikoinaan väliin. Lukupään puutteesta se ei johtunut, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli yli kahdeksan. Pulpetissa istuminen ei vain ollut Marcuksen juttu. Hän valitsi maatalouskoulun. Olihan tiedossa, että hän tulisi jatkamaan viljelyä täällä iso­isältä perityllä tilalla Inkoossa. Vanhan kartanomaisen talon isäntä Marcuksesta tuli 22-vuotiaana. Saman katon alle muuttivat myös tuore vaimo Teresa eli Tessa ja vastasyntynyt esikoinen Jessica.

Tulevan puolisonsa Marcus kohtasi jo lapsena tämän alkaessa käydä läheisellä hevostallilla. Seurustelemaan ryhdyttiin parikymppisinä, sen jälkeen kun matkaoppaaksi ja lentoemännäksi opiskellut Tessa palasi Suomeen. Aikuinen elämä sai nopean startin.

– Esikoinen tuli ehkä vähän varkain. Tessa muuttui äidiksi yhdessä yössä, minulla isyyteen sopeutuminen kesti pikkuisen pitempään, Marcus tunnustaa.

”Kilpaurheilu on hyvin itsekäs elämäntapa”

Lapsia syntyi vielä kaksi lisää, Johanna ja Niclas. Marcus ei edes yritä sovittaa harteilleen malli-isän viittaa. On hän touhunnut jälkikasvun kanssa enemmän kuin oma isänsä, mutta paljon on tullut oltua myös poissa. Ensin pelloilla, sitten tallilla värkkäämässä autoja ja myöhemmin kilpailuissa maailmalla. Laji vaihtui motocrossista ralliin siinä kohtaa, kun Marcus loukkasi jalkansa onnettomuudessa ja osti vakuutusrahoilla ensimmäisen ralliautonsa.

– Kilpaurheilu on hyvin itsekäs elämäntapa. Kaikki tapahtui minun aikataulujeni mukaan, en kuunnellut ketään muita.

Joskus lähteminen oli Marcuksellekin raskasta. Kuopus jäi ikkunaan vilkuttamaan, ja ikävä paistoi muidenkin kasvoilta. Paluutkaan eivät aina olleet suurta juhlaa. Epäonnistuneen kisan jälkeen mies tuli kotiin murjottamaan, eleli muutaman päivän kärttyisenä omissa oloissaan ja lähti taas.

– Kyllä Tessalla on ollut minussa kestämistä.

Mutta vaimo oli myös se, joka kannusti uralla. 1990-luvun lopulla Marcus päätti ottaa riskin ja satsata täysillä ralliin. Rajaksi hän asetti kaksi vuotta. Jos sinä aikana menestystä ei tulisi, hän jatkaisi maanviljelyä. Riski kannatti. Ensimmäinen maailmanmestaruus tuli 2000 ja toinen kaksi vuotta myöhemmin.

”Meillä ei kummallakaan ollut minkäänlaista kokemusta ravintolatoiminnassa”

Raha ei koskaan ollut Marcukselle tärkein kannustin rallissa. Häntä ajoivat kilpailunnälkä ja voitonjano. Kun mammonaakin sitten alkoi menestyksen myötä siunaantua, sille piti keksiä käyttöä. Grönholmit miettivät, millaisia palveluja kotikunnasta puuttuu ja päättivät rakennuttaa ostoskeskus Strandin. Tessa avasi siellä kaksi liikettä ja Marcus kuntosalin, yhdessä he perustivat Sågen-ravintolan.

– Meillä ei kummallakaan ollut minkäänlaista kokemusta ravintolatoiminnassa. Mutta niin vaan polkaisimme pystyyn kuppilan.

Omistajana Marcukselle lankesi eräänlainen henkilöstöpäällikön rooli, jossa hän arvelee olleensa surkean huono. Kuin maalari, joka käy viidessä kohteessa vähän sutimassa, mutta ei hoida yhtään urakkaa loppuun saakka. Omia polkujaan kulkemaan tottuneen miehen oli vaikea ryhtyä järjestelemään työvuoroja ja puuttua henkilöstön keskinäisiin skismoihin. Siirtyminen ralliradan kiihkeästä rytmistä tavalliseen päivätyöhön ei sekään sujunut ihan ongelmitta.

– Siitä puuttui se vau. Vieroitusoireet kestivät monta vuotta. Rallissa tiesin, että tämä on mun juttu, tämän minä osaan. Nykyisissä hommissani olen koko ajan vähän hukassa ja epävarma.


Lyhennelmä Miia Siistosen kirjoittamasta jutusta, joka on julkaistu Anna-lehdessä 45/2023.


X