Oman lapsen haparoivat askeleet saivat Merja Mäen kirjoittamaan sodasta: ”Ymmärsin, ettei tämä lapsi ole ikuisesti kainalossani”
Merja Mäki kirjoitti evakkotytön tarinan, jotta muisto sodasta ei haalistuisi. – Sota on pelottavinta, mitä äitinä voin kuvitella.
Merja Mäki kirjoitti evakkotytön tarinan, jotta muisto sodasta ei haalistuisi. – Sota on pelottavinta, mitä äitinä voin kuvitella.
Merja Mäki perehtyi kirjaan varten talvisotaan ja evakoiden kokemuksiin. Hän oli luonut mieleensä kuvia siitä, millainen oli kaaos talvisodan jälkimainingeissa. Nyt media täyttyi samantyyppisistä kuvista. Vanhuksia, naisia, lapsia, vastasyntyneitä. Kärryjä, matkalaukkuja, nyssäköitä. Ihmiset pakenivat kodeistaan kiireessä, pelon vallassa. Aivan kuin Merjan Ennen lintuja –romaanissa Alli ja hänen perheensä. Historiallinen romaani oli yllättäen muuttunut ajankohtaiseksi.
– Aika on nyt toinen, niin kuin paikkakin, mutta tilanne on samantyyppinen: ihmiset joutuvat jättämään kotinsa. Se oli hurja paikka myös silloin 1940-luvulla.
Mäen teoksessa nuori nainen, Alli, jättää kotinsa Sortavalan lähellä Haavuksen saarella, koska vihollinen lähestyy. Turvapaikka on sukulaisten luona Seinäjoella. Matkalla Alli ajattelee, että kotiin Laatokan rannalle palataan ennen muuttolintuja.
Lukija tietää paremmin.
”Ymmärsin, ettei tämä lapsi ole ikuisesti kainalossani”
Sota kirjan aiheena on kulkenut kolmen lapsen äidin matkassa vuosia. Oikeastaan siitä saakka, kun hän tuli äidiksi 11 vuotta sitten.
Kun Merjan esikoinen otti ensimmäisiä haparoivia askeliaan poispäin äidistään, ajatus luopumisesta kosketti Merjaa.
– Ymmärsin, ettei tämä lapsi ole ikuisesti kainalossani. Tulin ajatelleeksi, mitä se sota-ajan äideille merkitsi. Heille luopuminen tarkoitti jotain aivan muuta kuin meille nykyään. Täysi-ikäinen lapsi piti saatella rintamalle tietäen, ettei se ole mikään helppo paikka.
Merja ajatteli, että juuri sodasta hänen olisi kirjoitettava.
– Sota on pelottavinta, mitä äitinä voin kuvitella.
Hän haluaisi edistää rauhaa ja pitää omalta osaltaan sota-aihetta yleisessä keskustelussa. Ei saisi käydä niin, että muisto sodasta laimenisi.
– Jos sodasta puhuminen unohtuisi rauhan aikana, uusien sukupolvien mielikuvissa sota ei olisikaan enää sysimustaa vaan harmaata.
– Kirjoittaminen on minun rauhantyötäni. Haluan tehdä jotain rauhan eteen, ja parhaiten osaan kirjoittaa. Rauhantyötä on tehtävä koko ajan myös rauhan aikana.
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Merja Mäki kertoo oman sukunsa evakkotarinan. Ja sen miksi tietää siitä niin vähän. Lue koko juttu Annasta 14/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous