Synnytys muutti Nanna Karalahden suhdetta vartaloonsa: ”En enää ikinä ajattele kehostani negatiivisesti”

Nanna Karalahti ei osannut täysin nauttia kehostaan raskausaikana. "Nyt jälkeenpäin se tuntuu tyhmältä", Nanna sanoo. Synnytys sai Nannan ymmärtämään, mihin kaikkeen keho oikeasti pystyy.

Hyvinvointiyrittäjä Nanna Karalahti, 30, on aina liikkunut paljon, eikä ulkonäkö ole koskaan aiheuttanut hänelle paineita. Nanna paljastaa Annan Vartaloni tarina -juttusarjassa, että kuitenkin vasta Jax-poikansa syntymän jälkeen hän alkoi todella arvostaa omaa kroppaansa.

Mikä on vartalosi paras kohta: mistä olet ylpeä ja itsevarma?

– Olen enemmän ylpeä kyvyistä, joihin vartaloni pystyy, mutta on minulla omasta mielestäni aika vahvat olkapäät ja hartiat.

Entä oletko jostain asiasta kehossasi epävarma?

– Aina kropassa on jotain epäkohtia, mutta en oikeastaan ole ulkoisista asioista epävarma. Ajattelen heikkouksiani enemmän siltä kannalta, millaisissa liikkeissä olen huono. Esimerkiksi vetoliikkeet ovat sellainen asia, joihin tarvitsisin lisää vahvistusta.

Millainen suhde sinulla on tällä hetkellä vartaloosi?

– Olen aina ajatellut kehostani tosi hyvää, mutta vasta synnytyksen jälkeen oikeasti aloin arvostaa vartaloani. Sitä aina kuvittelee, että mittarit ovat ulkoisia tai esimerkiksi voimaan liittyviä, mutta synnytys sai ymmärtämään, mihin kaikkeen keho oikeasti pystyy. En enää ikinä ajattele kehostani negatiivisesti.

Nautitko kehostasi raskausaikana?

– En kyllä silloin nauttinut. Olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jota en pystynyt itse kontrolloimaan tai hallitsemaan. Vaikka tiesin, että syy vartalon muuttumiseen on maailman paras, suhtauduin epäkypsästi kehooni. Nyt jälkeenpäin se tuntuu tyhmältä.

Onko liikunta aina kuulunut elämääsi?

– Liikunta on aina ollut minulle tärkeää. Olin jo lapsena tosi urheilullinen ja minulla oli monta harrastusta. Olen aina ollut lahjakas liikunnassa ja liikkunut kaikki välitunnit ja vapaa-ajat. Kävin myös liikuntapainotteista yläastetta ja lukiota.

Juuri nyt pidän erityisesti crossfit-tyyppisestä toiminnallisesta treenistä, jossa ei lasketa toistoja vaan harjoitellaan kehonhallintaa. Tykkään haastaa kroppaani ja testailla rajojani. On kivaa oppia etenemään apinatikkaita pitkin ja seisomaan käsillä.

Millainen suhde sinulla on ruokaan?

– Tykkään syömisestä. Kun liikkuu paljon, tietysti myös syö paljon, eikä tarvitse laskea kaloreita.

Lapsena ja nuorena söin ihan mitä sattuu. Kun aloin kiinnittää syömiseeni huomiota ja opiskella alaa, suhtautumiseni muuttui. Ei ole mitään ruokaa, jonka syömisen kieltäisin itseltäni, mutta haluan syödä terveellistä, puhdasta ja aitoa ruokaa.

Oletko kokenut ulkonäköpaineita?

– En oikeastaan. Olen aina pelannut jalkapalloa ja liikkunut porukoissa, joissa ulkonäkö ei ole se ykkösjuttu. En ole koskaan ollut mukana sellaisissa draamailuissa, että pitäisi näyttää tietynlaiselta.

Millaisen mallin suhteesta omaan vartaloon haluat haluat antaa pojallesi?

– Sen, ettei ole mitään oikeaa tai väärää, hyväksyttävää tai ei-hyväksyttävää. Kaikki olemme samalla viivalla ja yhtä arvokkaita. Ulkonäkö ei määrittele meitä, pitää olla hyvä tyyppi. Jos hän saa sisäistettyä, että vain sillä on merkitystä, niin uskon, että sitä kautta myös kehonkuvasta tulee positiivinen.