Ihmiset ja suhteet

Ystävä antoi yksinäiselle Yonalle oman koiransa, ja siitä alkoi elämänkumppanuus: ”Nukun koiran kanssa lusikassa”

Laulaja Yona asuu yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Vanja-koira on ollut tukena uudessa elämänvaiheessa.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Om-Arkisto, Yonan Kotialbumi

– Koira on ollut turvani, Yona kertoo.

Laulaja Yona asuu yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Vanja-koira on ollut tukena uudessa elämänvaiheessa.

”Kuvassa olen koirani Vanjan kanssa erämökillä Vaalassa. Otin kuvan kesällä Vain elämää -musiikkiohjelman kuvausten jälkeen.

Laulaja Yona meni Vain elämää -ohjelman kuvausten jälkeen mökille palautumaan.
Laulaja Yona meni Vain elämää -ohjelman kuvausten jälkeen mökille palautumaan.

Musiikkileirille osallistuminen oli antoisa, mutta rankka kokemus. Olen herkkä, eikä koitoksesta selviytyminen ollut päivänselvää. Ehdimme nukkua niin vähän, että tuntui kuin olisin valvonut yhdeksän päivää putkeen. Väsymyksestä huolimatta joka päivä oli kyettävä esiintymään.

Olin kuvausten jälkeen väsynyt ja lähdin koirani kanssa mökille lepäämään. Panin puhelimeni kiinni ja vain nukuin.

Vanja tuli elämääni vuosi sitten. En olisi osannut arvata, että voisin kiintyä koiraan niin syvästi. Vanjasta on tullut elämänkumppanini.

Sain sen ystävältäni, jolla ei ollut enää tarpeeksi aikaa sille. Olin valittanut yksinäisyydestäni, joten ystäväni ehdotti, että ottaisin koiran luokseni viettämään eläkepäiviä.

Minulla on aina ollut taipumusta masennukseen, ja jään liian helposti kotiin makaamaan. En poistu kotoa ilman hyvää syytä.

Nyt vien koiran päivittäin ulos pariksi tunniksi, sillä metsästyskoiran pitää päästä tutkimaan luontoa ja saamaan vainuja. Se on tehnyt minulle hyvää.

Koira on ollut turvani, sillä asun yksin ensimmäistä kertaa elämässäni. Elän uutta elämänvaihetta oltuani kaksi kertaa naimisissa. Tavoitteeni on nyt itsenäistyä ja vahvistaa itsetuntoa.

Vaikka elämässäni on rakkautta, en ha­luaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen juuri nyt. Vanja on auttanut minua tässä itsenäistymisprosessissa. Ihminen tarvitsee toisen elävän olennon lämpöä, joten nukun koiran kanssa lusikassa.

Kerron sille asioita, ja tuntuu kuin se tsemppaisi minua. Tuolla erämökillä en tarvinnut rinnalleni ketään toista.

Hetki mökillä oli eheyttävä, sillä siellä tunsin, että minähän selviän yksin. Sittemmin olen muuttunut entistä vapaammaksi ja itsenäisemmäksi. Itsetuntoni on parantunut.

Ennen hain ulkopuolelta vahvistusta sille, että olenhan varmasti tarpeeksi hyvä. Sitten oivalsin, ettei muiden vakuuttelulla ole merkitystä, vaan itseluottamuksen on lähdettävä minusta itsestäni.”

X