Lapsi Lapsen kasvatus
31/03/2016

9 kasvatuskeinoa, jotka oikeasti toimivat

Niele oma kiukkusi, huomioi lapsen temperamentti, selitä ongelmat positiivisen kautta ja ennen kaikkea luota itseesi. Kokosimme tosielämässä hyviksi testatut neuvot yhdeksästä suositusta kasvatusoppaasta.

9 kasvatuskeinoa, jotka oikeasti toimivat

Niele oma kiukkusi, huomioi lapsen temperamentti, selitä ongelmat positiivisen kautta ja ennen kaikkea luota itseesi. Kokosimme tosielämässä hyviksi testatut neuvot yhdeksästä suositusta kasvatusoppaasta.

1. Luota itseesi

Vanhempi, luota itseesi ja kykyihisi. Jos jokin asia askarruttaa, kasvatusoppaista voi toki löytää itselle sopivia vinkkejä. Luottamus huokuu näin helpommin myös lapseen.

Kuuntele lasta arvostavasti ja tottele lapsen kanssa vuorotellen. Lapsen toiveita ja tarpeita pitää kuunnella.

Viimeisen sanan sanoo ja selkeästi perustelee vanhempi. Ja jos vanhempi mokaa, hän osaa pyytää anteeksi ja puhua tunteistaan. Unohda manipulointi ja makeilu. Sellainen harhauttaminen, jossa vanhempi ei sano suoraan mitä lapselta toivoo, hämmentää lasta.

Lähde: Äiti, älä tottele (Janna Rantala, Gummerus 2014)

Lue myös: Mitä tehdä, kun lapsi puhuu omiaan ja keksii tarinoita
Keskustele: Epäilen kokoajan itseni, en luota mihinkään mitä teen..

2. Saa lapsi tottelemaan omasta tahdostaan

Erilaiset kasvatustyylit muokkaavat meistä erilaisia persoonallisuuksia. Vaikka vanhempi on pomo, niin lapsia pitää opettaa välittämään, ei vain tottelemaan käskyjä ja pelkäämään rangaistusta.

Kun aikuinen on jämäkkä ja rehellinen eikä sorru kaksinaismoralismiin, lapsi oppii näkemään eron oikean ja väärän välillä.

Jos vanhempi ei kykene tai jaksa olla kasvattaja, seuraukset näkyvät muun muassa koulussa.

Lähde: Kuka täällä oikein määrää (Janne Viljamaa, Minerva 2014)

Lue myös: 7 asiaa, joita lapselle ei pitäisi sanoa
Keskustele: Olenko aivan niuho äiti?

3. Varoita lasta velvotteista ja kurista ennakkoon

Aikuinen huolehtii rutiineista ja rajoista. Lasta palkitaan huomiolla ja positiivisella palautteella, kuria pidetään varoittamalla ennakkoon ja tarvittaessa laittamalla lapsi jäähylle.

Auktoriteetin ääni on matala ja jämäkkä. Korkea, jopa innokas äänensävy viestii lapselle taas tyytyväisyydestä. Älä kiirehdi lasta tehtävästä toiseen. Kerro hänelle useita kertoja, mitä seuraavaksi on odotettavissa, jotta hän saisi tilaisuuden valmistautua siirtymään.

Lähde: Lapsityrannit – kehity kasvattajana (Jo Frost, WSOY 2006)

Lue myös: Miten puhua lapselle terrorismista ja konflikteista

4. Tarkkaile omaa käytöstäsi

Aikuisten käytöksellä ja kiukkuilulla on tutkimusten mukaan lapsen kiukkua enemmän vaikutusta perhe-elämän sujuvuuteen. Sen sijaan, että aikuinen odottaisi lapsen käyttäytyvän siivosti hänen kannattaisi tarkkailla omaa käytöstään.

Lapsi oppii painelemaan vanhemmissaan nappeja, jotka saavat aikuiset reagoimaan. Viisas vanhempi välttää provosoitumasta. Lapsi on onnellisempi ja ”helpompi”, kun hän kokee aikuisten ymmärtävän ja kuuntelevan häntä.

Vanhempien tehtävä on ohjata lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja säätelemään käytöstään. Pystyäksemme reagoimaan tyynesti lapselliseen käytökseen – ja myrskyisiin tunteisiin käytöksen takana – myös aikuisen täytyy kasvaa.

Lähde: Peaceful Parent, Happy Kid – How to stop yelling and start connecting (Laura Markham, Perigee Trade 2012)

Lue myös: Kun uhmaikäinen raivoaa – 10 kiperää tilannetta ja ratkaisua
Keskustele: Miten saatte hermot kestämään lapsen kanssa?

5. Suhtaudu oikein ja hyväksy pikkuviat

Elämä pikkulasten kanssa voi tuntua työleiriltä. Omalla suhtautumisellaan, ajattelutavoillaan ja arkeaan organisoimalla pikkulapsivaiheesta voi kuitenkin nauttia enemmän.

Jokainen voi opetella ajatustensa ja tunteidensa hallintaa, henkistä läsnäoloa, myönteistä asennetta, joustavuutta ja haastavien tilanteiden ennakointia. Riittämättömyyden tunne helpottuu, kun vanhempi ei yritä olla hyvä kaikessa.

Ja sellaiset asiat, joille ei voi mitään, kannattaa vain hyväksyä. Kodin ei tarvitse olla kuin sisustuslehdestä – riittää, että itse viihtyy.

Lähde: Ruuhkataidot – iloa vanhemmuuteen (Kaisla Joutsenniemi & Veera Mustonen, Duodecim 2013)

Lue myös: Mitä tehdä, kun sisarukset riitelevät? Perheterapeutti vastaa
Keskustele: Kuka muu ei jaksa siivota?

6. Odota lapsen rauhoittumista ennen kuin kasvatat

Vanhemman hermot ovat koetuksella, kun uhmaikäinen parkuu ja huitoo jonkin pikku asian vuoksi. Mielessä voi silloin yrittää pitää perusasiat: pysyä rauhallisena, antaa lapselle rajat mutta sallia kaikki tunteet, opettaa aikalisän ottoa, tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista, raivon kanavoimista väkivallattomasti ja ymmärtää, että kyllä maailmaan huutoa mahtuu.

Raivoavaa ja väsynyttä lasta ei kannata alkaa sanallisesti kasvattaa siinä hetkessä. On parempi odottaa ja ohjata vasta lapsen tunteen laannuttua.

Lähde: Kiukkukirja: aggressiokasvattajan käsikirja (Raisa Cacciatore, Väestöliitto 2008)

Lue myös: Miten opettaa lapselle hyviä tapoja – 8 vinkkiä psykologilta
Keskustele: Lapsi raivoaa ja huutaa

7. Hoida ongelmat ratkaisukeskeisesti

Lasten ongelmia voi ratkoa positiivisen kautta, ratkaisukeskeisesti. Kannusta ja kehu lasta kun siihen on aihetta. Vältä älä-sanaa. Sen sijaan, että vanhempi sanoisi ”älä sotke ruualla”, voi sanoa ”syö siististi”.

Yli 3-vuotiaan lapsen kanssa voi sopia uuden taidon opettelusta. Hänelle selitetään, miksi taidon oppiminen on tärkeää. Lopuksi uutta taitoa juhlitaan.

Lapset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että heiltä puuttuu jokin tietty taito, joka taas sellaisilla lapsilla on, joilla kyseistä ongelmaa ei ole.

Lähde: Muksuoppi-kirja (Ben Furman, Tammi 2003)

Lue myös: Näin tuet ujoa lasta
Keskustele: Vanhemmat, jotka kehuu lapsiaan

8. Auta lasta temperamentin mukaan

Jokaisella on synnynnäinen tyyli reagoida erilaisiin tilanteisiin. Kaikki ovat yksilöitä, joten lasta kannattaa auttaa ja opastaa hänen omien erityispiirteidensä mukaan. Sama kaava ei sovi kaikille.

Väärät odotukset tekevät lapselle hallaa, esimerkiksi ujo lapsi tarvitsee vanhempansa tukea ja läsnäoloa jännittävissä tilanteissa. Temperamentin huomioiminen taas hyödyttää lasta: Aktiivinen taapero hyötyy rauhallisesta ympäristöstä, jossa saa itse löytää virikkeitä. Passiivinen kaveri taas kehittyy hyvin, kun saa tarpeeksi virikkeitä.

Tärkeintä on, että sosiaalisuus ja muiden lasten kanssa oleminen opitaan lapsen omalla tavalla ja omaa tahtia, niin että tästä sinänsä hauskasta asiasta ei tule lapselle stressin ja pahan mielen aihetta.

Lähde: Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys (Liisa Keltikangas-Järvinen, WSOY 2004)

Lue myös: Tunnista lapsen temperamentti, niin ymmärrät häntä paremmin
Keskustele: Lapsen haastava temperamentti

9. Yritä ymmärtää tytön/pojan ajattelutapaa

Tytön ja pojan kasvattaminen voi erota paljonkin toisistaan. Kuten isän on yritettävä katsoa maailmaa tyttärensä silmin, myös äidin on hyvä ymmärtää poikien ajattelutapaa. Esimerkiksi poikien paini- ja nahisteluleikit ovat heille luontaisia tapoja hakea kontaktia ja purkaa energiaa.

Aikuisen on kuitenkin valvottava, milloin on kyse leikistä ja milloin tappelusta tai alistamisesta.

Neljän-viiden vuoden ikäisen pojan suuri huolenaihe on oman ruumiin kelpaaminen, sen pieni koko ja voimien vähyys. Kompensoiva fantasia voi olla halu olla supersankari.

Lähde: Elämäni poikana -kirja (Jari Sinkkonen, WSOY 2011)

Lue myös: Näin tuet lapsen sosiaalisia taitoja
Keskustele: Poikien sotaleikit

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.