Lapsi Lapsen kasvatus
14/11/2016

Miten jaksaa uhmaikäisen vaatimuksia? Perheterapeutti vastaa

Miten jaksaa uhmaikäisen vaatimuksia? Perheterapeutti vastaa

”Uhmaikäisen 2-vuotiaan poikamme kanssa tulee usein eteen tilanteita, joissa lapsen mielestä hänen olisi pitänyt saada tehdä jokin asia itse, mutta äiti tai isä onkin ehtinyt ensin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi hissin tilaaminen, vessanpytyn vetäminen tai valojen sytyttäminen.

Kun käy ilmi, että vanhempi onkin jo tehnyt asian (epähuomiossa tai tietämättä, että lapsi olisi halunnut sen tehdä), lapsi saa valtavan raivokohtauksen ja vaatii, että tilanne ”palautetaan alkuun” – palataan esimerkiksi takaisin päiväkodille, jotta voidaan uudestaan kävellä koko matka kotirappuun tilaamaan hissi.

Arjessa tällaisten myönnytysten tekeminen tuntuu mahdottomalta, mutta toisaalta lapsen tunnin mittaisia raivokohtauksiakin on vaikea jaksaa. Miten paljon vanhemman pitäisi myöntyä uhmaikäisen vaatimuksiin? Miten selvitä tilanteista, joissa neuvotteleminen (”Saat tilata hissin seuraavalla kerralla”) ei auta mitään?”

Perheterapeutti Essi Juvakka vastaa:

Tahtoikä – siksi mieluummin nimitän tätä vaihetta kovin kielteisen uhmaiän sijaan – on varsin rankka mutta äärimmäisen tarpeellinen kehitysvaihe pienen ihmisen elämässä. Poikannekin opettelee tahtomaan, ja harjoittelu on vasta alussa. Hän ei selvästikään vielä osaa tahtoa tai ei aina edes itse tiedä, mitä tahtoo.

Tärkein vinkki on nyt jaksaa pysyä rauhallisena aikuisena, joka ei taannu lapsen tasolle. Poikaa harmittaa, kun hän ei saanut tilata hissiä itse. Onkin siis tärkeää, että opitte äitinä ja isänä olemaan tarkkoina asioista, joita hän haluaa nyt harjoitella. Ja että yritätte myös arvata, sillä tahtominen voi tulla esille hyvin erikoisissa paikoissa, joissa vanhempi ei edes tajua, että lapsi olisi halunnut asian tehdä. Virheiden sattuessa on myös hyvä vain hyväksyä se, että näin kävi, kunhan samoja virheitä ei pääsisi käymään kovin usein.

Syvällinen neuvottelu ja asian puiminen 2-vuotiaan kanssa on yleensä täysin turhaa, koska hän elää hyvin vahvasti tässä hetkessä. Hänelle ei vielä ole ”seuraavaa kertaa”. Tästä taidosta myös meidän vanhempien kannattaa ottaa pojaltanne opiksi.

Lue myös:

Kun uhmaikäinen raivoaa: 10 kiperää tilannetta ja ratkaisua

Sanoita lapsen tunteita ja puhu rauhassa

Lapsen tunteita on hyvä sanoittaa eli puhua hänelle rauhassa: ”äiti näkee, miten sinua harmittaa ja suututtaa, kun äiti vahingossa meni painamaa hissin nappia”. Lasta ei kannata jättää tunneryöppynsä kanssa yksin, sillä samalla hän myös harjoittelee tuntemaan erilaisia tunteita. Lapsen voi siis ottaa syliin ja puhua asiasta lyhyesti.

Jokainen lapsi on myös erilainen. Tunnistatte kyllä, mikäli poikanne on mallia, jonka on syytä antaa tuulettaa tunteitaan vähän aikaa oikein kunnolla ennen kuin asiaa kannattaa edes mainita. Silti aikuisen itsensä rauhallisena pysyminen on tärkeää, jotta lapsi ei saa viestiä, että suuttumuksen ja negatiivisten tunteiden näyttäminen ei olisi sallittua. Tällöin on vaarana, että lapsi rupeaa patoamaan niitä sisälleen ja on aina vain kovin kiltti ja kuuliainen, vaikka sisällään tuntisi mitä.

Lue myös:

Onko lapsesi itsepäinen? Tämän takia se voi olla hyvä piirre

Näin hillitset itsesi uhmaikäisen kanssa: 7 vinkkiä

Tahtoiän kuuluukin vaatia lehmän hermoja

Hetkellisesti äärikiltti ja -kuuliainen lapsi voi kuulostaa ihanteelliselta, mutta lopputulos on kuitenkin huono. Tahtoikä vaatii ja sen kuuluukin vaatia äidiltä ja isältä lehmän hermoja ja luottoa siihen, että itse toimii oikein, vaikka ympärillä tilannetta ihmettelisi silmiä pyöritteleviä aikuisia ja lapsia kokonainen komppania.

Sinun tulee jaksaa olla voimakkaassa tahtotilanteessa lapselle se luotetteva ja hätkähtämätön aikuinen, johon hän voi turvata.

Koko päiväkotimatkaa en kuitenkaan lähtisi kävelemään uudelleen, vaan ennemminkin keskittyisin ottamaan tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Tahtominen menee kausissa, eikä ikä yleensä ole yhtenäinen jakso: lapsi on muutaman viikon kovin tahtovainen ja taas seuraavalla viikolla hän voi yllättää teidät yhteistyökyvyllään, kunnes koittaa jälleen se päivä, jota te vanhemmat ette haluaisi takaisin.

Essi JuvakkaEssi Juvakka on psykologi, perheterapeutti, pariterapeutti ja kolmen lapsen äiti. Voit lähettää perheterapeutille osoitettuja kysymyksiä osoitteeseen kaksplus(at)otavamedia.fi

Lue myös Essin muut neuvot:

Pikkusisko isoveljen palvelijana – pitäisikö puuttua? Perheterapeutti vastaa
Lapsen yöllinen kauhukohtaus – miten toimin?
Lapsi kaivaa koko ajan nenää, mitä teen?
Voiko arkaa lasta patistaa?
Pitääkö vauvaperheen ottaa heti vieraita vastaan?
Mitä tehdä, kun sisarukset tappelevat koko ajan?
Periytyykö yksinäisyyteni lapselleni?
Mitä tehdä, kun lapsi kiukuttelee siirtymätilanteissa?
Mitä teen, kun vauva ei suostu syömään soseita?
Milloin on oikea aika tehdä toinen lapsi?
Miten saan lapsen nukahtamaan itsekseen?

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.