Lapsi Lapsen kasvatus
12/08/2016

Lapsen itsetyydytys eli unnutus: Miten suhtautua lapsen masturbointiin?

Lapsen itsetyydytys eli unnutus on yleistä. Se usein rauhoittaa lasta, mutta voi hämmentää vanhempaa. Masturbointi on osa luonnollista kehitystä, eikä sisällä lapsella ajatuksia seksistä.

Lapsen itsetyydytys eli unnutus: Miten suhtautua lapsen masturbointiin?

Lapsen itsetyydytys eli unnutus on yleistä. Se usein rauhoittaa lasta, mutta voi hämmentää vanhempaa. Masturbointi on osa luonnollista kehitystä, eikä sisällä lapsella ajatuksia seksistä.

Lapsen itsetyydytys eli unnutus herättää vanhemmissa ristiriitaisia tunteita. Masturboinnin koetaan kuuluvan vasta teini-ikäisille ja vanhemmille, kun taas lapsen itsensä koskettelu koetaan monesti vaivaannuttavana ja häiritsevänä.

Miten lapsen unnutukseen pitäisi suhtautua?

Lue myös: Näin tuet lapsen seksuaalisuuden kehitystä – 7 neuvoa

Miksi lapsi unnuttaa?

Lapsi aloittaa seksuaalisen itsetutkiskelunsa tarkkailemalla ja koskemalla omaan kehoonsa. Lapsi opettelee kehon osia ja omia tuntemuksiaan kosketuksen kautta.

Itsensä tutkiminen ja koskettelu on hyvin tavallista kaikenikäisille lapsille, mutta erityisesti julkiunnutusta tapahtuu 3–5-vuotiailla. Ultraäänitutkimuksissa on havaittu jopa sikiön koskettelevan sukuelimiään.

Lapsi hakee itsekosketuksesta turvaa ja tuntumaa omaan kehoonsa, ja sukuelinten räplääminen voi olla lapsen tapa rauhoittaa itsensä, esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa. Unnuttaminen voi olla myös tapa säädellä stressiä tai parantaa keskittymistä. Unnutus voi kertoa myös tylsistymisestä.

Ennen kaikkea unnutuksessa on kyse mielihyvän hakemisesta – kosketus tuntuu kivalta. Lapsi ei koe unnuttamistaan arkana asiana eikä liitä sitä seksiin.

Lapselle kehon osat ovat pitkään saman arvoisia. Pienelle lapselle on yhtä luonnollista koskea haaroväliinsä kuin vaikkapa nenänpäähän.

Unnuttaminen ei ole millään tavalla haitallista tai vaarallista lapselle.

Lapsen ja aikuisen itsetyydytys ovat eri asioita

Lapsen itsetyydytys on hyvin eri asia kuin aikuisen masturbointi.  Lapsella ei ole aikuisen kokemusta historiasta, yhteiskunnasta, sosiaalisista normeista tai fantasioista.

Lapsi ei tarvitse eikä halua seksiä. Unnutuksen aikana lapsi ei ajattele seksiä tai fantasioita, eikä myöskään kaipaa niitä. Kosketus on kehoon tutustumista ja siitä mielihyvän saantia.

Kuinka puhua lapselle unnutuksesta?

Asioiden ja tilanteiden nimeäminen ja ääneen kertominen on hyvä tapa kertoa lapselle itsetyydytyksen rajoista. Lapselle tulee nimetä ne paikat, joihin vain hän saa koskea ja joihin ei kuulu koskea muiden läsnäollessa.

Jos toiminnalle annetaan nimi, lapsi oppii sääntöjä ja oikeita asenteita. Toimintaa voi kutsua unnutukseksi, tutkiskeluksi, koskemiseksi, nypläämiseksi tai miksi ikinä tuntuu parhaalta.

Voidaan sanoa: ”Siihen on kiva koskea. Tuota tehdään vain yksin, omassa rauhassa, eikä kellään muulla ole lupa sinne koskea. Kenenkään ei myöskään tarvitse koskea siihen, vaikka sinä haluaisit.”

Keskustele: Tyttö unnuttaa pitkään ja kovaan ääneen, mitä teen?

Ole salliva, älä säikähdä

Kun lapsen unnutuksen tai sukuelinten räpläämisen yhdistää seksiin, voi sen näkeminen tuntua aikuisesta häiritsevältä. Vanha kasvatustapa on ollut jopa rankaista sukuelimiinsä koskemisesta.

Aikuisen pitäisi silti olla salliva ja hyväksyä lapsen kokema mielihyvä kehostaan. Lapsella on oikeus omaan kosketukseensa yksin ollessaan, ja vanhempi voi lähinnä katsoa, ettei unnutus siirry julkiseksi toiminnaksi. Julkisesti unnuttava lapsi pitäisi rauhallisesti ohjata muihin puuhiin.

Jos vanhempi säikähtää ja paheksuu unnutusta kovaan ääneen, voi lapsi kokea kehonsa huonoksi tai hävettäväksi. Lapsi ei ehkä koe niin suurta tarvetta pitää huolta hävettävästä kehostaan, jolloin sen suojaamisen tarve vähenee. Jos lasta kielletään kokonaan koskettamasta jotain kehon osaa, hänelle voi tulla tästä kehon osasta negatiivinen kuva.

Jos omasta reaktiosta on tulossa liian voimakas, kannattaa ottaa aikalisä. Lapsi vaistoaa aikuisen tunnereaktiot hyvin helposti.

Milloin unnutus on liikaa?

Jos lapsen unnutus alkaa haitata hänen ja muiden ihmisten arkea, on siihen puututtava. Samoin pitää toimia, jos lapsi vaikuttaa ahdistuneelta tai huolestuneelta itseään kosketellessaan.

Jos unnuttaminen on jatkuvaa, pakonomaista ja ahdistuneisuuden piirteitä sisältävää, on selvitettävä, onko lapsella turvattomuuden tunnetta, stressiä tai muita huolia. Unnuttaminen voi myös olla lapsen tapa etääntyä ja paeta maailmasta.

Jos unnuttaminen menee liian pitkälle, lapsi pitää rauhallisesti ohjata tekemään muuta ja keskittämään mielenkiintonsa muihin asioihin. Pitkittyneessä, pakonomaisessa unnuttamisessa apua kannattaa kysyä esimerkiksi perheneuvolasta.

On tärkeää, ettei lapsen unnutukseen tällöinkään suhtauduta paheksuen tai oudoksuen. Todennäköisesti unnutus vähenee aikanaan iän myötä. Rangaistukset tai pilkka eivät auta unnuttamisen vähentämiseen, päinvastoin.

Lue myös:
Saako nukkuvan vauvan vieressä harrastaa seksiä?
10 kysymystä lapsen seksuaalisesta kehityksestä

Lähteenä Väestöliiton lastenpsykiatrin Raisa Cacciatoren ja kätilö-tutkijan Susanne Ingman-Fribergin uutuuskirja Keho on leikki (Duodecim 2016).

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.