Lapsi Lapsen kasvatus
24/02/2016

Näin totutat lasta uusiin makuihin – 4 vinkkiä

Lapsen ruokatottumukset alkavat kehittyä jo sikiönä. Geeneillä on iso vaikutus lapsen ruokamieltymyksiin, mutta totuttamalla voi opettaa lasta syömään kaikenlaisia ruokia. Lue neljä vinkkiä, miten auttaa nirsoa lasta.

Näin totutat lasta uusiin makuihin – 4 vinkkiä

Lapsen ruokatottumukset alkavat kehittyä jo sikiönä. Geeneillä on iso vaikutus lapsen ruokamieltymyksiin, mutta totuttamalla voi opettaa lasta syömään kaikenlaisia ruokia. Lue neljä vinkkiä, miten auttaa nirsoa lasta.

1. Totuta lapsi erilaisiin ruokiin jo pienenä

Kokemuksella on vaikutusta: lasta voi totuttaa erilaisiin makuihin. Aloita pienestä pitäen tarjoamalla sitkeästi monenlaisia makuja, myös happamia, vaikka lapsi aluksi torjuisi ne. Maistamaan ei pidä pakottaa. Näytä itse esimerkkiä.

Lue myös: Herkkujen antaminen lapselle: tämän takia karkkipäivä voi olla huono juttu
Keskustele: Mitä nirsot lapsenne syövät aamuisin ja iltaisin?

2. Hapan maku tutuksi

Happamuus on lähes poikkeuksetta epämiellyttävä maku pienelle lapselle, mutta totuttelu auttaa tässäkin. Monet terveelliset ruoat, esimerkiksi marjat, ovat pääasiassa happamia.

Happamaan tutustumisen voi aloittaa vaikka hieman makealla jogurtilla ja pikkuhiljaa totutella happamaan piimän tai maustamattomaan jogurttiin. Piimään voi myös lisätä jotain muuta mistä lapsi pitää, esimerkiksi luumusosetta. Tällä tavoin jo hyväksytyn ja pidetyn maun avulla on todennäköistä saavuttaa mieltymys myös happamaan piimään.

Lue myös: Lapsen ruoka-aineallergiat: Allergiaperheen parhaat vinkit
Keskustele: Muita lapsia, jotka eivät syö marjoja/hedelmiä?

3. Tee ruokailutilanteesta miellyttävä

Uusiin makuihin totuttelussa auttaa, kun itse ruokailutilanne on myönteinen ja rauhallinen. Koko perheen kannattaa syödä samaan aikaan – esimerkissä on voimaa. Lahjominen ja pakottaminen eivät kannata. Aikuinen päättää mitä syödään, lapsi päättää, kuinka paljon hän syö.

Ota lapsi mukaan ruokapuuhiin kaikissa vaiheissa: kaupassa käyntiin, ruoanlaittoon ja isompana myös viikon ruokalistan suunnittelemiseen. Ja kesäisin myös ruoan kasvattamiseen!

Lue myös: Näin saat lapsesi syömään kasviksia
Keskustele: Kun lapsi on nirso ruoan suhteen…

4. Kokeile makukoulua

Ranskassa kehitellyssä Sapere-makukoulussa ruokaa nautitaan kaikilla aisteilla. Sapere on latinaa ja tarkoittaa ”maistella, tuntea ja olla rohkea”.

Menetelmän taustalla on ajatus siitä, että vaikka lapsi on ennakkoluuloinen, hän on myös utelias uusia ruokia kohtaan. Ennen kuin lapsi maistaa uutta ruokaa, hän saa katsoa, kokeilla ja haistella sitä. Ihmettely ja tutkiminen vähentävät ennakkoluuloja ruokaa kohtaan.

Menetelmään suorastaan kuuluu ruoalla leikkiminen. Tomaatin saa leikata halki, ja sen sisustaa voi kaivella. Lapsen kanssa keskustellaan, miltä tomaatti tuntuu, mitä väriä siitä lähtee ja miksi se on päältä kova mutta sisältä pehmeä. Avuksi voi ottaa vaikka suurennuslasin!

Lähde: Aistien avulla ruokamaailmaan, toim. A. Koistinen ja L. Ruhanen (Sitra, 2009), sekä filosofian tohtori Outi Törnwall Helsingin yliopistosta.

Lue myös: Lapsi ja kasvisruokavalio – ota huomioon nämä asiat
Keskustele: Sain supernirson neljävuotiaani syömään!

Makumieltymykset syntyvät jo geeneissä

Nyrpistääkö lapsi nenäänsä appelsiinille, eikö viili maistu? Kyse ei ehkä olekaan huvin vuoksi nirsoilusta tai uhmaiästä vaan geeneistä. Tutkimuksen mukaan mieltymykset happamaan ja tuliseen ruokaan ovat nimittäin osittain perinnöllisiä. Jo aiemmin on havaittu, että makeanhimo on geeneissä.

Esimerkiksi on havaittu, että kaksosten mieltymys happamiin marjoihin ja hedelmiin selittyi puoliksi geeneillä. Identtisten kaksosten makumieltymykset olivat lähempänä toisiaan kuin ei-identtisten.

Mieltymyseroista puolet johtuu perinnöllisistä tekijöistä ja loput selittyy ympäristöllä eli altistuksella, kokemuksella ja oppimisella.

Vielä ei tiedetä, mitkä geenit makumieltymyksiin vaikuttavat, ja on todennäköistä, että useat geenit ovat tässä mukana. Saattaa myös olla, että geenit vaikuttavat välillisesti: lapsi voi periä kyvyn oppia pitämään erilaisista mauista.

Makuaistin kehittymiseen tarvitaan siis perimän ja ympäristön yhteispeliä, ja aivan erityisesti yhtä asiaa: pelottomuutta eli sitä, että lapsi on valmis kokeilemaan uutta. Myös tämä ”seikkailijangeeni” on periytyvä ominaisuus.

Geenit vaikuttavat siihen, mistä loppujen lopuksi opimme pitämään, mutta eivät yksin. Myös kohdunaikaisella altistuksella on merkitystä: lapsi altistuu jo kohdussa erilaisille makuyhdisteille, jotka saattavat vaikuttaa hänen mieltyyksiinsä myös myöhemmin.

Lähteenä filosofian tohtori Outi Törnwallin väitöskirja.

Lue myös: Kasvatatko lapsestasi vahingossa tunnesyöjää?
Keskustele: Lapseni on supernirso

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.