Lapsi Lapsen kasvatus
08/05/2015

Pääkirjoitus: Joskus hyvä äiti toimii toisin kuin kaikki muut

Pääkirjoitus: Joskus hyvä äiti toimii toisin kuin kaikki muut

Hyvä äiti, mikä se sellainen on? Vastauksia on yhtä monta kuin äitejäkin – ja samallakin äidillä voi vastaus muuttua elämäntilanteen mukaan.

Itselleni kävi juuri niin. Olin hyvä äiti, kun aikanaan jäin kolmeksi vuodeksi hoitovapaalle pienten lasteni kanssa. Tunnen itseni hyväksi äidiksi myös nyt, kun menen aamulla töihin ja palaan perheen luo vasta viiden jälkeen.

Kotiäidiksi heittäytymisestä ei herunut selkääntaputuksia uramutsi-kavereilta. Nyt saan kuulla voivottelua nykyisistä pitkistä työpäivistäni. Mutta onko muiden mielipide lopultakaan niin tärkeä? Itse en kauhistele enkä voivottele.

Jos jää kotiäidiksi vastoin tahtoaan tai periaatteitaan, lapsetkin taatusti vaistoavat, että jokin on pielessä. Jos taas aamu toisensa jälkeen tuntee ahdistusta lapsen päivähoitoon viemisestä, on varmasti syytä pohtia toisenlaisia ratkaisuja.

Ydinkysymys ei todellakaan ole se, tuleeko lapsista parempia koti- vai päivähoidossa – kummassakaan lapsi ei mene pilalle. Kuten ei sekään, tuleeko rintaruokitusta lapsesta pulloruokittua onnellisempi, tai pitääkö lapsen kanssa puuhailla vai hätistellä hänet omiin leikkeihinsä.

Riittävän hyvälle vanhemmuudelle ei ylipäätään tarvitse löytää yhtä yhteistä määritelmää.

Minulle hyvä äitiys ja ihmisyys tarkoittaa sitä, että yritän elää suurin piirtein omantuntoni kanssa sovussa ja iloisena. Toisinaan se vaatii sitä, että toimin toisin kuin ”kaikki muut”.

Sinulle hyvä äitiys voi tarkoittaa jotain ihan muuta. Pidä siitä kiinni. Onnellista äitienpäivää!

Avainsanat

Kommentit

Aivan, ja tähän oman sydämen kuunteluun liittyy myös se, kun aina saa kuulla vanhemmilta ja lapsilta valitusta siitä, kun pitää olla ne parhaat lelut, vaatteet, pyörät, kännykät ja kaikki, jotta ei vain joutuisi kiusatuksi. Kannattaisi kaivaa se tavallisen järjen ääni jostain sieltä pelon seasta ja katkaista kierre. Lakata ehkäisemästä kiusaamista puuttumalla suoraan kiusaamiseen. Puhumalla asioista oman lapsen, kiusaajien ja kiusatun vanhempien ja opettajien kanssa. Ei ostamalla lapselle koko ajan parempia tavaroita ja näin antaen aivan väärän viestin lapselle.

Höpö höpö-juttu. Nämä on just näitä uraäitejä, joilla on vain huono omatunto, kun vievät taaperonsa ostoäideille. Vai onko heillä sitä-omaatuntoa?

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.