Lapsen puhumaan oppiminen

Ensimmäinen sana on lapsen kehityksen merkkipaalu, jota vanhemmat odottavat joskus kiihkeästikin. Mutta lapsen puhe on paljon muutakin kuin vain sanojen suoltamista. Puheen kehityksen perustana on, että lapsi on yhteydessä muihin ihmisiin.

– Kun lapsi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, hän oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään toisia ihmisiä. Lapsi alkaa myös itse vaikuttaa asioihin ja hän pystyy viestimään ilman sanoja. Jo noin kymmenen kuukauden ikäinen osaa osoittaa sormellaan haluamaansa asiaa, erikoispuheterapeutti Leena Vikkula kertoo.

Lasten puheen kehityksessä on isoja eroja. Osa lapsista sanoo ensimmäisen sanansa jo ennen vuoden ikää ja toiset vasta lähempänä kahden vuoden ikää. Kun lapsi opettelee puhumaan, hän ymmärtää noin kymmenen kertaa enemmän sanoja kuin mitä hän itse pystyy tuottamaan. Aluksi onkin tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, ymmärtääkö lapsi puhetta, kuin siihen, kuinka paljon hän itse tuottaa sanoja.

– Jos lapsi ei näytä ymmärtävän puhetta, tutkitaan, onko syynä jokin neurologinen sairaus tai esimerkiksi kuulovamma. Tällöin voidaan tarvittaessa tarjota lapselle puhetta tukevia tai korvaavia viestintäkeinoja, jotka korvaavat puheen, Leena Vikkula sanoo.

Neuvolan kaksivuotistarkastus on hyvä paikka kertoa, jos vanhemmilla on lapsen puheeseen liittyviä huolia.

Puhe opitaan yhdessä

Lapset ovat erilaisia persoonallisuuksia ja he oppivat hyvin eri tahdissa. Vanhempien ei kannata verrata lapsia toisiinsa, ei edes sisaruksia. Vauhdikkaampi lapsi haluaa itse tutkia ja tehdä asioita eikä hän välttämättä pysähdy kuuntelemaan muita. Toinen lapsi puolestaan on jo luonnostaan kiinnostunut muiden ihmisten seurasta ja puheesta.

Lapselle kannattaa puhua selkeästi ja luontevasti lyhyillä lauseilla. Lapselle puhutaan konkreettisista asioista, jotka ovat läsnä eikä eilisen tapahtumista. Tärkeät asiat nimetään ja sanoja toistetaan. Vanhemmat voivat tukea taaperon puheen kehitystä lukemalla hänelle lastenkirjoja.

– Myös lorut ja laulut ovat hyviä, sillä niissä on mukana kielen rytminen elementti.

Äiti, anna bani!

Lasten ensimmäiset sanat nousevat heidän omasta maailmastaan ja koostuvat pääasiassa esineiden nimistä. Yksisanavaiheen ilmauksia on kuitenkin vaikea suoraan verrata aikuisen sanoihin, sillä sanat saattavat viitata esineeseen tai lapsen haluun tehdä jotakin. Kun taapero sanoo sanan lusikka, hän voi joko haluta itse lusikan tai hän tahtoo syödä. Lapsi oppii varhain myös sanoja, joilla hän voi ohjata aikuisen käyttäytymistä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi anna ja loppu. Ensimmäiset sanat ovat usein sellaisia, jotka on helppo ääntää. Kun lapsi ei osaa vielä sanoa kaikkia tarvittavia konsonantteja, hän jättää ne kokonaan pois tai korvaa ne aineksilla, joita hän jo osaa. Ilmauksella ”kakki” lapsi voi tarkoittaa takkia, lakkia ja nakkia. Jotkut lapset typistävät kaksitavuisia sanoja, esimerkiksi pa tarkoittaa palloa. Vielä yleisemmin lapset lyhentävät kuitenkin kolmitavuisia sanoja, esimerkiksi aurinko voi olla aiko ja banaani voi olla bani.

Puheen kehityksessä on tavallista, että lapsi yliyleistää tai aliyleistää. Yliyleistämisessä kaikki karvaiset eläimet ovat koiria ja aliyleistämisessä koira on vain oman perheen koira. Lapsi voi käyttää kieliopillisesti virheellisiä sanoja ja aikuisten kielestä poikkeavia muotoja. Nämä lapsen omat ilmaisut kertovat, että hän osaa käyttää kieltä luovasti. Lapsen puhe ei välttämättä suju aina yhtä hyvin.

– Uuden taidon opettelu vaatii voimia ja vie aikaa ennen kuin puhe on lapsella vahvasti hallussa. Jos lapsi on väsynyt tai ympärillä on häiriötekijöitä, ne voivat vaikuttaa puheeseen, Leena Vikkula sanoo.

Sanavarasto karttuu

Kun ensisanojen kausi on ohitettu, lapsesta tuleekin varsinainen sanasieppo: hän alkaa omaksua sanoja hyvin nopeasti. Tätä vaihetta kutsutaankin sanapyrähdysvaiheeksi. Lapsi oivaltaa, että sanojen avulla voi vaikuttaa muiden toimintaan, ja tämä kannustaa häntä puhumaan. Kaksivuotiaan sanavarasto on keskimäärin 250–300 sanaa ja sanasto saattaa laajeta jopa kymmenen sanan päivävauhtia. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin tässä vaiheessa erittäin suurta, osa lapsista ei tuota vielä yhtään sanaa ja osalla on peräti 600 sanaa. Kaksivuotias lapsi ymmärtää jo monisanaisia lauseita ja pystyy noudattamaan erilaisia ohjeita. Konsonanttien ja vokaalien määrä kasvaa puheessa pikkuhiljaa, mutta ääntämyksessä on suuria eroja. Lapset ketjuttavat sanoja ja kaksivuotiaan lauseet voivat olla sähkösanomatyylisiä – hän sanoo vain tärkeimmät sanat. Puheen kehittyessä lapsi alkaa tyydyttää oppimisen haluaan kyselemällä asioita: kaksivuotias kysyy erityisesti mikä-kysymyksiä.