Lapsi Lapsen kehitys
27/05/2017

Miten kasvattaa sosiaalinen lapsi? – muista tukea empatian kehittymistä

Sosiaalisen lapsen kasvattamisessa yksi tärkeä asia on tukea empatian kehittymistä. Hyvä keino on näyttää lapselle itse esimerkkiä empaattisesta käytöksestä.

Lasten mielikuvitusleikit, joissa esitetään toisia henkilöitä, ovat loistava tapa opetella empatiaa.

Miten kasvattaa sosiaalinen lapsi? – muista tukea empatian kehittymistä

Sosiaalisen lapsen kasvattamisessa yksi tärkeä asia on tukea empatian kehittymistä. Hyvä keino on näyttää lapselle itse esimerkkiä empaattisesta käytöksestä.

Pienen vauvan kasvot kirkastava hymy on tavattu kuitata vatsaa kipristävänä ilmavaivana, mutta oikea syy juontuu vielä syvemmälle ihmisen biologiaan. Hymyn taustalla on eloonjäämisvaisto.

– Kun vauva hymyilee, hän saa helpommin huomiota vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Aikoinaan se on voinut tarkoittaa henkiin jäämistä, kertoo Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso.

– Ennen ajateltiin alle puolivuotiaan elävän pitkälti omassa kuplassaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että jo aivan pieninä vauvat suuntautuvat mieluiten ihmiskasvojen ja -äänten puoleen.

Sosiaalinen lapsi voi saada enemmän rohkaisua

Ihmistä kohti suuntautuminen ja katse ovat lapsen ensimmäisiä sosiaalisuuden merkkejä. Rohkaisemme jo varhaisessa vaiheessa luontaisesti sosiaalista lasta.

Kaikki vauvat eivät osoita kiinnostusta tai vaikka hymyile ylleen kumartuvalle aikuiselle. Tällöin aikuinen herkästi kääntyy pois ja arvelee vauvan haluavan olla rauhassa.

– On erittäin tärkeää, että vakavampikin vauva saa hyväksyvää palautetta. Hän tarvitsee hymyä, juttelua ja hellää kosketusta, Laakso painottaa.

Ihmissuhteille välttämätön empatian eli myötäelämisen taito on myös osittain sisäänrakennettuna ihmisessä jo tämän syntyessä. Pienikin vauva reagoi toisen pahan olon ilmaisuun ja mukauttaa omaa käytöstään sen perusteella eli alkaa esimerkiksi itkeä kuullessaan toisen vauvan itkua. Kun vanhempi reagoi itkuun tyynnyttämällä ja silittämällä vauvaa, tämä saa osakseen huolenpitoa ja empatiaa.

Musiikki tukee lapsen sosiaalista kehitystä

Empatian kehittyminen vie vuosia

Vasta noin 14 kuukauden iästä alkaen lapsi alkaa oivaltaa, että toisella ihmisellä on hänestä erillinen, oma mielensä.

Tästä kuluu vielä muutama vuosi siihen, että lapsi oppii ymmärtämään myös toisen ihmisen näkökulman.

Pieni lapsi saattaa esimerkiksi syntymäpäiville mennessään haluta viedä sankarille lahjaksi jotain, mitä itse haluaisi saada. Empatiakyvyn kehittyessä hän pystyy miettimään, mikä ilahduttaisi päivänsankaria.

– Empatiassa on kyse mielikuvituksesta eli kyvystä kuvitella itsensä toisen ihmisen asemaan, Marja-Leena Laakso summaa.

– Lasten mielikuvitusleikit, joissa esitetään toisia henkilöitä, ovat loistava tapa opetella empatiaa. Leikin kautta lapsi pystyy käsittelemään vaikeitakin asioita.

Vanhemman esimerkillä on suuri merkitys empatiakyvyn, kuten muidenkin ihmissuhdetaitojen, kehityksessä. Aikuisen kyky näyttää ja ottaa vastaan tunteita auttaa lasta jäsentämään omia tunteitaan.

– Tunteiden sanoittaminen on tärkeää. Kerro lapselle, miksi olet surullinen ja miltä se tuntuu. Kuvaile tunteitasi myös silloin, kun olet iloinen ja onnellinen.

Näytä ryhmään menevälle lapselle kuinka toimia

Kun vauva varttuu taaperoksi, hän alkaa erityisesti nauttia oman ikäisestään seurasta. Koska seuran tarve on yksilöllistä ja synnynnäisestä temperamentista riippuvaista, on mahdotonta sanoa tarkkaa ikää, jolloin lapsi ehdottomasti tarvitsisi toisia lapsia ympärilleen.

Viimeistään päivähoidon alkaessa lapsesta tulee osa muiden saman ikäisten muodostamaa ryhmää.

– Pienille lapsille tutustuminen ja kontaktin ottaminen toiseen voi välillä ilmetä läpsimisenä, tönimisenä tai hieman kovakouraisena lähestymisenä, Laakso kertoo.

Liikkeen hallinta voi olla päiväkodin aloittaneelle lapselle vaikeaa. Hän ei vielä tiedä, kuinka kovaa oma käsi tai jalka heilahtaa ja saattaa ylimitoittaa kosketuksen voiman.

Vauvauinti kehittää myös sosiaalisia taitoja

Vaikka lapsi ei satuttaisikaan toista tahallaan, aikuisen on aina puututtava käytökseen. Laakson mukaan jatkuva kieltäminen ja ein hokeminen on tehotonta. Hän kehottaa sen sijaan kertomaan ja näyttämään lapselle, kuinka toimia.

– Lasta voi kehua siitä, että hän ylipäänsä kiinnostui toisesta: ”Kiva, kun halusit koskettaa kaveria! Silitetään häntä nätisti käsivarresta.”

Jos lapsi satuttaa muita tai rikkoo tavaroita, Laakso kehottaa miettimään, mikä motiivi taustalla on.

– Harvoin kyse on siitä, että lapsi toimii tarkoituksella pahantahtoisesti. Ja jos toimiikin, on tärkeää pohtia ja kysyä miksi.

Temperamentti vaikuttaa sopeutumiseen

Lapselle pitää antaa tilaa miettiä omaa käytöstään. Jos aikuinen hyökkää syyttävänä päälle, vihainen tai pelokas lapsi menee lukkoon eikä pysty ottamaan palautetta vastaan.

– Rauhallisen juttelun kautta lapsi oppii puntaroimaan käytöstään: Miksi toimin kuten toimin ja mitä siitä seurasi? Jos kohtelet lasta kunnioittavasti, hänkin oppii kunnioittamaan muita.

Opitun käytöksen lisäksi synnynnäinen temperamentti vaikuttaa lapsen ryhmään sopeutumiseen. Laakson mukaan kasvuympäristöllä on erityisen paljon merkitystä aroille ja ujoille lapsille. Varautuneesti uusiin tilanteisiin ja ihmisiin suhtautuva lapsi saattaa jäädä tai jättäytyä ryhmän ulkopuolelle.

– Siksi pienten lasten leikeissä on aina oltava aikuinen valvomassa, ettei kukaan jää alakynteen tai tule syrjäytetyksi, Laakso huomauttaa.

Ryhmään pakottaminen voi olla vetäytyvälle lapselle ahdistava kokemus. Aikuisen on ratkaistava tilanne lasta kunnioittaen ja kannustaen.

– Lasta voi pyytää mukaan rakentamaan legoja ryhmän laitamille siten, ettei hän joudu tapahtumien keskipisteeseen. Jos joku ei halua piirin keskelle hyppimään, hän voi hyvin vilkuttaa omalta paikaltaan.

Lukeminen tukee sosiaalisuuteen kasvattamista

Vuorovaikutustaidot opitaan toisten kanssa

Mitä paremmat vuorovaikutustaidot lapsella on, sitä sujuvammin hän pärjää ryhmätilanteissa. Tässä vanhemman malli on avainasemassa.

– Anna lapselle mahdollisimman paljon myönteistä palautetta ja kiitä häntä. Varsinkin kiitoksen jakamisen lapsi oppii nopeasti ja alkaa kiittää takaisin, Laakso sanoo.

Erilaisten ristiriitatilanteiden ratkaisuun lapsi tarvitsee aikuisen apua. Jos niiden purkaminen tuntuu vaikealta, Laakso kehottaa soveltamaan terapiatyössä käytettävää PACE-asennetta*, joka perustuu leikkisyyteen, hyväksyntään, uteliaisuuteen ja empatiaan.

Laakson mukaan lapset usein itse ehdottavat hankalan vuorovaikutustilanteen ratkaisuksi huumoria. Jos vanhempi on leikkisä ja hauska, riita saattaa sulaa nauruksi.

Kiukkuisen lapsen tunteiden vähättely tai tuomitseminen viestivät, ettei tällä ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin. Huonollakin hetkellä lapsen pitää saada tuntea itsensä hyväksytyksi. Vanhemman vilpitön kiinnostus lasta kohtaan vahvistaa myös tämän käsitystä omasta merkityksellisyydestään.

– Ole utelias lapsen suhteen. Kysy miltä hänestä tuntuu ja miksi hän tekee mitäkin, Laakso muistuttaa.

– Lapselle on myös hyvä opettaa, että on olemassa tilanteita, joita ei voi ratkaista. Silloinkin hänelle voi tarjota lohtua ja empatiaa.

*PACE=Playfulness (leikkisyys), Acceptance (hyväksyntä), Curiosity (uteliaisuus) Empathy (empatia).

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.