Lapsen kehitys 15.08.2016 Päivitetty 22.09.2022

Otatko paineita sisarusten ikäerosta? – Psykologi kertoo, miksi se ei kannata

Lasten ikäeroa suunniteltaessa ovat usein puntarissa sisarusten suhde ja vanhempien jaksaminen. Ihanteet eivät aina toteudu, mutta asiantuntija lohduttaa: huonoa ikäeroa ei ole!

Teksti
Matilda Katajamäki
Kuvat
iStock
2 kommenttia

”Ensimmäiseen 1,5 vuoteen en jaksanut kakkosta edes miettiä, kunnes rento kesäloma sai ajatukset kääntymään. Tuumailin, että reilu parin vuoden ikäerohan olisi aika ihanteellinen, ja ei muuta kuin tuumasta toimeen.”

Tämä Mamma 33 v:n kertomus Kaksplussan keskustelufoorumilla on se tavallinen tarina: kahden-kolmen vuoden ikäero on vahva ihanne vanhempien keskuudessa.

– Yksivuotias taapero on aurinkoinen, nukkumiset ja syömiset löytävät rytminsä, ja voimia ehkä tuntuu riittävän uuteen vauvaan, sanoo Helsingin Malmin perheneuvolan psykologi Silja Salmi.

Salmi tietää monien vanhempien toivovan, että sisaruksista tulisi läheiset ja että he leikkisivät yhdessä. Lasten toivottuun ikäeroon vaikuttavat myös oma biologinen ikä ja työuran vaihe.

– Etenkin miehet miettivät taloudellisia kysymyksiä. Moni vanhempi pohtii myös sitä, miltä ikäero omiin sisaruksiin lapsena tuntui, ja haluaa omille lapsilleen samanlaisen tai aivan erilaisen ikäeron, Salmi sanoo.

Lue myös: Mikä on paras ikäero sisaruksille? Vanhemmat listasivat hyvät ja huonot puolet
Keskustele: Ikäero: milloin tuplarattaat?

Kestä mammakerhopaineet

Kahden vuoden ihanteesta tulee helposti suorituspaineita. Jos lapset syntyvät vain reilun vuoden välein, saa helposti osakseen kauhistelua.

Ja toisaalta, kun tuttavapiirin ja äitikavereiden perheiden samanikäisille lapsille alkaa tulla sisaruksia, yhden lapsen vanhempi tuntee helposti huonommuutta.

Näin kertoo nimimerkki Marikkinen Kaksplussan keskustelussa:

”Yritimme kuopusta kaksi vuotta, joista toinen kului lapsettomuushoidoissa. Laskin koko ajan, kuinka potentiaalisten sisarusten ikäero kasvoi ja kasvoi, ja tunsin siitä surua. Kaksi vuotta oli pääni sisällä ihanneikäero, ja olin jumahtanut siihen saavuttamattomana ihanteena. Olen osittain päässyt huonommuudentunteesta, kun olen palannut työelämään ja todennut, että perhekerhoissa käydessä maailmankuva kaventuu: siellähän usein on juuri niitä vanhempia, joiden lasten ikäero on kaksi vuotta!

Keskimäärin kai ihmisillä skaala on suurempi, lapsia on myös pidemmällä ikäerolla tai heitä on toiveista huolimatta vain yksi. On myös vahinkoraskauksia, on erottu ja muodostettu uusperheitä ja niin edelleen.”

Silja Salmi rohkaisee vanhempia kuuntelemaan itseään myös ikäeroasiassa. Oma jaksaminen ja parisuhde kannattaa asettaa ensi sijalle, jos tuntuu, että perheessä ei ole otollinen tilanne tai voimia seuraavaan lapseen.

– Ystäväni lapsilla on kuuden vuoden ikäero, ja hän on siihen valtavan tyytyväinen. Hän uskalsi luottaa siihen, että epätavallinen ikäero on heidän perheelleen paras.

Lue myös: Milloin on oikea aika tehdä toinen lapsi? Asiantuntija neuvoo
Keskustele: Iso ikäero lapsilla

Oikeaa ikäeroa lapsille ei ole

Oikeaa tai väärää ikäeroa eivät pelkät tutkimukset voi määritellä. Enemmän kannattaa kuunnella itseään ja elämäntilannettaan. Siihen, miten esikoinen sopeutuu sisaruksen syntymään tai kuinka läheisiä sisaruksista tulee, vaikuttavat monet tekijät, joista ikäero ei aina ole edes tärkein.

Esimerkiksi molempien sisarusten temperamentti on usein merkityksellisempi tekijä.

– Temperamentti vaikuttaa lapsen itsesäätelykykyyn. Lapselle, joka muutenkin sopeutuu hitaasti uusiin tilanteisiin ja muutoksiin, sisaruksen syntymä voi olla kova paikka. Samoin helposti tulistuvalle lapselle, jonka on vaikea odottaa, Salmi sanoo.

– Toisaalta kaikissa temperamenttipiirteissä on tässäkin hyvät ja huonot puolensa. Rauhallinen lapsi voi esimerkiksi häiriintyä enemmän vauvan tuomasta melusta.

Esikoisen sopeutumiseen vaikuttavat myös molempien lasten sukupuoli, perheen tukiverkon läsnäolo, vanhempien jaksaminen ja mahdollinen masennus.

Kenties yllättävin esikoisen sopeutumiseen olennaisesti vaikuttava tekijä on vanhempien parisuhde. Eräässä tutkimuksessa sen todettiin vaikuttavan eniten esikoisen kykyyn säädellä mustasukkaisuuden tunteita.

– Luultavasti kyse on siitä, että vanhempien hyvä parisuhde luo kotiin turvallisen ja myönteisen ilmapiirin, Silja Salmi sanoo.

Lue myös: Äidin kehitysvaiheet: tunnistatko itsesi?
Keskustele: Mikä on hyvä ikäero ja miksi?

Älä pelästy esikoisen mustasukkaisuutta

Vaikka kahden-kolmen vuoden ikäero on muotia, se ei ole välttämättä helppo. Uhmaikä osuu usein yksiin pikkusisaruksen syntymän kanssa. Kaksi-neljävuotias on vielä itsekeskeinen: hän ei kykene vielä kontrolloimaan tunteitaan ja tekojaan tai katselemaan asioita toisen ihmisen näkökulmasta.

Psykologi Silja Salmi sai itse toisen lapsensa esikoisen ollessa kaksivuotias.

– Uhmaikä oli minullekin äitinä hämmentävää, ja kädet olivat täynnä töitä vauvan ja kaksivuotiaan kanssa, Salmi kertoo.

– Monet vanhemmat kokevat siinä tilanteessa itsensä riittämättömiksi ja pohtivat pärjäämistään. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa kaikki tukiverkot käyttöön ja hakea tarvittaessa yhteiskunnaltakin arkiapua.

Entä sitten extreme-ratkaisu, lasten tekeminen vuoden ikäerolla? Silja Salmen mukaan tähän ratkaisuun tietoisesti päätyvät vanhemmat ovat usein paremmin varautuneita vauvavuosien rankkuuteen, eikä esikoisen uhmaikä ala vielä pienemmän ollessa vauva.

Toisaalta kahden vauvaikäisen hoitaminen samaan aikaan on fyysisesti raskasta, ja imetystilanteet voivat olla vaikeita, kun isommalle ei voi vielä selittää, miksi vauva vie äidin sylin.

Mustasukkaisuutta ei todennäköisesti voi välttää, vaikka ikäero olisi vain vuoden. Jo kuuden kuukauden ikäisten vauvojen on todettu osoittavan kielteisiä tunteita, kun äiti antaa huomiota vauvan näköiselle nukelle. Salmi rohkaisee, että mustasukkaisuutta ei kuitenkaan kannata pelätä.

– Mustasukkaisuus on tunne, joka herää jokaisessa isosisaruksessa, eikä se vahingoita ketään. Se on tunne, jonka kanssa jokaisen ihmisen pitää oppia elämään ja joka auttaa monien kehitystehtävien saavuttamisessa.

Lue myös: Iltatähti tulossa – mitä teen toisin?
Keskustele: Uupuvatko vanhemmat, jos lapsilla on pieni ikäero?

Ison ikäeron hyvät puolet

Entä isommat, yli neljän-viiden vuoden ikäerot? Etuna voi olla ainakin se, että vanhemmalla on enemmän aikaa keskittyä vauvaan, koska esikoinen on jo omatoiminen ja viettää aikaa kavereiden kanssa, koulussa ja harrastuksissa. Jos sisaruksen syntymä herättää kielteisiä tunteita, yli viisivuotias osaa jo keskustella niistä vanhempien kanssa.

Aivan eri-ikäisistä sisaruksista ei luultavasti lapsena tule tiiviitä leikkikavereita, mutta he voivat olla silti läheisiä, ja aikuisena ikäero voi menettää kokonaan merkityksensä. Silja Salmi sai itse kolmannen lapsensa, kun isosisarukset olivat 5- ja 7-vuotiaita.

– Tämä on ollut aivan erilainen kokemus kuin kahden vuoden ikäero. Koko perhe nauttii vauvasta, ja viisivuotias poikanikin leikittää häntä kovasti.

Luultavasti on niinkin, että jokaisesta ikäerosta löytyy ajan myötä hyvät puolensa, vaikka sitä ei olisi voinut itse suunnitella. Marikkisen lapsille tuli ikäeroksi lopulta kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta, ja nyt hän ajattelee näin:

”Olen oikeastaan alkanut olla jopa ylpeä meidän perheen kokoonpanosta. Meillä on nyt tämä melkein neljän vuoden ikäero ja sillä siisti. Ensimmäinen vuosi kahden lapsen äitinä on ollut unelmien täyttymystä. Olen voinut keskittyä kuopuksen vauva-aikaan ja nauttia pienokaisesta, kun esikoinen viilettää leikki-ikäisen puuhissaan, ymmärtää järkipuhetta eikä nuku päiväunia. Vauvan nukkuessa olen voinut keskittyä esikoisen tarpeisiin, pelata, piirtää ja lukea hänen kanssaan. En ole kuullut monenkaan tällä ikäerolla lapsensa saaneen sanovan, että suunniteltiin juuri tällainen ikäero, mutta useampi on jälkikäteen todennut, että se on oikein toimiva.”

Silja Salmi on kirjoittanut Taina Laajasalon kanssa kirjan Kun kolmesta tulee neljä – opas toisen lapsen saaville perheille (Atena 2013).

Lue myös: Toinen lapsi tulossa – riittääkö rakkaus kahdelle?
Keskustele: Lasten ikäerosta

Kommentit (2)

Minulla on esikoisen ja keskimmäisen ikäero 11,5 vuotta ja keskimmäisellä ja kuopuksella 10kk. Ketään lapsista ei ole suunniteltu, onnellinen vain siitä, että niitä tulla tupsahti, vaikka lääkäri antoi lapsettomuustuomion. Eihän se aina helppoa ole ollut, mutta eihän elämä muutenkaan. Tuntuu vähän hurjalta jos pitäisi elää aina suositusten mukaan

Vastaa käyttäjälle Anna Rotkirch Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X