Lapsi Lapsen kehitys
22/04/2017

Uhmaikä – kuinka kestää tunteet ja tukea lapsen kasvua?

Kun uhmaikäinen lapsi harjoittelee tahtomista, vanhemman hermot voivat joutua koetukselle. Kuinka luotsata lapsi läpi tärkeän kehitysvaiheen ja pysyä itse järjissään?

Uhmaikä – kuinka kestää tunteet ja tukea lapsen kasvua?

Kun uhmaikäinen lapsi harjoittelee tahtomista, vanhemman hermot voivat joutua koetukselle. Kuinka luotsata lapsi läpi tärkeän kehitysvaiheen ja pysyä itse järjissään?

Kaksivuotias ei saanut tahtomaansa lelua kaupasta ja makaa nyt kaarella karjuen kauppakeskuksen käytävällä. Ohikulkijat tuijottavat vanhempia, jotka punehtunein poskin kantavat sätkyttelevän paketin autoon.

Liki jokainen pienten lasten vanhempi tunnistaa tilanteen, mutta silti lapsen hillitön uhma saattaa ihmetyttää: onkohan tämä enää ihan normaalia?

– On se, vakuuttaa Väestöliiton psykologi, psykoterapeutti ja Vanhemmuus-tiimin esimies Suvi Laru.

– Uhma kuuluu välttämättömänä osana lapsen oman tahdon kehitykseen ja itsenäistymiskasvuun.

Uhmaikä alkaa yleensä 2–3-vuotiaana, mutta jo yksivuotias voi osoittaa uhman merkkejä.

– Parivuotiaana lapsi alkaa opetella omia rajojaan ja miettii, mihin kaikkeen hän voi vaikuttaa, Laru tiivistää.

Näin lapseni uhmaa – parhaat palat

– Pienen lapsen arjessa nukkumaanmenot, syömiset ja pukemiset ovat isossa osassa. Uhmaamalla hän yrittää vaikuttaa juuri näihin itselleen tärkeisiin arjen asioihin.

Uhmakaudet osuvat usein erilaisiin kehityksen murrosvaiheisiin. Pikkulapsiuhman jälkeen seuraava kiukkukausi voi iskeä eskari-ikäiseen, joka saattaa vielä kokea olevansa aika pieni, vaikka koulun aloitus jo häämöttääkin edessä.

Temperamentti vaikuttaa

Kun pikkusisko syntyi, ennen niin aurinkoinen poikamme muuttui kuin yhdessä yössä kaikesta kitiseväksi kiukuttelijaksi.

Paitsi ikään, uhman esiintyminen on sidoksissa lapsen persoonaan. Vaikka oman tahdon koettelu kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen, sen voimakkuus riippuu osaltaan lapsen temperamentista. Siinä missä helposti tulistuva lapsi saa hillittömän itkupotkuraivarin, tasaisempi persoona saattaa ilmaista tunteensa mököttämällä.

Aikuisen tehtävänä on auttaa lasta tunteiden ääneen sanoittamisessa ja olla tukena, kun lapsen tunteet lyövät yli.

Usein suuret elämänmuutokset, kuten sisaruksen syntymä tai päiväkodin aloittaminen, saattavat laukaista uhman.

Uhmakohtaus, näin sen hoidat

– On yleistä, että perhetilanteiden muuttuessa lapsi voi tarvita enemmän tukea tunteidensa säätelyyn. Lapsi voi esimerkiksi hiukan ”taantua” vauvan syntyessä perheeseen. Yhtäkkiä hänkin voi haluta tuttipullon tai vaipat, vaikka olisikin jo opetellut kuivaksi, Suvi Laru kuvaa.

Lapsen vauvaleikkeihin voi ja kannattaa mennä mukaan leikinomaisesti mutta maalaisjärkeä käyttäen. Jo kuivaksi oppineelle ei enää laiteta vaippoja, mutta hänelle voi vaikka koota kylpyhuoneeseen puuhasäkin, joka viihdyttää lasta vanhemman huomion keskittyessä vauvaan.

Myös vanhempi lapsi tarvitsee aikuisen huomiota vauvaperheessä.

– Jos perheessä on kaksi vanhempaa, on ensiarvoisen tärkeää, että vanhempi lapsi saa heiltä molemmilta silloin tällöin jakamatonta huomiota, Laru muistuttaa.

Miten pysyä rauhallisena?

Aamut ovat vaikeimpia, kun on kiire ja kolmivuotias riehuu, kun valitsemani vaatteet eivät kelpaa.

– Vanhemman tehtävä on pitää huolta siitä, että lapsen päivässä on ennakoitava rytmi. Lisäksi siirtymätilanteisiin, kuten aamulähtöihin, kannattaa varata riittävästi aikaa.

Suvi Larun mukaan tärkeintä on se, että aikuinen pysyy rauhallisena ja ottaa lapsen tunteen vastaan. Lapsi on aikuiseen nähden altavastaajan asemassa jo kokonsa vuoksi, ja siksi kovaan ääneen huutava vanhempi on hänen näkökulmastaan hyvin pelottava.

– Jokainen vanhempi hermostuu joskus, sitä ei voi välttää, eikä siitä kannata itseään ruoskia. Tunteita aikuisella saa olla, mutta hänen tulee muistaa pysyä suuttuessaankin turvallisena.

Miten kestää uhmavaatimuksia – perheterapeutti vastaa

Jos omat tunteesi kuumentuvat liiaksi, poistu hetkeksi lapsen luota, hengitä syvään ja laske kymmeneen. Kun olet rauhoittunut, kerro lapselle, mitä tapahtui.

– Kumarru lapsen tasolle tai ota hänet syliin, ole turvallinen ja katso lasta silmiin. Sano suoraan, että korotin ääntäni, koska harmistuin. Pyydä anteeksi.

Kuinka purkaa kiukkua?

Huudon pystyn vielä sietämään, mutta välillä lapsi paiskoo tavaroita ja läpsii minua tai sisaruksiaan.

Toisten tai itsensä satuttaminen tai tavaroiden rikkominen ei ole sallittua missään olosuhteissa. Avainasemassa on jälleen aikuisen rauhallinen käytös.

– Mitä kiihtyneempi lapsi on, sitä tyynempi on aikuisen oltava, niin vaikealta kuin se tuntuukin. Katso lasta silmiin ja kiellä häntä tiukasti, mikäli hän satuttaa itseään tai muita, Laru opastaa.

Lapsen tunnetta ei kuitenkaan saa kieltää, vaan kiukulle kannattaa miettiä vaihtoehtoisia purkamistapoja. Toiset haluavat mennä metsään huutamaan raivoaan, toisia rauhoittaa vaikka paperin silppuaminen.

Pidä lasta rauhoittaessasi huolta siitä, että elekielesi ja puhumasi sanat ovat yhteneväiset keskenään. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun kyseessä on pieni lapsi.

– Jos vanhempi naama kireänä toistelee, että kaikki on hyvin, lapsi menee hämilleen ristiriitaisesta viestistä.

Säännöt kauppareissuille

Kärsin eniten raivareista, joita lapsi saa julkisilla paikoilla, kuten bussissa tai kaupassa. Mietin, mitä ihmiset mahtavat meistä ajatella.

– On hyvä muistaa, että kukaan ulkopuolinen ei oikeasti tiedä perheenne asioita. Hän näkee vain yhden väläyksen päivästänne, Suvi Laru sanoo.

– Jos lapsi huutaa, ihmiset saattavat ajatella jonkin olevan hätänä. Ihmettelijöille voi vastata, että kiitos, meillä ei ole mitään hätää.

Jotta kaupassakäynnistä ei muodostuisi jokapäiväistä taistelua, säännöt kannattaa sopia etukäteen. Lapsen on helpompi kestää pettymys, jos hänelle on jo ennen lähtöä kerrottu, että tällä kertaa emme osta karkkia tai lelua. Kun kauppareissu on sujunut ongelmitta, on tärkeää muistaa kehua lasta.

Toisia lapsia voi motivoida myös niin sanottu onnistumiskalenteri, johon voi kerätä vaikka tarroja aina hyvin sujuneen kauppareissun jälkeen.

Laru muistuttaa, että lapsen uhmakkaan käytöksen taustalla on aina jokin syy, vaikka se ei aikuiselle suoraan näyttäytyisikään.

– Jokaisella vanhemmalla tulisi olla halu oppia ymmärtämään omaa lastaan.

Lue myös:

Äidin kehitysvaiheet – niitäkin on

Kuinka jaksaa uhmaa?

1 Ota uhma luottamuksen osoituksena; se osoittaa, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.

2 Ymmärrä, että uhma on osa normaalia kasvua. Kiukutteleva lapsi ei tee sinusta huonoa vanhempaa.

3 Uhma ei kestä ikuisesti. Usein uhmavaihetta seuraa seesteisempi vaihe.

4 Hyväksy se, että tunnet negatiivisiakin tunteita lastasi kohtaan.

5 Lapsi ei saa joutua aikuisen terapeutiksi. Puhu uhman herättämistä tunteistasi aikuisten kanssa.

6 Kerro lapselle, miksi olet vihainen tai ärtynyt: ”Äitiä huolestuttaa, että emme ehdi ajoissa päiväkotiin.”

7 Älä laske epäonnistumisiasi, niitä tulee jokaiselle vanhemmalle.

8 Jos et jaksa, hae apua esimerkiksi perheneuvolasta.

Lähde: Suvi Laru & Raisa Cacciatore, Kiukkukirja (Väestöliitto)

Aggressio on myös posiitivista

Uhmaiän merkitystä ei kannata vähätellä, sillä tärkeän kehitysvaiheen kautta lapsi oppii pitämään puolensa ja säätelemään tunteitaan, erityisesti juuri kiukkua.

Aggressioon liitetään usein raivon ja kostonhimon kaltaisia negatiivisina pidettyjä tunteita, mutta samat tunteet voivat synnyttää myös määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä, jotka ohjaavat ihmistä puolustautumaan, selviytymään ja itsenäistymään. Uhmaikää voisi siis kutsua myös itsenäistymiskasvuksi.

– Aggressio on energianlähde, josta pulppuaa oman tahdon kasvua ja rohkeutta ottaa omaa tilaa. Niinpä lapset kiukkuavat ja riitelevät aikuisen mielestä usein aivan turhista asioista tai syyttä suotta, toteaa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore Väestöliiton julkaisemassa Kiukkukirjassa.

– Vanhempien olisi tärkeää tietää, että moni konflikti ja riita tukevat sosiaalisten taitojen, itsehillinnän ja tunteiden kanavoinnin harjoittelua.

Cacciatore muistuttaa, että lapsen on paljon helpompi ohjailla elämäänsä, jos hän pystyy nimeämään eri tunteidensa sävyjä. Tämä vaatii sitä, että lapsi opetetaan tunnistamaan tunteensa ja myös puhumaan niistä.

– Lasta ei pidä kieltää kokemasta tunteita, eikä lapsen suuria tunteita pidä vähätellä. Tunteet kannattaa elää ja tuulettaa, tavalla tai toisella.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.