Lapsen terveys 18.02.2017 Päivitetty 26.06.2023

Äiti kertoo: Näin arki sujuu vaikeasti allergisen lapsen kanssa

Vaikea ruoka-aineallergia lapsella vaikuttaa koko perheeseen. Äiti kertoo, miten Veijo-pojan allergiat todettiin ja miten arki sujuu allergisen lapsen kanssa. Synttärivierailulle mukaan pakataan oma maidoton, munaton, vehnätön ja pähkinätön suklaakakku.

Teksti
Taru Taipale
Kuvat
iStock

Ei nyt heti epäillä. Ei oteta allergiatestejä vielä.

Ne olivat lääkärin sanat neuvolassa sen jälkeen, kun hän oli diagnosoinut neljän kuukauden ikäisellä pojallani Veijolla atooppisen ihottuman.

Atooppinen ihottuma voi olla merkki siitä, että lapsella on ruoka-aineallergiaa. Tai sitten ei. Ihottumaa ja allergiaa esiintyy usein samoilla lapsilla, mutta ne eivät yksiselitteisesti liity toisiinsa.

Vain viikkoa myöhemmin olimme pahentuneiden iho-ongelmien takia jälleen lääkärissä. Yksityislääkäri otatti pieneltä vauvaltani ensimmäiset allergiatestit, ja sen jälkeen meillä ei enää syöty niin kuin ennen.

Ei niin, että Veijo olisi hirveästi ehtinyt mitään syödäkään. Ensimmäiset ruoka-aineallergiat todettiin, ennen kuin olimme edes aloittaneet kiinteitä.

Ruoka-aineallergiaan voi tukehtua

Pienten lasten yleisimmät allergian aiheuttajat ovat maito, kananmuna sekä gluteeniset viljat eli vehnä, ruis ja ohra. Puolen vuoden sisällä ensimmäisistä allergiatesteistä Veijolla oli todettu ne kaikki.

Myöhemmin selvisi, että Veijo on allerginen myös lohelle. Ja ennen kuin hän ehti täyttää kolme vuotta, listalle lisättiin kaikki pähkinät.

Kyseessä ei ollut mikään vaaraton ruoka-aineallergia, joka ehkä aiheuttaisi hieman punaa poskiin tai kutinaa suuhun. Veijo saattoi miltei tukehtua. Hän alkoi kakoa, ei saanut henkeä kunnolla, muuttui nopeasti hyvin itkuiseksi ja alkoi sitten oksentaa rajusti. Myös hänen ihonsa reagoi voimakkaasti. Jos väärää ruoka-ainetta pääsi suuhun vähänkin, Veijo näytti siltä, kuin hänellä olisi ollut jokin paha rokko.

Opin uuden sanan. Tällainen voimakas allerginen reaktio on nimeltään anafylaktinen shokki. Ja anafylaktiseen shokkiin annetaan adrenaliinipiikki ja soitetaan ambulanssi.

8 faktaa lapsen ruoka-aineallergioista

Anafylaksia on harvinainen

Suomessa noin kolmannes pienten lasten vanhemmista epäilee, että lapsella on allergiaa. Suurin osa epäilyistä osoittautuu onneksi turhiksi. Vain 4–6 prosentilla lapsista on altistuksessa todettu ruoka-aineallergia.

– Kovin yleisiä allergiat eivät ole, vaikka on totta, että ne ovat kaikissa teollisuusmaissa lisääntyneet, sanoo lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri Peter Csonka Terveystalosta. Hän on myös Allergia- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri.

Erityisen harvinaisia ovat vakavat allergiset reaktiot. Csonkan mukaan suurin osa allergisista lapsista ei saa vakavia oireita.

Vakava reaktio on kuitenkin aina vakava paikka. Vaikka Suomessa ei ole kahteenkymmeneen vuoteen kuollut yhtään lasta ruoka-aineallergian aiheuttamaan anafylaksiaan, Csonkan mukaan läheltä piti -tilanteita on ollut.

– Anafylaksia on vaarallinen, hän muistuttaa.

Kaupassa on vaikeaa

Veijo on nyt kolmevuotias, ja hän syö keskimäärin viisi kertaa päivässä. Se tarkoittaa 150 kertaa kuukaudessa. Niin usein joudun ajattelemaan hänen syömistään.

En laske, mitä se tekee vuodessa. Oikeastihan ajattelen Veijon syömistä koko ajan.

Ajattelen sitä niin paljon, että kun käyn ruokakaupassa, unohdan ostaa syömistä itselleni. Olen kotona kirjoittanut ostoslistankin, mutta siinä on vain Veijon ruokia: soijajuomaa, kaurajuomaa, gluteenitonta leipää, banaania, kaurahiutaleita, soijakermaa, kaurapohjaista ranskankermaa, jauhelihaa, kasviksia, soijajogurttia, kinkkua, gluteenitonta pastaa, riisiä, haukea.

Opin nopeasti, että ei riitä, että luulee ostavansa elintarvikkeita, joissa ei käytetä maitoa tai vehnää. Esimerkiksi kaikissa mehujäätelöissä lukee, että tuote voi sisältää pieniä määriä maitoa. Myös monien leikkeleiden valmistukseen käytetään Suomessa vehnää ja maitoa, vaikka luulisi, että liha on vain lihaa.

Riisimuroistakin voisi ajatella, että no, nehän on valmistettu riisistä. Tavallisten riisimurojen valmistuksessa on kuitenkin käytetty ohraa. Ja gluteenittomissa riisimuroissa on maitoa.

Näin tutustut lapsen kanssa uusiin ruoka-aineisiin

Omat eväät mukaan

Istumme ensimmäisissä lastenjuhlissa, kun Veijo ei malta olla koskematta keittiön pöydälle asetettuun kermakakkuun. Ai että jos tuota valkoista ihanuutta saisi panna suuhun!

– Ei saa, huudahdan ja pyyhin nopeasti pienen kermasormen puhtaaksi.

Meillä on aina omat ruoat mukana. Jos menemme kylään, Veijolla on rasiaan pakattuna omat lihapullat ja makaronit. Jos menemme kaverin lapsen synttäreille, Veijolla on mukana pala omaa kakkua, muutama keksi sekä soijapohjainen pillikaakao.

Hakaniemen hallissa on kauppa, josta saa maidottoman, munattoman, gluteenittoman ja pähkinättömän suklaakakun. Se on meille tärkeä. Se on ainoa kakku, jota Veijo voi syödä. Tilaamme ihmesuklaakakun paitsi kaikkiin oman perheemme juhliin, myös muiden juhliin.

En halua sellaista tilannetta, jossa kaikki muut lapset saavat kakkua ja Veijolle tarjoillaan hedelmiä. Se on vähän sama asia kuin jos aikuisten juhlissa muut saisivat samppanjaa, ja sinulle annettaisiin muovimukissa vähäsokerista jaffaa.

Siksi leivoin ensimmäisellä tarhaviikollakin omenapiirakan ja toimitin sen päiväkodin keittiön pakastimeen.

Hernekeittopäivinä muut lapset syövät pannukakkua.

Syöminen liittyy kaikkeen

Olen aina ymmärtänyt, että ruoka on paljon muutakin kuin pelkkää polttoainetta, mutta vasta allergisen lapsen kanssa konkretisoitui se, miten paljon syömisessä on kysymys yhteisöllisistä ja kulttuurisista asioista. Jos ei voi syödä niin kuin muut, elämä on hyvin rajoittunutta. Jos ruokavalio on hyvin rajoittunut, kaikki muukin tuntuu siltä.

Syöminen kuuluu muiden kanssa seurusteluun. Se kuuluu juhlaan. Se kuuluu tilanteeseen, jossa tavataan uusia ihmisiä, nähdään uusia paikkoja tai maistellaan uusia makuja.

Ymmärrän huonosti ihmisiä, jotka rajoittavat vapaaehtoisesti ruokavaliotaan muista kuin terveydellisistä syistä. Minua harmittaa, kun kuulen, että jossain perheessä on muotiruokavalion takia lapsiltakin kielletty pitkä lista erilaisia ruokia.

En ymmärrä edes vegaaneja, jotka kieltävät lapsiltaan täysin hampurilaiset ja jäätelöt. Minä en haluaisi kieltää Veijolta mitään ruokaa, mutta joudun kuitenkin koko ajan kieltämään.

Ruoka-aineallergisen perheen parhaat vinkit

Allergia ei ole nirsoutta

Kaikki ihmiset eivät ymmärrä tilannettamme. Olen saanut myös vähätteleviä kommentteja, vaikka ne olisikin lausuttu hyvässä tarkoituksessa.

Olen huomannut, ettei elämäämme voi ymmärtää kuin sellainen, joka on itse kokenut saman.

Joillakin voi olla sellainen käsitys, ettei vakavia allergioita olekaan. Ne ovat kaikki vain vanhempien omaa kuvitelmaa – nirsojen vanhempien. Käsitystä vahvistaa se, että päiväkodit vaativat nykyään erikoisruokavalioon lääkärintodistuksen.

Moni myös kuvittelee, että allergiaperheissä syödään terveellisemmin, joudummehan välttämään kokonaan esimerkiksi vehnää, joka on joidenkin mielestä terveydelle haitallista.

Ihminen, joka ei joudu valmistamaan päivästä toiseen viittä ateriaa päivässä maidotonta-munatonta-gluteenitonta-pähkinätöntä ruokaa, saattaa ajatella, että ruoanlaittohan on ihan helppoa, kun välttää kaikkia valmiselintarvikkeita ja tekee kaiken itse.

Se, että tekee kaikki ruoat itse, tarkoittaa myös sitä, että teemme itse ruoat, kun menemme ravintolaan, kylpylään tai mökille. Tai sairaalaan. Tai kun lähdemme Tallinnan-risteilylle tai Ruotsin-laivalle.

Kun matkustamme ulkomaille, vuokraamme aina huoneiston, jossa on oma keittiö. Ennen matkaa kaivan netistä tietoa siitä, saako Italiasta soijamaitoa, mitkä ovat Espanjan suurimmat kauppaketjut Sevillan lähellä ja mitä gluteeniton on serbokroatiaksi. Kreikka on vaikeaa, koska en osaa lukea hieroglyfejä.

Ikä tuo usein helpotusta allergioihin

Omena – Veijo. Juusto – ei. Porkkana – Veijo. Lapsi osoittaa kuvakirjan kuvia ja kertoo, mitä hän voi syödä ja mitä ei. Omenaa voi syödä, juustoa ei voi syödä, porkkanaa voi syödä.

Sinänsä elämä helpottuu, kun lapsi kasvaa. Hänellä on aina ollut tarkka ruokavalio, joten hän on myös tottunut rajoituksiin. Veijo tietää, ettei voi syödä monia ruoka-aineita, koska niistä tulee hänelle paha olo, niin kuin hänelle asia on selitetty.

– Pipi? lapsi kysyy.

Kyllä, tulee pipi, mutta sen takia me syömmekin nyt tätä meidän omaa kakkua eikä sitä kermakakkua.

Pari kertaa on käynyt vahinko ja olemme joutuneet soittamaan ambulanssin. Tilanteet ovat olleet pelottavia, mutta toisaalta pikkupoika on ollut ambulansseista aika innoissaan.

Nykyään käymme sairaalassa puolen vuoden välein seuraamassa, mihin suuntaan Veijon allergiat kehittyvät.

Ne eivät ole helpottaneet yhtään. Jaksan silti uskoa lääkäreiden ennusteisiin.

– Melkein kaikilla pienillä lapsilla ruoka-aineallergiat väistyvät kokonaan tai lievittyvät kouluikään mennessä, Peter Csonka sanoo.

Hän kuitenkin lisää, että monilla lapsilla puhkeaa myöhemmin esimerkiksi siitepöly- tai eläinallergia.

Juuri nyt vaihtaisin lennosta minkä hyvänsä meidän ruoka-aineallergioistamme esimerkiksi kissa-allergiaan.

Sitä odotellessa otamme ilon irti kaikesta, mistä saamme; siitä kun ravintola pystyy valmistamaan Veijolle oman hampurilaisaterian tai siitä, että voimme Linnanmäellä syödä samoja makkaraperunoita kuin muutkin lapsiperheet.

Siitä, kun löydän hyvän reseptin ja lapsi tykkää ruoasta. Siitä, kun ruokakaupasta löytyy soijapohjaista cheddaria tai gluteeniton pitsapohja. Ja joka kerta, kun valikoimiin on tullut uusia maidottomia jäätelöitä.

Näin saat lapsen syömään terveellisesti

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 12/2016.

Lue myös

Kommentit (1)

Tai voisiis käydä niinkin että vielä aikuisenakin tulee lisää allergioita, muitakin kun vain ruokia. Itselle ja siskolleni on näin käynyt. Lapsena ei ollut montaa ruoka-aine allergiaa ja nyt jo reilusti yli 10 itsellä, siihen lisäksi siitepölyt, eläimet sun muut.

Vastaa käyttäjälle Oskari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X