Lapsi Lapsen terveys
09/09/2017

Hyperinsulinismi-diagnoosin saaneen vauvan äiti: ”Aapon sairaus teki meistä vanhemmista tiimin”

Espoolaisen Liisa Ankelo-Karosen Aapo-vauva joutui teho-osastolle vain päivän ikäisenä. Diagnoosi muutti koko perheen elämän.

Aapo on nyt reipas 2-vuotias poika. – Olen kiitollinen siitä, että kaikki meni hyvin, Liisa Ankelo-Karonen sanoo.

Hyperinsulinismi-diagnoosin saaneen vauvan äiti: ”Aapon sairaus teki meistä vanhemmista tiimin”

Espoolaisen Liisa Ankelo-Karosen Aapo-vauva joutui teho-osastolle vain päivän ikäisenä. Diagnoosi muutti koko perheen elämän.

Aapo opetti minulle ja miehelleni Jarnolle vanhemmuuden kulmakiven heti elämänsä alussa: jokaisesta hetkestä pitää olla kiitollinen. Meidän perheemme alku oli kova, mutta erittäin opettavainen.

Tapasin Jarnon, kun olin kaksikymppinen. Tuolloin olin aivan varma, että en ikinä hanki biologisia lapsia. Jos minulla olisi lapsia, ne olisivat adoptoituja.

Ajatukseni kuitenkin muuttuivat vuosien mittaan. Kun lähestyin kolmeakymppiä, oma lapsi ei ollutkaan enää hullumpi ajatus. Minulle tuli myös sellainen olo, että en voi pitkään odotella. Kun tulin raskaaksi, se tuntui aluksi epätodelliselta. Minulle tuli vahva tunne, että raskaus ei saa mennä pieleen. Mietin, että seuraavaa mahdollisuutta ei ehkä tule.

Kesäkuu 2002: Jarno ja Liisa ovat seurustelleet kuukauden verran.

Voin pahoin koko raskauden alkuajan. Vuonna 2014 oli vielä hellekesä. Makasin olohuoneen lattialla ilmastointilaitteen vieressä ja lohdutin itseäni sillä, että vauvalla oli varmasti asiat hyvin, vaikka itselläni oli huono olo. Loppuraskauden ajan minulla oli liitoskipuja ja supistuksia. En pystynyt nukkumaan kipujen vuoksi, joten olin järjettömän väsynyt. Kun muut kehottivat minua lepäämään ennen vauvan syntymää, hymähtelin itsekseni.

Oppikirjasynnytyksestä teho-osastolle

Aapo syntyi ystävänpäivänä, 14.2.2015. Synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta. Siitä en muuttaisi mitään. Minulla oli varmaan niin paljon endorfiinia ja adrenaliinia kehossa, että en tuntenut edes kipua. Ensimmäisenä yönä ihmettelin itsekseni, itkevätkö vauvat todella näin paljon.

teho-osasto

Helmikuu 2014: Aapo joutui päivän ikäisenä teho-osastolle.

Seuraavana päivänä kätilö kiinnitti huomiota siihen, että vauvan silmät näyttivät pyörivän päässä. Pojalta otettiin verikokeet, ja hänet vietiin vauhdilla teho-osastolle. Hänen verensokerinsa oli aivan liian alhainen.

Kun vauva oli siirretty teholle ja minun oli aika lähteä sairaalasta, tunnelma oli todella epätodellinen. Minulla ei ollutkaan vauvaa mukana. Autossa oli tyhjä vauvankaukalo ja kotona tyhjä pinnasänky.

Muistan hyvin hetken, kun olimme ostamassa marketista eväitä sairaalaan. Kaikkien muiden elämä oli tavanomaista ja he kävivät ruokaostoksilla. Minun elämäni oli mennyt ylösalaisin, ja oloni oli omalla tavallaan yksinäinen. Tuona hetkenä ymmärsin, että kukaan ei tule koskaan täysin ymmärtämään, mitä me sen kuukauden aikana koimme, kun vauvamme oli sairaalassa.

Kun Aapo oli hoidettavana Lastenklinikalla, hän sai vielä verenmyrkytyksen. Onneksi minulle selvisi vasta jälkikäteen, miten vaarallisesta tilanteesta oli kyse. Muuten olisin joutunut paniikkiin.

Lääkäri kertoi aluksi, että tilanne aiheutui vauvan saamasta bakteerista. Ajattelin, että onneksi se ei ole virus vaan bakteeri, jolle voi tehdä jotakin. Kun vuorokauden kuluttua lääkäri kertoi, että poika on toipunut hyvin verenmyrkytyksestä, ymmärsin, miten vakava tilanne oli ollut.

Geenivirhe aiheutti hyperinsulinismin

Aapo oli kaikkiaan kuukauden sairaalassa hoidettavana. Tutkimuksissa selvisi, että alhaisen verensokeritason syynä oli geenivirheen aiheuttama hyperinsulinismi. Siinä haima tuottaa liikaa insuliinia, minkä vuoksi verensokeri laskee.

Aapolle löydettiin heti sopiva lääkitys hyperinsulinismiin. Siitä huolimatta vahdin Aapoa kuin haukka. Mietin, onko kaikki hyvin. Aluksi Aapon jalassa oli nappi, joka mittasi verensokeritasoa vuorokauden ympäri. Se oli hyvä henkinen tuki.

Vähitellen opin luottamaan, että verensokeritasot eivät enää heittele. Aapon nimiäisjuhlissa tunsin vihdoin, että olen taas oma rennompi itseni.

Aapon hyperinsulinismi väistyi iän myötä. Kun Aapo oli seitsemän kuukauden ikäinen, lääkitystä ei enää tarvittu. Sairaus ei aiheuttanut Aapolle mitään pysyvää vammaa.

Huhtikuu 2017: Aapo on isänsä kanssa lempipaikassaan Korkeasaaressa.

Vaikea alku hitsasi perheen yhteen

Meillä on ollut joka vaiheessa käsittämättömän hyvä onni mukana, ja lapsemme on saanut ensiluokkaista hoitoa.

Vaikka Aapon elämän alku oli vaikea, siitä seurasi hyvääkin. Olemme Jarnon kanssa yhteenpelaava tiimi. Uskon, että kiinnyimme Aapoon erityisen syvästi juuri alun epävarmuuden vuoksi.

Olen paljon pehmeämpi äitinä kuin alun perin ajattelin. Suunnittelin, että vauva nukkuu alusta asti omassa pinnasängyssä, mutta olikin mukavampaa ottaa Aapo kainaloon.

Keskustelen mieluummin kuin käskytän Aapoa – haluan kohdella häntä kunnioittavasti. Kun yksi ystävästäni kysyi, olenko kiintymysvanhempi, en tiennyt, mistä hän puhui. Mutta kun luin siitä netistä, tunnistin itseni; juuri sellainen minä olen.

Aapo on nyt kaksivuotias. Hän on todellinen hyvän mielen lapsi. Iloinen poika pitää paljon musiikista ja eläimistä, joten meillä on Korkeasaaren vuosilippu. Joka päivä ihmettelen, miten ihana lapsi minulla onkaan.”

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.