Lapsi Lapsen terveys
03/02/2016

Lapsi oli kuolla nieltyään magneetteja: “Selviytyminen oli kiinni tunneista” – Lue koskettava tositarina!

Kati joutui lapsena sairaalaan vedettyään henkeen suklaamunan yllätyslelun. Liki 30 vuotta myöhemmin melkein sama tapahtui hänen omalle Albert-pojalleen – ja jälleen pääsiäisenä. Tilanne oli kuitenkin vielä vakavampi: Albert nieli kasan magneetteja ja oli kuolla.

Kuvituskuva - kuva ei liity tapaukseen

Lapsi oli kuolla nieltyään magneetteja: “Selviytyminen oli kiinni tunneista” – Lue koskettava tositarina!

Kati joutui lapsena sairaalaan vedettyään henkeen suklaamunan yllätyslelun. Liki 30 vuotta myöhemmin melkein sama tapahtui hänen omalle Albert-pojalleen – ja jälleen pääsiäisenä. Tilanne oli kuitenkin vielä vakavampi: Albert nieli kasan magneetteja ja oli kuolla.

Kahden pienen lapsen äitinä Kati, 32, on aina ollut tarkka siitä, ettei lasten huoneeseen jätetä mitään vaarallista. Albert, 1, ja Alina, 3, ovat hyvin liikkuvaisia ja säntäävät nopeasti paikasta toiseen. Kun lapset katoavat silmistä, Kati käy varmistamassa leikkiympäristön.

Tuona iltapäivänä viime keväänä edes tämä varovaisuus ei riittänyt.

Katin käly oli kylässä kaksivuotiaan tyttärensä kanssa, joten talossa pyöri kolme lasta. Perheen isä oli vielä töissä. Päivällisen syötyään koko lapsikopla lähti lastenhuoneeseen leikkimään.

– Kolmikko oli huoneessa keskenään noin kaksi minuuttia. Tytöt saapuvat olohuoneeseen, mutta Albertia ei näkynyt. Huusin perään, ei vastausta. Silloin juoksin.

Katin vaisto osui oikeaan. Kaksivuotias Albert istui omassa pinnasängyssään ja ahmi löytämiään pieniä magneetteja silmät kiiluen.

Albert oli kiivennyt pinnasängyn reunan päälle ja kurottanut siitä ylähyllylle, jossa säilytettiin isosisko-Alinan rihkamakorulaatikkoa. Hän oli ottanut korulaatikosta 50 senttiä pitkän magneettikaulakorun, repinyt sen kahtia ja alkanut syödä magneetteja.

– Magneettien luulisi maistuvan pahalle, mutta poika piti niistä. Hän alkoi huutaa kuin tikkarin menettäneenä, kun otin magneetit pois. Yritin äkkiä kahmia pois kaiken, mitä hänen suustaan sain, Kati kertoo.

Kati huusi kälynsä paikalle, keräsi pinnasängyn pohjalta kaikki sinne valuneet magneetit ja riensi soittamaan terveysneuvontaan. Hän pelkäsi, että magneeteista voisi erittyä kemikaaleja, jolloin riskinä olisi myrkytys.

– Neuvonnassa eivät osanneet sanoa, mitä tästä voisi seurata, mutta suosittelivat menemään sairaalaan. Soitin taksin ja lähdin Lastenklinikalle. Mieheni tuli töistä omalla autolla perässä.

Albert ei oireillut lainkaan. Hän oli koko matkan täysin tyytyväinen, eikä valittanut oloaan. Ilman jääntiä kiinni itse teosta Kati ei olisi koskaan tiennyt, mitä poika oli juuri nauttinut.

Lue myös: ”Valmistauduin turhaan lapsen kuolemaan” – lue koskettava tositarina
Keskustele: Lapsi nielaisi jotain, mitä tehdä?

Magneetit tarkertuivat suolessa toisiinsa

Normaalisti vatsaa valittava lapsi saa lääkkeeksi rohkaisua ja kotihoitoa. Nyt Kati kuitenkin tiesi, mitä oli tapahtunut. Neuvontapuhelin oli ilmoittanut sairaalaan heidän tulostaan, ja Albert vietiin suoraan röntgeniin.

– Lääkärit eivät ehtineet kertoa tilanteesta mitään. Sanoivat vain, ettei Albert saa laittaa suuhunsa mitään. Poika valitteli janoa, mutta emme voineet kuin odottaa, Kati kertoo.

Viimein heille tuotiin röntgenkuvat: vatsalaukussa oli toisiinsa tarttuneiden magneettien klimppi. Perhe ohjattiin omaan huoneeseen, ja pojalle käskettiin laittaa sairaalavaatteet päälle. Epätietoisuus jatkui.

– Odotimme huoneessa tietämättömyyden tuskassa. Lääkärit kyselivät arviotani, monelta lapsi on syönyt viimeeksi ruokaa ja paljonko arvioin hänen nielleen magneetteja. He vertailivat röntgenkuvaa ja antamaani magneettihelmikorua keskenään.

Lopulta tehtiin päätös. Lapsi piti tähystää, mutta juuri nautitun päivällisen takia heidän oli odotettava. Tuon ikäisen lapsen saa nukuttaa vasta neljä tuntia ruokailun jälkeen, sillä herätyslääke voi nostaa oksennusta ruokatorveen, jolloin lapsi voi tukehtua.

He eivät voineet kuin odottaa lisää.

– Puoli tuntia myöhemmin lääkärit saapuivat. He olivat päättäneet, että Albert oli nukutettava heti, vaikka päivällisestä ei ollut kulunut neljää tuntia. Tähystys oli riski, mutta ilman sitä riski olisi vielä suurempi, he sanoivat.

Nielun kautta tähystämällä vatsalaukusta saatiin poimittua vain yksi magneetti. Aiemmin nautittu päivällinen aktivoi vatsan toiminnan niin, että se pumppasi loput magneetit suoleen.

– Minulle pedattiin sänky osaston huoneeseen, mutten voinut rentoutua. Lapsi tuotiin tähystyksestä neljä tuntia myöhemmin, ja hän oli ihan pöpperössä, Kati muistelee.

Seuraavana aamuna yritettiin uudelleen. Albert sai tiputuksen kautta ulostuslääkettä, jotta magneetit tulisivat ulosteen kautta pois. Mitään ei tullut. Leikkauspäätös tehtiin ennen yhtä, ja Albert oli leikkauksessa jo puoli neljältä.

– Kyselin ennen leikkausta, ettemmekö voi odottaa, että ulostuslääke toimisi. Ajatus lapsen leikkauksesta tuntui vielä kauheammalta. Onneksi lääkäri määräsi, enkä minä.

Uudet röntgenkuvat paljastivat hälyyttävän tilanteen: magneetteja oli nyt joka puolella suolta. Ne tarttuivat toisiinsa kiinni, ja mikäli ne syöpyisivät seitinohuen suolen pinnan läpi, suolen hapot päätyisivät kehoon. Tällöin lapsi voisi kuolla.

Leikkaus oli pakko tehdä heti.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi
Keskustele: Onko teidän lapselle tehty vatsalaukun tähystystä?

Lapsi oli viisi päivää pakkopaidassa

Albert tuotiin leikkauksesta lähes kahdeksan tuntia myöhemmin. Kaksi kirurgia olivat avanneet vatsan navan yläpuolelta kyljestä kylkeen, nostaneet monta metriä pitkän suolen pöydälle, ja turistaneet sen tyhjäksi röntgenkameran kanssa kuin siskonmakkaran.

Suolessa olleet yhdeksän magneettia saatiin ulos viime hetkellä. Lääkäri oli sanonut, että yksi niistä oli jo ollut syöpymässä suolen läpi. Jos operaatio olisi tehty kaksi tuntia myöhemmin, lapsi olisi todennäköisesti joutunut teholle.

– Ei sitä edes ymmärtänyt, kuinka pienestä pojan henki oli kiinni. Kaikki tämä tapahtui vuorokaudessa. Poika ei vieläkään oireillut lainkaan. Hän valitti ainoastaan tähystyksen vuoksi kipeytynyttä kurkkuaan. Se, että olin huomannut tilanteen kotona, oli silkkaa tuuria, Kati pohtii.

Ripeäliikkeinen Albert oli pakko sitoa leikkauksen jälkeen pakkopaitaan.

– Hän itki ja huusi, että haluaa syliin. Kun Albert lopulta tajusi, ettei pääse pakkopaidasta pois, näytti, kuin lamppu olisi sammunut. Hän vain tuijotti eteenpäin tyhjällä katseella. Välillä hän nukahti, välillä taas heräsi ja tuijotteli.

Pakkopaitaan sidottu poika oli äidille järkyttävä näky. Häneen meni seitsemän eri letkua lääkepiuhoista pissakatetriin. Morfiinia hän sai suoraan haavaan ja suoneen.

Kati ja Albert olivat sairaalassa yhteensä kuusi päivää ja kuusi yötä.

– En nukkunut enkä syönyt juuri lainkaan. Kaikki aika meni sokissa. Kävin kotona vain kerran: suihkussa ja siivoamassa lastenhuoneen kulmasta kulmaan.

– Piti tsempata Albertia, jutella, selittää tilannetta ja yrittää pysyä itse järjissään. Aina, kun mieheni tuli paikalle ja pääsin yksin käytävälle, purskahdin itkuun. Sokki purkautui, kun ei hetkeen tarvinnut olla vahva.

Lue myös: Onko hammastahnan nieleminen vaarallista?
Keskustele: Pienen lapsen nukutus ennen leikkausta

Kotiin ihmeen aikaisin

Leikkauksesta oli kulunut vain viisi päivää, kun kotiinlähdölle jo näytettiin vihreää valoa. Heti, kun ruoka pysyisi sisällä, Albert olisi valmis palaamaan kotiin.

– Ihmettelin aikaista kotoutumista. Käsissä oli enää suonitipat, mutta poika ei ollut vielä edes kävellyt. Lääkärit muistuttivat, että lapsi toipuu ihmeellisen nopeasti.

Kotiin Albert sai vain haavanhoito-ohjeita, ei muuta. Vahvoja kipulääkkeitä sai antaa kahdeksan tunnin välein. Haavaa piti pitää puhtaana, ja poikaa piti kannustaa liikkumaan. Lääkärit muistuttivat, että lapsi osaa rajoittaa itseään kipua tunnustellessaan.

– Alku meni kotonakin jännityksen vallassa. Parin päivän päästä aloin kuitenkin rentoutua. Oli ihanaa olla kotona tietäen, että haava ei tulehtunut, ja tilanne oli ohi. Lapsellakin oli jo melko normaali unirytmi. Kahdessa viikossa uskaltauduimme jo ulos.

– Olin lopulta yhteensä kolme ja puoli viikkoa poissa töistä, Kati muistelee.

Lue myös: Koskettava tositarina: kaksonen kuoli kohtuun, sama oli toistua
Keskustele: Lapsen takia sairaslomaa?

Ihmiset eivät tiedä magneetin vaaroista

Magneetit ovat nyt Katin kotona täyskiellossa. Esimerkiksi lapsien suosimat jääkaappimagneettikirjaimet on kerätty pois.

– Sellainen kun putoaa maahan, magneetti lähtee helposti irti samalla. Riittää, että lapsi nielaisee niitä kaksi. Myös shakkilaudan nappuloissa oli pienet magneetit, joten ne kerättiin pois, Kati kertoo.

Hän on kertonut asiasta lähipiirilleen, muttei ryhtynyt valistamaan ihmisiä muualla. Myös lasten päiväkodissa on tieto tapahtuneesta, mutta jääkaappimagneetit ovat siellä edelleen esillä.

– Tyttöni leikki päiväkodissa magneettikirjaimilla jo muutama kuukausi tapahtuman jälkeen. Kun asiasta ei tiedetä tarpeeksi, ei osata pelätä, Kati pohtii.

Entä, jos tämä tapahtuisi päivähoidossa?

– Ei työntekijöillä ole aikaa tarkistella alituiseen kirjaimia, ovatko niissä magneetit tallella. Jos lapsi nielee magneetin, sitä ei isossa ryhmässä huomata. Ja vaikka lapsi valittaisi vatsaansa, hänet lähetetään kotiin. On kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsi tulee päiväkodissa kipeäksi, Kati miettii.

– Vanhemmat tuskin osaisivat epäillä tällaista. Moni voisi luulla oireita vatsapöpöksi, ja odottelisi kolme päivää kotona. Ja jos vanhemmat vievät lapsen lääkäriin, kuinka usein siellä laitetaan vatsaoireiden takia röntgeniin?

Lue myös: Näin estät lapsen tapaturmat kotona
Keskustele: Annatteko 3-vuotiaille jo leluja, joissa pieniä osia?

Lääkäritkin olivat ihmeissään

Albert on nyt kolmevuotias iloinen ja innokas taapero. Isosisko Alina täytti joulukuussa neljä.

Lisäksi heillä on uusi pikkusisko. Katin sairaalassa ollessaan hän odotti tietämättään kolmatta lastaan.

– Myöhemmin hämmästelin, miten mikään alkio on niistä stressitasoista selvinnyt, hän nauraa.

Nyt kuuden viikon ikäinen kuopus nukkuu kantokorissa Katin vierellä. Kun hän oppii aikanaan konttaamaan, Kati uskoo vahtaavansa leikkiympäristöä kahta tarkemmin.

– Tälle pikkuiselle on hankittu jo kypärät ja suojat. Kaikkia kolmea lasta ei voi seurata vuorokauden ympäri, mutta Albert todella vaikuttaa oppineensa virheestään. Myös Alina tietää, mitä tapahtui.

Lääkärit kertoivat myöhemmin Katille, että joutuivat neuvottelemaan keskenään oikeasta hoidosta. Tilanne oli harvinainen, ensimmäisiä Suomessa. Operaatioon kutsutut kirurgit joutuivat kehittämään toimenpiteet uuden ongelman edessä.

– Emme koskaan saaneet tietää, miten poika olisi oireillut, jos en olisi nähnyt nielemistilannetta. Ja hyvä niin, Kati huokaa.

Vuosi tapahtuman jälkeen Kati luki iltapäivälehteä. Pieni tyttö oli niellyt kasan magneetteja Yhdysvalloissa ja oli kriittisessä tilassa teho-osastolla. 

Kati avasi tietokoneensa ja laittoi sähköpostia Kaksplussan toimitukseen. Ihmisten on kuultava tästä.

Lue myös: Tunnista ja hoida vauvan vatsavaivat
Keskustele: Kuinka usein siivoatte lastenhuoneen perusteellisesti, ja kauanko käytätte siihen aikaa?

Avainsanat

Kommentit

Hui kamala! Meillä on jääkaapin ovi täynnä pienen pieniä sanoja, runomagneetteja, ja juuri tänään taaperomme tajusi ne, ja kurotteli niitä sieltä poimimaan käteensä. Nyt ensi töikseni kerään ne pussiin odottamaan lasten kasvamista isoksi! Onneksi luin tämän.

Huh! Meillä on 1,2v leikkinyt jo jonkin aikaa noilla runomagneeteilla jotka on jääkaapin ovessa. :( Otan ne heti pois.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.