Pikku-Mein unilelukin piti hävittää homekodista
Jopa pienen Mei-tytön unilelu piti hävittää, kun Oleniuksen perheen asunnosta löytyi hometta. Vaikka koti vaihtui, yliherkkyys jäi.
Se elokuun päivä oli aurinkoinen, mutta Anne ja Kim Oleniusta helle ei lohduttanut: he tyhjensivät kotiaan roskalavalle. Oleniusten kolmevuotias Mei-tyttö itki rakkaan unilelunsa pois heittämistä.
– Selitin hänelle, että kotimme on sairas. Siitä on tarttunut pöpöjä Nasuunkin, ja Mei sairastuu pöpöistä, Anne, 36, muistaa.
Annelle nousi pala kurkkuun, kun hänen piti heittää hääpukunsa pois. Mutta kaikki oli pakko hävittää, niin vaatteet, huonekalut, tietokoneet, taulut, kirjat kuin lelutkin. Valokuvat ja tärkeät paperit pariskunta varastoi odottamaan skannausta. Vain keraamiset, metalliset ja lasiset astiat jäivät.
Kimin, 38, teini-ikäiset lapset Linnéa ja Rainer asuvat Oleniuksilla vuoroviikoin, ja heidänkin tavaransa oli hävitettävä.
– Se oli kova paikka, he eivät meinanneet millään uskoa, että niin oli tehtävä, Kim kertoo.
Viiden hengen irtaimistosta jäi lopulta jäljelle henkilöautollinen tavaraa.
Lue myös: Miten tästä selviäisi? 8 lasta ja vanhemmilla vuorotyöt
Keskustele: Homekoti
Oikeasti sairas
Joulukuussa 2013 Mei alkoi sairastella jatkuvasti.
– Mei oli pisimmillään kaksi viikkoa päiväkodissa yhtäjaksoisesti. Yleensä tauti alkoi hyvin korkealla kuumeella, sitten tulivat muut flunssaoireet ja korvatulehdus. Aluksi laitoimme sairastelun päiväkodin aloittamisen piikkiin, Anne kertoo.
Anne ja Kim olivat väsyneitä, ja Mein sairastelu huolestutti heitä. Vaikka Mei olisi ollut kuumeeton, hänen nenänsä vuoti koko ajan. Tätä kesti joulukuusta juhannukseen asti. Lopulta Mein korvat putkitettiin ja kitarisat leikattiin, mutta sekään ei auttanut.
Tässä vaiheessa Kim ja Anne alkoivat epäillä, että heidän kotinsa vaikuttaa tytön sairasteluun. Perhe asui paritalon puolikkaassa Espoon Malminmäessä.
– Ihmettelin sitä, että kotimme ilma oli aina tunkkainen, vaikka miten olisimme siivonneet ja tuulettaneet, Anne kuvaa.
Anne kärsi itse jatkuvasta väsymyksestä ja oudoista jalkakrampeista, joille ei löytynyt syytä. Myöhemmin hän kuuli, että erilaiset keskushermosto-oireet ovat homekodeissa asuvilla tyypillisiä.
Kim huomasi puolestaan aina kotiin palatessaan, että ilma tuntui pahanhajuiselta. Hänellä oli myös jatkuvia silmäoireita ja allergista nuhaa.
– Luulin, että minulle oli puhjennut siitepölyallergia, Kim kertoo.
Töistä kotiin tultuaan hän aivasteli aina paljon.
Linnéa ja Rainerkin oireilivat: Rainerin atooppinen ihottuma paheni, ja Linnéalle alkoi ilmestyä kasvoihin ihottumaa.
Lue myös: Tunnista vauvan allergia: näin helpotat oireita
Keskustele: Homevauriokokemuksia?
Hometuppo todisteena
Alkukesästä Anne alkoi epäillä kylpyhuoneen lattian kuntoa. Aina saunomisen jälkeen hänellä oli rajuja silmäoireita.
– Silmät olivat kuin tulessa, ja ajattelin, että täällä on pakko olla jotain vialla, Anne muistaa.
Sokkelin sauma, jossa seinä ja lattia yhdistyivät, oli aivan musta, ja saumassa oli pieni reikä seinään. Kim ja Anne kertoivat kosteusvaurioepäilyistään asumisoikeusasuntonsa isännöitsijälle, joka lähetti asiantuntijan paikalle.
– Hän työnsi sormensa siihen kohtaan, jossa oli reikä, ja irrotti saumasta palan. Sen toisella puolella kasvoi tuppo mustaa hometta, Kim kertoo.
Selvisi, että kylpyhuoneen epoksilattia oli sivelty huolimattomasti kipsilevyseinään ilman vesieristyksiä, jolloin vesi pääsi suoraan kipsilevyyn kastellen ja homehduttaen sen. Oleniukset lähettivät hometupon analysoitavaksi Metropolialabiin. Homeanalyysissä löytyi terveydelle haitallisia homeita, ja Anne ja Kim lähettivät tulokset isännöitsijälle.
– Tässä vaiheessa ahdistuksen määrä oli suunnaton. Tiesimme, että jokainen talossa asuttu päivä vain lisää altistusta ja pahan sairastumisen riskiä, Kim kuvaa.
He halusivat irtisanoa asumissopimuksen ja muuttaa muualle tai saada edes väliaikaisen asunnon remontin ajaksi. Kiinteistövastaava ei kuitenkaan hyväksynyt suunnitelmaa vaan ilmoitti, että asunnossa voi hyvin asua, kun kylpyhuoneen vain eristää remontin ajaksi.
Kim lähti kesälomallaan lasten kanssa evakkoon Keski-Suomeen Annen vanhempien luokse, mutta Annen oli jäätävä kotiin, koska hänellä oli uusi työ eikä kesälomaa. Annen oireet olivat niin pahat, että hän joutui asumaan kodin pihassa enonsa lainaamassa asuntoautossa.
– Ero perheestä oli kamalinta. Istuin töissä iltakymmeneen asti, ettei minun tarvitsisi mennä yksin nukkumaan. Yritin hoitaa ruokatunneilla perheemme asioita. Kimiin ja Meihin pidin yhteyttä iltaisin Skypen välityksellä, Anne kertoo.
Lue myös: Ihottumaa, hilseilyä, kuivuutta? Näin hoidat vauvan ihoa
Keskustele: Ongelmaa homekodissa
Kukaan ei korvaa mitään
Kimin ja Annen perheen oireilu sivuutettiin ja sitä vähäteltiin. Mistään ei saanut tukea tai apua. Laki ei velvoita järjestämään korvaavaa asuntoa asumisoikeusasunnossa tai vuokralla asuvalle, vaikka asunto olisi käyttökelvoton. Rakennuttajan vastuuaika oli päättynyt, eikä kotivakuutus kata tämäntyyppisiä vahinkoja. Tilanne kaatui kiinteistönomistajan vastuulle, joka ei halunnut ottaa vastuuta.
– Vannoimme, että yritämme saada asioihin muutoksia. Ihmisiltä on mennyt koti ja perhekin homehelvetin vuoksi, joten lakeihin pitää saada muutoksia, Anne ja Kim sanovat.
Kim ja Anne ottivat yhteyttä yritykseen, joka oli erikoistunut homepuhdistuksiin. Yrityksestä arvioitiin, että kaikki huonekalut ja muut tavarat astioita lukuun ottamatta on hävitettävä. Tavarat olivat olleet niin monta vuotta homeelle altistuneina, että yritys ei voinut luvata saavansa niitä puhtaiksi.
Kim ja Anne kokivat jäävänsä yksin ongelmineen. Homekodista oli päästävä pois, mutta asumisoikeussopimuksesta oli vaikea päästä eroon.
– V-sanaa tuli käytettyä siinä vaiheessa aika paljon. Tuli raivokas tunne, kun tajusimme, että tavaramme ovat pilalla ja lapsemme ja me loppuiäksi altistuneet homeille, mutta kukaan ei ole korvausvelvollinen, Anne toteaa.
Pariskunta tajusi, että pois on päästävä mahdollisimman nopeasti. Asumisoikeusasunnossa oli kuitenkin kolmen kuukauden irtisanomisaika. Seuraavasta kodista ei ollut mitään tietoa.
Lue myös: Vauva tulossa koiraperheeseen: ota nämä asiat huomioon
Keskustele: Miltä home haisee?
Jono terveystarkastajalle
Vyyhti alkoi selvitä vasta, kun Anne ja Kim saivat Espoon terveystarkastajan paikalle tarkastamaan asunnon kuntoa. Se oli vaikeaa, sillä terveystarkastajalle oli yli 200 asunnon jono.
Tilanne oli kuitenkin pienen, sairastelevan lapsen kanssa akuutti, ja Anne onnistui saamaan terveystarkastajan paikalle laittamalla sähköpostia tämän esimiehelle.
Terveystarkastaja katsoi homelausunnot ja tarkasti huolellisesti paikat – ja laittoi asunnon käyttökieltoon. Siitä löytyi homeen lisäksi monia rakennusvirheitä. Terveystarkastaja lähetti lausuntonsa isännöitsijälle ja asunnon omistajalle, joka myöntyi lopulta siihen, että kolmen kuukauden irtisanomisaika mitätöitiin. Anne ja Kim saivat vihdoin irtisanottua asuntonsa ja pääsivät etsimään uutta kotia.
– Hyvin harvalla on varaa maksaa kahta viiden hengen asuntoa samaan aikaan normaaleilla tuloilla, eikä ollut meilläkään. Onni onnettomuudessa oli se, että asuimme asumisoikeusasunnossa emmekä omistusasunnossa. Näin emme menettäneet koko omaisuuttamme, kuten joillekin käy, Kim sanoo.
– Meillä oli myös sen verran säästöjä, että pystyimme aloittamaan alusta. Olimme ehtineet säästää omistusasuntoa varten, ja sen turvin pystyimme ostamaan kaikille uudet vaatteet ja välttämättömät huonekalut. Alennusmyynnit tulivat kyllä tutuiksi, Anne kertoo.
Homevaurio oli niin paha, että kodin tyhjennys piti tehdä hengityssuojaimet päällä.
– Ei voinut ajatella, mitä oli tekemässä, vaan piti vain tehdä työ konemaisesti. Lopulta meillä oli noin 100 jätesäkillistä tavaraa, Anne kertoo.
Uusiin vaatteisiin, kenkiin, huonekaluihin ja muihin kodin hankintoihin on kulunut tähän mennessä arviolta 20 000 euroa, eli kaikki, mitä uutta kotia varten oli säästetty.
Lue myös: Pelkäätkö liikaa lapsesi puolesta? Näin pääset eroon turhista peloista
Keskustele: Suihkuverho homeessa
Mikrobi-ilmaa
Muutto Malminmäestä uuteen kotiin Espoon Tuomarilaan oli vaikea, sillä tavaroiden hävittämisen lisäksi piti jättää rakkaaksi käynyt miljöö pihapiireineen ja kavereineen.
– Mei potee vieläkin eroa ja muistelee vanhaa kotiaan. Naapurin lapset oli hänen hyviä kavereitaan, Anne sanoo.
Verkkokaupasta löytyi onneksi uusi unilelu Meille, ja se kelpasi, vaikka ei olekaan ihan samanlainen Nasu kuin vanha, rakas unilelu.
Perheen piina ei päättynyt vielä tähänkään, sillä uudenkin kodin sisäilma oli sairas. Muovimaton liima oli ollut tekemisissä kosteuden kanssa, ja sisäilmassa oli sekä terveydelle haitallisia mikrobeja että hometta. Tämä kävi ilmi sertifioidun homekoiran merkkauksista ja VOC-yhdisteiden pitoisuusmittauksista.
Mein sairastelu jatkui uudessa paikassa, ja hän oli jatkuvasti rauhaton sekä takertui äitiinsä. Muutkin oireilivat. Oli pakko kerätä vähät tavarat kasaan ja lähteä tästäkin kodista vain kolmen kuukauden kuluttua. Nyt Anne ja Kim etsivät uutta asuntoa tutun homekoiran avulla.
– Oikein koulutettu ja sertifioitu homekoira tunnistaa yleisimmät ihmiselle haitalliset homeet, ja siksi se on suhteellisen luotettava apu, Anne kertoo.
Koira tutki kolme kotia ja löysi kaikista ongelmia. Sitten lopulta Kim ja Anne löysivät Espoosta vasta valmistuneen uudiskohteen, johon he uskalsivat muuttaa. Väliaikaisasuntoon ostettu imuri, pari mattoa ja lasten päiväpeitot heitettiin pois, muut tavarat tulivat tällä kertaa mukaan. Kaikki tekstiilit pestiin 95 asteessa kaksi kertaa tai puhdistettiin höyryimurilla. Kovat huonekalut pyyhittiin mahdollisimman hyvin joka puolelta.
Lue myös: Lapsen ruoka-aineallergiat: parhaat vinkit allergiaperheeltä
Keskustele: Homeisessa talossa työskentely raskaana?
Uusi alku elämälle
Oleniusten vuokrakerrostalokodissa on kaikki uutta, niin koti kuin huonekalutkin. Vain astiat muistuttavat vanhasta, ja valokuvat, jotka odottavat kellarissa skannaamista. Kun skannaus on tehty, nekin heitetään pois.
Anne ja Kim ovat niin herkistyneitä kemikaaleille, että uusien mattojen ja huonekalujen ostamisessa oli oltava hyvin tarkka. Esimerkiksi petauspatjat oli tilattava luonnonmateriaalisina. Arvioiden mukaan puolelle homeelle altistuneista kehittyy myös monikemikaaliyliherkkyys.
– Meillä on netistä tilattu lampaanvillainen petari. Luonnonkuidut käyvät meille parhaiten, Anne kertoo.
– Yllätti meidät itsemmekin, miten herkistyneitä olemme. Huonekaluliikkeessä voi tulla sellainen olo kuin olisi räkätaudissa. Tekokuitumatot haisevat aivan järkyttäviltä, ja uusien patjojen haju tukki aluksi nenät aivan täysin, Kim kertoo.
Elämä alkaa kuitenkin näyttää pikku hiljaa valoisammalta, eikä se enää ole pelkkää päivästä toiseen selviytymistä. Tavallinen arki, vaikkapa sohvalla istuskelu tuntuu juhlalta, niin raskas edellinen vuosi on ollut.
Uusi murhe on kuitenkin se, että Mein päiväkodista on paljastunut kosteusvaurio, ja hän oireilee. Herkistynyt pikkutyttö on alkanut sairastella uudestaan, ja hänelle on ilmaantunut ihottumaoireita. Anne ja Kim joutuvat etsimään hänelle uutta päivähoitopaikkaa.
– Mistä löytyisi päiväkoti, jossa ei ole mitään sisäilmaongelmia? Anne kysyy.
Vuokra-asuminen on ruvennut tuntumaan Annesta ja Kimistä ainoalta ratkaisulta.
– Asumme varmaan jatkossakin vuokralla, silloin on niin helppo lähteä, jos jotain tulee, Anne perustelee.
Lisätietoa ja vertaistukea: Facebook-ryhmä Home Sweet Home, Homepakolaiset.fi-sivusto, Hengitysliiton sisäilmasta sairastuneiden vertaispuhelin (044 407 7010 ti klo 9–12 ja to klo 16–19), Terve Sisäilma ry: tervesisailma.wix.com/tervesisailma ja kampanja #oikeestisairas, jossa Anne ja Kim Olenius ovat mukana.
Lue myös: Näin hoidat täit lapselta
Keskustele: Päiväkodissa hometta?
Jaa oma kokemuksesi