Äideillä ei ole aikaa liikkua? ”Ajattelin, että minun kuuluu hoitaa vauvaa itse”

Liikunnan hyödyistä on turha puhua, sillä jokainen tietää, miten hyvää se tekee. Silti univajeessa ja intensiivisessä lapsiarjessa sohva ja some tuntuvat houkuttelevimmilta nollauskeinoilta. Miten arkeen voisi lisätä aktiivisuutta?

Teksti Elisa Hurtig
_PKU7709.jpg
Karoliina piristää tavallisia vaunulenkkejä kyykkyharjoituksilla.

Niin, arki lapsiperheessä on usein intensiivistä. Eipä siis ihme, että usein kuulee sanottavan, ettei pienten lasten vanhemmilla yksinkertaisesti ole aikaa harrastaa liikuntaa.

THL:n liikuntasuosituksissa kehotetaan liikkumaan useana päivänä viikossa yhteensä ainakin 2,5 tuntia reippaasti tai tunti ja vartti rasittavasti. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta silti päivät vain herkästi hujahtavat muissa puuhissa. Joskus ajanpuute on totta, toisinaan liikuntahetken löytäminen vaatii luovuutta. Tai priorisointia, kuten espoolainen Karoliina Alanne, 32, on huomannut.

Karoliina on kolmivuotiaan tytön ja kolmekuisen vauvan äiti. Hän on arkisin paljon yksin lasten kanssa, sillä hänen miehellään saattaa olla pitkiä työpäiviä ja -matkoja. Silti hän ehtii liikkua useita kertoja viikossa.

– Minulla on motivaatio liikkua, joten löydän sille aikaa. Jokaisella tosin on omat juttunsa, joihin on helpompi raivata tilaa ja sitten taas ne, joista tinkii ensimmäisenä. Minulla ei esimerkiksi nyt ole aikaa lukea.

arkiliikunta

Karoliina Alanne haaveilee puolimaratonista. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä.

Liikkumalla parempi ihminen

Tämänhetkiselle tärkeysjärjestykselle on syynsä.

– Jos en liikkuisi, olisin ihan kamala, Karoliina sanoo ja nauraa.

– Olen temperamenttinen, ja hermoni palavat helposti. Kun saan hetken hikoilla, olen parempi versio itsestäni ja minulla on lehmän hermot. Liikkumisen jälkeen minusta tuntuu kuin paino putoaisi harteiltani ja jaksan helpommin lapsiarjen hässäkkää.

Karoliina postaa kuvia treeneistään Instagramiin ja kertoo liikkumisestaan Candy on the Run -blogissaan. Hän on joskus saanut seuraajiltaan kommentteja siitä, kuinka hän ehtii ja jaksaa liikkua niin paljon.

Ahkerasti liikkuvat äidit onkin helppo leimata supermammoiksi, joilla nyt sattuu olemaan tavallista helpommat lapset. Onko asia niin? Karoliina sanoo olevansa onnekas, sillä hänen kolmikuinen vauvansa on ainakin toistaiseksi nukkunut hyvin, joten hänellä on on riittänyt energiaa myös liikuntaan. Vauva on kuitenkin vauva, jolla on vauvan tarpeet, joten treenit eivät aina suju täydellisesti.

– Harjoitukset näyttävät somessa helpommilta kuin ovat. Todellisuudessa treenaaminen on nykyään melkoista säheltämistä: saatan välissä hyssyttää vauvaa, imettää tai kommentoida esikoiselle jotain.

Puoli tuntia riittää

Karoliinan kotitreenit kestävät puoli tuntia. Jos treeni keskeytyy imetyksen vuoksi, Karoliina napsauttaa ajastimen tauolle ja jatkaa imetyksen jälkeen. Puoli tuntia voi kuulostaa vähältä, mutta Karoliina on huomannut, että kun keskittyy hyvin ja tekee jokaisen toiston tarkasti, puolessakin tunnissa saa vedettyä tehokkaan harjoituksen.

– Moni ajattelee, että jos ei ole aikaa liikkua tuntia, on turha tehdä mitään. Se ei ole totta.

Toista se oli Karoliinallakin ennen. Aiemmin hän urheili tavoitteellisesti, juoksi maratoneja ja kävi usein salilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Nyt hän on luopunut salikortista, sillä ei ehtisi kuitenkaan käyttää sitä. Lisäksi se tekisi äitiyspäivärahaan melkoisen loven.

Hän on hommannut kotiinsa käsipainot, jumppapallon ja kuminauhan. Ne riittävät. Kotitreeni on edullisuuden lisäksi kätevä myös siksi, että silloin Karoliinan ei tarvitse lähteä pois kotoa. Kuten monelle muullekin äidille, se on myös hänelle joskus hankalaa.

– Olen vähän huono lähtemään kotoa. Kun treeni on tehty lasten nukkuessa päiväunia, illalla on ihanaa viettää perheaikaa. Tosin kyllä minä odotan, että pääsen taas juoksemaan ja ottamaan hieman etäisyyttä kotiinkin. Sen aion sitten tehdä hyvällä omallatunnolla.

Varovasti alkuun raskauden jälkeen

Ennen juoksuharjoitusten alkamista Karoliina rakentaa kuntopohjaa huolellisesti raskauden jälkeen. Pinnan löystymisen lisäksi häntä motivoivat hyvä ja vahva olo, sporttinen ulkonäkö ja raskauskilojen karistaminen.

Vaikka Karoliina haaveilee juoksevansa ensi vuonna taas puolimaratonin, hän ei enää aktiivivuosien tapaan kirjaa liikuntasuorituksiaan, sillä niitä kertyy pitkin päivää viisi minuuttia sieltä ja kymmenen tuolta.

– Laskeminen olisi mahdotonta, kun liikettä tulee jumppien lisäksi esimerkiksi matkasta leikkipuistoon.

arkiliikunta

Julia ei enää urheile entiseen tapaansa, mutta hyötyliikuntaa kertyy päivän mittaan runsaasti.

Himoliikkujasta hyötyliikkujaksi

Niin liikkuminen ei tarkoita pelkästään jumppatunteja tai juoksulenkkejä. Se voi olla vaikka kävelyä lähikauppaan tai työmatkapyöräilyä kuten porilaisella yhden lapsen äidillä Julialla, 25. Hänen liikunta-annoksensa tulevat pitkin päivää ilman, että hän varsinaisesti ajattelisi liikkuvansa.

Julialle kävi kuten monelle muullekin pienen lapsen äidille. Ennen lapsen syntymää hän kävi neljä kertaa viikossa salilla, kerran viikossa juoksemassa ja kerran kahvakuulatreenissä. Sitten hän teki positiivisen raskaustestin.

Pahoinvoinnin kourissa Julia ei voinut kuvitellakaan menevänsä salille. Jossain vaiheessa raskautta hän pystyi hieman liikkumaan, mutta sitten vatsalla alkoi tuntua repimisen tunnetta jo kävelyn aikana, joten urheilu sai jäädä.

– Liikkumattomuus oli raskasta, koska olin tottunut siihen. Katsoin haikaillen omia kuviani ja aktiivista elämääni ja mietin, että kunpa pystyisin taas urheilemaan.

Arki muuttui vauvan myötä

Vauva syntyi, mutta kuntosaliharjoittelu ei enää houkutellutkaan. Julia teki kävelylenkkejä vaunuja työnnellen. Jälkitarkastuksessa hänelle annettiin lupa juosta. Lenkille ei tullut sännättyä.

– Minun oli alkuun vaikea löytää liikunnalle aikaa, sillä minua hirvitti jättää lapsi hoitoon. Ajattelin, että minun kuuluu hoitaa vauvaa itse.

Lapsi on nyt puolitoistavuotias, mutta vieläkään Julia ei ole juuri lisännyt liikuntamääriään, yksi juoksulenkki viikossa riittää.

Koska jokapäiväinen liikkuminen on hänelle kuitenkin tärkeää, hän on ratkaissut asian keskittymällä hyötyliikuntaan: se ei ole keltään pois, se tulee automaattisesti suoritettua ja pitää pään kasassa.

Aktiivisen urheilemisen muuttuminen hyötyliikkumiseksi ei ole kuitenkaan ollut helppoa.

– Raskaus- ja pikkuvauva-aikana kamppailin asian kanssa. Tuntui, että pääni leviää, kun en pääse kunnolla urheilemaan. Nyt olen kasvanut tähän elämäntyyliin.

arkiliikunta

Lapsen kanssa pyöräily on mukavaa ja samalla tehokasta arkiliikuntaa.

Vaihtoehdottomuus auttaa

Nykyään hyötyliikuntaa tulee arkeen väistämättä, sillä perheessä on vain yksi auto, jota Julian mies käyttää työmatkoihinsa. Porissa ei ole laajaa julkisen liikenteen verkostoa, joten opiskeluita jatkanut Julia kulkee pyörällä tai kävellen kouluun ja päiväkodille. Matkaa yhteen suuntaan on neljä kilometriä.

– Yksi tuttuni ihmetteli, että meinaanko oikeasti viedä lapsen aina pyörällä hoitoon, sateessakin. Kyllä minun on vietävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Sadeaamuihin Julia on varautunut ostamalla ulkoilutakin, joka pitää kuivana kovassakin sateessa. Hyötyliikunnasta hän ei ole nimittäin valmis tinkimään, eikä perheen ostoslistalla ole ollut toista autoa.

– Jos en liikkuisi, selkäni alkaisi vihoitella. Liikkumalla sekä pääni että kehoni pysyy kasassa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä