Kolmen lapsen äiti kertoo blogissaan yksinäisyydestä: ”Jos lapsi ei ole kotona, minuakaan ei tulla tapaamaan”

Yksinäisyys voi hiipiä osaksi arkea, vaikka ympärillä olisi läheisiä. Yli pyykkivuorten -bloggaaja Hanna kirjoitti hiljattain blogissaan kokemastaan yksinäisyydestä. Hanna kertoi tuntemuksistaan avoimesti ja löysikin lukijoistaan kohtalontovereita: perheellisiä ihmisiä, joiden arkea varjostaa tunne yksinäisyydestä.

– Joskus iltaisin tuntuu, että en jaksa edes puhua yhtäkään sanaa. Usein koko päivä on mennyt lähes toisten ihmisten ihossa kiinni. Silti joskus olen yksinäinen, kirjoittaa kolmen lapsen äiti postauksessaan.

Bloggaajan kuvailema arki on monelle perheelliselle turhankin tuttua: spontaanit menot ja omat harrastukset jäävät usein perheen ja kodin hoitamisen varjoon. Myös kaukana asuvien ystävien tapaaminen tuntuu usein liian työltäältä järjestää.

– Olen yksinäinen sillä tavalla ja siksi, että minulla ei ole arjessa ystävää, joka tulisi illalla meille tapaamaan vain minua tai lähtisi kanssani terassille, Hanna tiivistää omaa kokemustaan.

– Aavan kavereiden vanhempia saatan joskus tavata, mutta kukaan ei tule meille vain tapaamaan minua. Jos lapsi ei ole kotona, minuakaan ei tulla tapaamaan.

Hannan kuvaileman kaltaista läheisen ystävän kaipuusta kumpuavaa yksinäisyyttä kutsutaan emotionaaliseksi yksinäisyydeksi, ja se aiheuttaa monelle ahdistusta. Yksinäisyyden kokeminen on yleistä myös parisuhteessa eläville. Parhaasta ystävästä ja kumppanista tulee lapsiperhearjessa helposti kuin työkaveri, jonka kanssa arkea aikataulutetaan yhteisen laatuajan viettämisen sijaan.

– Yritys Perhe Ab:n jaettu johtajuus vaatii kummaltakin osakkaalta välillä 24/7 työtä, eikä silloin voi lähteä noin vain vaikka leffaan, bloggaaja kuvailee osuvasti.

Yksinäisyys vaanii äitiyslomalla – mihin katoavat kaverit?

Äiti, kärsitkö yksinäisyydestä? Perhejärjestöt ja vertaistuki auttavat

Yksinäisyys voi olla tuttu tunne, vaikka viettäisi päivänsä ihmisten kanssa.

Yksinäisyys jäytää perheellisiä

Kuten Hanna tuo postauksessaan esille, yksinäisyys ei välttämättä merkitse yksin olemista – eikä yksin oleminen merkitse kaikille yksinäisyyttä. Vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omaan rauhaan ja itsetutkiskeluun, mutta vastentahtoinen yksinäisyys koetaan ahdistavana.

Kirjoituksensa päätteeksi bloggaaja tiedustelee, kokevatko muut perheelliset vastaavaa yksinäisyyttä. Kommenteista käy ilmi, että blogin lukijat tunnistavat Hannan kuvailemat tuntemukset:

No aamen. Mä olen tosin onneksi aina viihtynyt myös yksin, vaikka tekishän seura joskus hyvää siltikin että tuntuu ettei jaksais muuta kun rojahtaa sohvalle töistä tultuaan. Tuttuja on, mutta olen tosi huono tuppautumaan kylään tai pyytämään ketään meille kun kämppä on aina yks hävityksen kauhistus eikä pienellä paikkakunnalla juuri ole paikkoja mihin mennä. Henna

Hyvin kirjoitettu ja ymmärrän hyvin näitä tuntemuksia. Meidän perhe jätti miehen työn takia kaiken Suomeen ja muutti toiselle mantereelle. Täällä ollaan asuttu kohta vuosi… Harvinaista herkkua on viestittely Suomessa olevien ystävien kanssa. Ajoittain ikävä ja yksinäisyys on musertavaa. Anne

Äitikavereiden kanssa lapset ovat aina siinä matkassa ja puheenaiheet kääntyvät yleensä poikkeuksetta lapsiin – eikä siinä mitään pahaa, ovathan ne lapsoset tärkeitä ja rakkaita. Mutta joskus haluaisi olla ”itsekäs” ja ottaa ihan vain aikuisten kesken yhteistä aikaa ja puhua aikuisten asioita, pohtia muuta kuin lapsen vaatekokoa tai kasvu- ja kehityspyrähdyksiä. Henna

Täällä myös yksi yksinäinen, joka kaipaa ystävää. Olen toistaiseksi vielä kotona lasten kanssa. Tämän talven ja kevään aikana oon yrittänyt pohtia ja analysoida, mikä painaa mieltä ja tekee välillä arjesta niin harmaata, ja hoksasin että se on juurikin yksinäisyys. Mutta sitä ei kyllä heti tajunnut vaan oli todella mietinnön tulos, koska onhan mun ympärillä 24/7 koko ajan perheenjäseniä. Laura

Oletko sinä kokenut yksinäisyyttä perheestä huolimatta? Kerro kokemuksistasi kommenteissa.

Näin pääset eroon yksinäisyydestä, kotiäiti

Lähde: Mielenterveyden keskusliitto