Vanhemman terveys 08.04.2017 Päivitetty 01.04.2020

Lukijan tarina: ”Endometrioosi oli viedä vauvani”

Satu, 37, arvostaa perhettään, sillä hän on kärsinyt endometrioosin aiheuttamasta lapsettomuudesta. Esikoinen syntyi keskosena, ja aluksi vauvan elämä oli myös endometrioosin takia veitsenterällä.

Teksti
Oili Urmas
Kuvat
Paula Kukkonen/Otavamedia

”Endometrioosi aiheutti minulle kovia vatsakipuja jo parikymppisenä kuukautisten aikaan. Lopulta vietin kolme viikkoa kuukaudesta sängyssä, ja pääsin ylös vain särkylääkkeiden ja lämpötyynyjen avulla. Äidilläni on endometrioosi, joten minulla oli valmis diagnoosi, kun menin terveyskeskukseen – mutta mitään ei löydetty.

Ratkaiseva hetki elämässäni oli se, kun istuin vanhassa raitiovaunussa, joka kolisi kiskoilla. Nostin käsilläni takapuoltani ylös penkistä, jotta minuun sattuisi vähemmän. Katselin muita matkustajia, jotka istuivat kaikessa rauhassa. Silloin tajusin, että tämä ei ole normaalia.

Menin endometrioosin hoitoon erikoistuneen lääkärin vastaanotolle, joka löysi sairauden. Sain tietää jo tuolloin, että endometrioosini vuoksi lasten saaminen ei olisi minulle itsestään selvää.

Mikä endometrioosi on?

Ihastuin tulevaan mieheeni, kun olimme samassa hampurilaisravintolassa töissä. Teemu oli muuttamassa Lontooseen, ja hänen läksiäisissään minun oli pakko avata suuni. Kun Teemu palasi kahden kuukauden kuluttua takaisin Suomeen, menimme samana iltana kihloihin. Hieman myöhemmin muutimme yhteen.

Hankimme lemmikiksi länsiylämaanterrierin ennen kuin päädyimme siihen, että nyt olisi vauvan aika.

Endometrioosini vuoksi pääsimme pikaisesti hedelmöityshoitoihin vuonna 2007. Tulin heti raskaaksi.

Endometrioosi aiheutti tulehduksen

Kun raskaus oli edennyt viikolle 32, minulla oli kuumetta ja vuotoa. Terveyskeskuksesta sain vain ohjeet syödä särkylääkettä. Serkkuni sai minut vakuutettua siitä, että minun on luotettava vaistooni, joten menin päivystykseen. Päädyinkin sairaalaan synnyttämään. Ehdin saada kortisonipistokset, jotka kypsyttivät vauvan keuhkoja.

Endometrioosipesäkkeet olivat tulehtuneet, ja tulehdus oli levinnyt myös kohtuuni. Se käynnisti synnytyksen. Vauva vietiin heti tehohoitoon.

Lääkärit luettelivat minulle ja Teemulle lapsemme saamia vammoja: kolmannen asteen aivoverenvuoto, verenmyrkytys, monielinvaurio. Olin varma, että vauva kuolee. Itkin koko ajan.

Milloin vauva on keskonen?

Vauva eli veitsenterällä, ja hänen tulehdusarvonsa nousivat ja laskivat. Vähitellen elämä voitti. Sain pojan ensimmäistä kertaa kunnolla syliini, kun hän oli kaksiviikkoinen. Hän katsoi silmiini ja hymyili. Se oli mahtava syntymäpäivälahja!

Kaikesta huolimatta Emilistä kasvoi reipas poika. Keskosuus on jättänyt jälkensä hänen lyhytmuistiinsa, ja hänen on vaikea muistaa pitkiä sanallisia ohjeita. Lisäksi hänellä on ADHD.

Luulin, etten halua toista lasta

Olin pitkään varma, että en halua toista lasta. Tunsin syyllisyyttä siitä, että Emil oli syntynyt keskosena. Mielestäni olin aiheuttanut vahinkoa omalle vauvalleni endometrioosini takia. Mutta Emppu osoittautui voimapakkaukseksi ja aika alkoi kullata muistoja.

 

Satu, 37, on kiitollinen perheestään.

Kuuden vuoden kuluttua esikoisen syntymästä olin valmis yrittämään uutta raskautta. Meillä oli kolme keinohedelmöityskertaa kunnallisella puolella. Mikään niistä ei onnistunut. Minulle tuli tunne, että tämä ei ollut vielä tässä.

Tutki nämä asiat ennen hedelmöityshoitoja

Siirryimme Väestöliiton klinikalle, jossa minulta saatiin talteen vain kaksi munasolua, mutta se riitti: tulin raskaaksi. Kun alkuraskauden aikana aloin vuotaa verta, olin varma, että sain keskenmenon, mutta kyseessä olikin vain verihyytymä. Sen jälkeen raskaus sujui hyvin, ja Luka syntyi raskausviikolla 36.

Toinen äitiyslomani oli elämäni parasta aikaa. Olin rento ja koin onnistumisia äitinä, pystyin esimerkiksi imettämään vauvaani.

Löysin itselleni myös uuden ammatin. Olin ihaillut ystävieni ottamia lapsikuvia Facebookissa ja Instagramissa. Halusin itsekin opetella kuvaamaan, joten ostin järjestelmäkameran ja aloin kuvata lapsiani ja koiriani. Öisin opettelin kuvankäsittelyä Youtubesta.

Pikku hiljaa kaverit alkoivat pyytää minua ottamaan kuvia lapsistaan. Sana kiersi, ja sain lisää kuvaustilauksia. Perustin oman toiminimen.

Unelmana oma kirja

Oma kirja oli pitkään unelmani. Kirjan aihe valkeni minulle, kun minua haastateltiin valokuvaajan työstäni. Puhuin toimittajan kanssa myös lapsettomuudesta. Tajusin, että haluan kirjoittaa lapsille tarinan, joka kertoo perheen perustamisen hankaluuksista. Lentäjäsankari Poppis ja pikkuveli ilmestyi omakustanteena viime syksynä.

Äitiyden myötä silmäni avautuivat aivan uudella tavalla maailmalle. Lasten kanssa olen ihmetellyt pieniä asioita, kuten puuhun lennähtänyttä pikkulintua. Omien vaikeuksieni myötä olen oppinut arvostamaan terveyttä ja perhettä.

Meillä on vielä yksi alkio odottamassa. Tiedän, että meidän käytettävä tämä mahdollisuus. Ehkä meillä on jonakin päivänä pieni pakkastyttö.

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 2/17.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X