Inka Isotalo kolumnissaan: Lähde mokaamisen uhallakin lapsen kanssa liikkeelle

Lapsen kanssa kannattaa toteuttaa vähän uhkarohkeitakin hankkeita. Kun lasta rohkaisee ja häneltä uskaltaa odottaa paljon, hän saattaa jopa yllättää. Ja jos menee pieleen, se ei ole niin vakavaa, Inka Isotalo kirjoittaa kolumnissaan.

Teksti Inka Isotalo
Inka Isotalo Kaksplus

Mä en sitten enää ikinä lähde sun kanssa mihinkään. Tuon lauseen kuulee monesti lentokentällä, ravintolassa tai tapahtumassa. Väsähtänyt, nälkäinen tai väärin puettu lapsi pistää pahintaan, ja vanhemmalla palaa käämi. Inhimillistä molemmin puolin, mutta kun sanoo lapselle, että tämän seura ei kelpaa, on seuraava katastrofi jo aluillaan.

Moni alkava laskettelureissu päättyy ala-asemalle, luistimet jäävät kaappiin, leikkiluolan lahjakortti unohtuu hyllyyn ja ajatus yhteisestä matkasta haudataan syssymmälle.

Haasta lapsi onnistumaan

Lapsen kasvaessa taidot vaihtelevat mielialan mukaan. Toisinaan osataan kaikki, välillä heittäydytään avuttomiksi. Aikuisia kannustetaan haastamaan itsensä ja uskomaan onnistumisiin, joten miksei soveltaisi sitä myös lasten kanssa.

Ranskassa neuvotaan kertomaan jo pienille vauvoille, että heidän odotetaan nukkuvan yönsä hyvin vanhempia herättämättä. Eivät he kuulemma voi muuten tietää, mitä heiltä odotetaan.

Samalla logiikalla voi kertoa taaperolle, että nyt mennään erityisen hienoon paikkaan, missä pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Saattaa jopa toimia.

Kun uusia urheilulajeja opettelevalle hankkii isojen ja taitavien välineet, saattavat valmiudet harpata kerralla ihan älyttömästi. Rohkaisemalla tuntuu pääsevän pitkälle ja samalla tulee kannustettua itseäänkin.

Mokia sattuu – so what!

Olen vääntänyt kättä läheisteni kanssa siitä, mihin lapsia voi viedä tai mihin aktiviteettiin heidän taitotasonsa riittävät. Vasta-argumentti on ollut, että ei siitä kuitenkaan tule mitään, ei kannata edes yrittää.

Järjestäen on käynyt niin, että mitä uhkarohkeampi idea, sen parempi lopputulos. Pienikin lapsi voi kovalla uholla päättää, että hän näyttää, mihin pystyy. Ja sitten tulee onnistumisen riemu – kaikille.

Epäonnistumisen peikko lymyää vanhempien pään sisällä. Ylpeyden menettäminen on onneksi ilmaista, ja jos itsetunto on kunnossa, voi munata kerran päivässä ihan reilusti niin, ettei tunnu missään. Yläasteen opettajani suurin elämänviisaus kuului: ”So what. Mitä sitten.”

Ei kannata jäädä kotiin pelkäämään epäonnistumista vaan lähteä rohkeasti sinne, minne mieli tekee. Some-täydellisyys on imenyt kaiken hauskuuden rehellisistä mokista, ja kulisseja on raskasta raahata perässä. Ja kun tulee onnistuminen, pääsee kertomaan lapselle, kuinka kivaa on, että hän on mukana.

Jos kuitenkin ravintolaruuat ovat lattialla tai lapsi ulvoo x-asennossa keskellä hotellin aulaa, voi pelastautua toteamalla itselleen ja muille: “So what – se on vasta lapsi”. Ja jatkaa vihellellen matkaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä