Kolumni: Olen se äiti, joka konttaa lapsen perässä tunneleissa ja liukumäessä – mikset sinäkin leikkisi?

Monessa perheessä on kaksi leiriä. Toinen on siistimpi, käytännöllisempi, taloudellisempi ja aikuisempi. Toinen komppaa sitä mainoslauseiden osastoa, jossa kehotetaan kieltämään vähemmän ja elämään kuin viimeistä kesäpäivää.

Itse lukeudun jälkimmäiseen ja paheelliseen porukkaan, joka tuo aina autoon hiekkaa, menee uimaan vaatteet päällä ja innostuu kiipeilemään noloihin paikkoihin. Perustelen käytöstäni sillä, että lapsi tarvitsee leikkiseuraa. Oikeasti kyse on halusta karata aikuisuuden vastuuta, joka meinaa välillä hukuttaa. Lasten mukana tulee rekkakaupalla velvollisuuksia, joten lystin pitäminen olkoon vastapainoa sille.

Hölmöilyyn osallistuminen on hauskempaa kuin jälkikasvun vahtiminen leikkipuiston seinään nojaten – Suomessa siis jäädään puistoon. Olen usein ihmetellyt ulkomailla sitä, että lapset päästetään puistossa irti kuin villieläimet vanhempien vetäytyessä juoruilemaan. Kun leikki-ikäisten välille tulee konflikteja tai joku satuttaa itsensä, kestää aikansa saada selville, mihin perheeseen lapsi kuuluu. Tai onko aikuinen ylipäätään paikalla vai tyypilliseen tapaan parin korttelin päässä kaupassa tai kahvilla.

Koska paikalta lähteminen tuntuu barbaariselta ja seisoskelu on tylsää, olen päättänyt osallistua.

Monet pitkät katseet olen ansainnut konttaamalla ahtaissa tunneleissa ja jäämällä lantiosta jumiin liukumäkiin. Disneylandissa taannuin tyttäreni tasolle varttitunnissa, ja on edelleen epäselvää, kenellä oli siellä hauskinta.

Leikitkö lapsen kanssa?

Iän lisääntyessä päätökset tehdään järki edellä, koska on pakko. Lapsen kanssa leikkiessä olen kuitenkin päättänyt heittää ei:n roskiin ja katsoa maailmaa innostuneen ja uteliaan olennon silmin.

Sotkuja ja sanomista tulee joka tapauksessa, mutta korvaani särähtää, kun kuulen, ettei lapsi saa mennä liukumäkeen housujen säästämiseksi tai syödä välipalaa takapenkillä, vaikka seuraavalle taukopaikalle olisi pitkä matka. Olisi mahdollisesti aika tuulettaa näitä isovanhempiemme ajatuksia.

Rikkaimurien, pesukoneiden ja halpojen housujen aikakaudella kehotan telmimään vaatteet puhki, juoksemaan suihkulähteisiin helteellä ja olemaan onnellinen ja epäkäytännöllinen edes joskus. Kun vaihtaa välillä aivonsa rennommalle asetukselle, kestää paremmin dead­lineja, aikatauluja ja kotitöitä, joiden kanssa ei voikaan lyödä lekkeriksi.

Olen kuullut sanonnan, että valitse taistelusi. Olen kääntänyt sen muotoon, että valitse leirisi: kyllä-leiri vai ei-leiri? Mukaan lähtevän puolella on aina hauskempaa, siivota ehtii myöhemminkin.

Inka Isotalo: Lähde mokaamisen uhallakin lapsen kanssa liikkeelle

Lue myös: Leikitkö lapsen kanssa, jos äiti antaa sulle 2 euroa?