Parisuhteen epäreiluutta on se, että toisen työ on aina tärkeämpi kuin toisen

Psykologi Suvi Larun mukaan missä on epäoikeudenmukaisuutta, siellä tarvitaan rohkeutta.

Teksti Suvi Laru
Kuvat Mirva Kakko
Mitä on rohkeus, kysyy psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru kolumnissaan.

Muistan sen tunteen. Seison pienenä tyttönä, 80-luvulla, lettipäisenä, kahden suuremman pojan edessä. Ja poljen jalkaa. Ja sanon tiukasti: te ette saa kiusata häntä!

Me ollaan kaikki samanlaisia, yhtä arvokkaita keskenämme, minä koulutin. Meissä voi olla eroavaisuuksia ja olemme eri näköisiä ja kokoisia ja ehkä eri uskonnollisesta taustasta, mutta aivan saman arvoisia. Ääneni kantaa ja ilmeeni on tiukka. Poljen jalkaa kaksi kertaa maahan.

Muistan, kuinka sydämeni takoi ja olin epäuskon voimassa siitä, että kukaan edes viitsii olla niin ääliömäinen. Uskaltaakin haukkua pienemmän, toisen hiljaisen tytön uskontoa. Sitten tulin eteen minä, kaikkia muita päätä pienempänä, ja otin ohjat käsiini.

Olen pohtinut, kuinka nyt aikuisena saisin tuon luontaisen pienen tytön rohkeuden.

Kohta paikalle saapui opettaja, joka ei meinaa uskoa tapahtunutta. Ja minua pelottaa, että olen mennyt tekemään jotain väärää. Että heikomman puolustaminen olisikin väärin. Mutta sainkin onneksi kokea sen, että tein oikein – oli oikein puolustaa heikommassa asemassa olevaa. Ja uskalsin olla asiasta itse myös ylpeä.

Hymyilen muistikuvalle ja kiitän tuota pientä Suvia rohkeudesta!

Monta kertaa olen pohtinut, kuinka eri tilanteissa nyt aikuisena saisin takaisin tuon luontaisen pienen tytön rohkeuden. Rohkeutta aina tarttua ja sanoa ääneen joka kerta epäoikeudenmukaisuutta kohdatessani.

Kuulemme ja näemme epäoikeudenmukaisuutta mediassa sekä omin silmin ja korvin. Näemme kenties ympäristössämme tilanteita, joissa heikompia syrjitään tai mollataan. Niitä näemme niin pienen lapsen ympäristössä, harrastuksissa ja koulussa kuin nuorten kesken.

Meillä aikuisilla epäoikeudenmukaisuutta voi olla töissä – mutta myös vanhemmuudessa. Myös parisuhteessa.

Toinen saattaa arvottaa omia töitään tärkeämmiksi kuin toisen, vaikka molemmat tuovat oman panoksensa arkeen.

Huomaamattamme saatamme arjessa toimia niin, että toinen huoltaa vastuun kotitöistä ja arjen kotirumban pyörityksestä toisen keskittyessä ”isompiin linjoihin”.  Tai yllättäen toinen saattaa arvottaa omia töitään tai opiskelujaan tärkeämmiksi kuin toisen, vaikka molemmat tuovat oman panoksensa arkeen aikuisina ja työntekijöinä.

Rohkeutta on se, että pyrkii toimimaan omassa arjessaan omien arvojen mukaisesti. Uskaltautuu tuomaan omia toiveitaan esiin läheisissä ihmissuhteissa ja pitämään omia puoliaan.

Rohkea ei miellytä kaikkia. Rohkeus on sitä, että uskaltaa arvostaa omaa itseään juuri sellaisena kuin on. Ja uskaltautuu tukemaan omia lapsiaan kasvamaan ihmisiksi, jotka puolustavat omia arvojaan, mielipiteitään ja kiinnostuksen kohteitaan.

Rohkeutta on myöntää, että välillä voimme olla heikkoja. Ja epävarmoja. Ja voimme tarvita apua.

Rohkeutta on se, että työpaikalla tai lähiympäristössäsi tuet toista ihmistä ja uskallat myös kohdata hankalia asioita. Et anna kohdella huonosti, vaan mielessäsi seisot pikkusuvin tapaan jalkaa polkien ja pohdit: Ei näin. Minua tai lähimmäistäni ei saa kohdella näin!

Kun uskaltaudut tuomaan epäoikeudenmukaiset tilanteet esiin, se on aitoa rohkeutta. Se, että uskaltaudumme aidosti arvostamaan itseämme ja toisiamme.

Rohkeutta kaikille tähän arkeen, elämään elämääsi juuri sellaisensa kuin se on!

Psykologi, erityistason paripsykoterapeutti Suvi Laru nauttii pienistä hetkistä 3 hengen perheessä ja hemmottelee itseään kauniilla kengillä. Suvi on toiminnanjohtaja Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä.

Lapsi tuo parisuhteeseen 7 karikkoa, joille ei kannata karahtaa – seksihukka ei ole niistä pahin

Parisuhdekriisistä selvinnyt Nanna Karalahti: Minua ärsytti olla sidottu lapseen, kun Jere pystyi liikkumaan vapaasti

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä