Peruttu, siirretty, kiinni: Entä mitä tehdään lasten energialle – ja tahmeille käsille?

Uskomatonta, miten uusvanhojen asioiden äärelle korona meidät tässä kansakunnan arestissa siivitti. Inka Isotalo läytää kolumnissaan tautisen ajan kultareunuksen.

Teksti Inka Isotalo
Kuvat Mirva Kakko
Inka Isotalo
Kaksi asiaa loppui maailmasta: käsidesi ja tyhjännauraminen, sanoo Inka Isotalo.

Mitä ihmettä tapahtui elämällemme, miettii moni koronan kynsissä painiva perhe tällä hetkellä. Terveyshuolia, taloushuolia ja rutiinit täysin uusiksi, voimattomuuden tunnetta ja turhautumista. Ja aikaa!

Mistä aikaa yhtäkkiä tuli näin paljon? Entä kuka on tuo puoliso, joka nuohoaa nykyään koko ajan nurkissa, eikä lähdekään työreissuun? Lapsista puhumattakaan – mitä niiden energialle tehdään, kun harrastepaikkojen ovet ovat säpissä ja julkisia tiloja kartetaan?

Palataan kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin ja jäädään kotiin.

On uskomatonta, mitä kaikkea saa aikaan, kun kiire lakkaa. Tulee ripustettua taulut seinään, siivottua lääkekaappi ja pelattua komeron perälle unohtuneita vanhoja lautapelejä. Keleistä niuhottaminen loppuu ja muistaa äkkiä, että sateessakin voi ulkoilla, kun eihän tässä muuallekaan kuin metsään kärsi mennä.

Iäkkäimmistä sukulaisista nousee huoli, eiväthän ne välttämättä pärjääkään automaattisesti itsekseen.

Jännää kyllä, tässäkin tautisessa ajassa on asioilla kultareunuksensa. Tulee pidettyä huolta perheestä aiempaa tarkemmin ja palattua perusjuttujen äärelle: rakkaat, toimeentulo, terveys. Kaksi kolmesta saattaa kärsiä, toivottavasti sentään ensimmäinen säilyy.

Harmi ettei koronavirus tartu ihmisten lisäksi älylaitteisiin, sillä jos päditkin määrättäisiin karanteeniin, päästäisiin vielä tiiviimmin entisaikojen tunnelmiin.

En tiedä oliko kaikki silloin paremmin, mutta ainakin työt jäivät työpaikoille, makuuhuoneissa tehtiin vain kahta asiaa ja kotona yksilöt kommunikoivat toisilleen, kuten homo sapiensin on alun perin suunniteltu. Ryhditkin olivat ehkä parempia, ja yöunet.

Koska kolumnisteilla ei ole kristallipalloa, en tiedä juttua kirjoittaessani mihin mittasuhteisiin koronaviruksen kanssa vielä päästään.

Varmaa on vain se, että kansallisuudesta, asuinpaikasta,  uskonnosta ja koulutuksesta riippumatta kaksi asiaa on maailmassa loppunut – käsidesi ja tyhjännauraminen. On itse asiassa helpottavaa elää pienessä epätietoisuudessa, sillä murhetta kestää paremmin pala kerrallaan.

Paras asia koko korona-showssa on se, että kollektiivinen vastuunkanto tehostuu. Opitaan huomioimaan maailma oman kodin ulkopuolella ja ymmärretään, että yksilösuorituksilla on suuri paino kokonaisuuden hallitsemisessa.

Lasten kasvatusasioissa käsienpesu on länsimaisessa kulttuurissa nostettu tärkeysjärjestyksessä kolmanneksi heti syömisen ja nukkumisen jälkeen, mutta nyt siihen löytyy jo vedenpitävät perusteetkin. Jos et pese käsiäsi, on mahdollista, että joku kuolee.

Tämän selittäminen lapsille vaatii taitoa ja ikäfiltteriä, sillä maailmantuska kuuluu mielestäni aikuisten harteille. On kuitenkin vaikeaa estää ääntä kohoamasta falsettiin, kun taapero sitkeästi vastustaa kaikkea hygieniaa edistävää toimintaa ja itse tietää, että nyt ei voi lintsata. Ehkä myöhemmin, mutta ei nyt.

Inka Isotalo viettää matkalaukkuelämää 3-vuotiaan Mirella-tyttärensä ja maailmalla kilpailevan puolisonsa, ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kanssa. 

Korona-artikkeleita lapsiperheille:

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä