Riittämättömyys vaivaa kaikkia, mutta niin ilkeää tunnetta ei kukaan kestä loputtomiin

Kaikilla ei ole samanlaista kykyä jaksaa omin voimin. Ei arjen sankarillakaan, pohtii Suvi Laru kolumnissa.

Teksti Suvi Laru
Kuvat Mirva Kakko
Riittämättömyys on ilkeä tunne, joka vaivaa vuorollaan ihan kaikkia, kertoo psykologi Suvi Laru kolumnissaan.

Mistä on arjen supervoimat ja sankarit tehty?

Työpäivän multitaskaajista vai mindfulnessharjoittajista?

Einesruokien käyttäjistä vai luomupaistosten luojista?

Himourheilijoista vai vanhemmista, jotka kärräävät nukutettavia lapsiaan korttelien ympäri?

Vai onko supervoimia erityisesti heillä, jotka ovat erilaisten sairauksien uuvuttamia ja tuolloinkin osaavat usein olla kiitollisia?

Vai kaikesta tästä?

Joillakin on huolta arjessaan enemmän kuin toisilla. Kuinka nämä ihmiset jaksavat? Kuinka he jaksavat huolehtia arjestaan – jopa nauttia siitä?

Arjen sankari olet mielestäni sinä, joka olet kevään yllättävien kokemusten uuvuttama, mahdollisesti työtilanteen, työttömyyden ja rahahuolien kanssa painiskeleva.

Arjen sankari olet sinä, joka aherrat auttaaksesi muiden terveyden eteen.

Arjen sankari olet sinä, joka jaksat huolehtia yksin lastesi hyvinvoinnista ja tarpeista.

Arjen sankari olet sinä, joka autat pieniä koululaisia joka päivä uuden oppimisessa, ja sinä, joka olet läsnä pienille varhaiskasvatuksen taapertajille.

Arjen sankari olet sinä, joka joudut sietämään tällä hetkellä elämää ilman läheisiä.

Arjen sankari olet sinä, joka podet yksinäisyyttä ja tsemppaat itseäsi tunteesta huolimatta.

Arjen sankari olet sinä, joka joudut sietämään tällä hetkellä elämää ilman läheisiä, pelkillä etäyhteyksillä.

Ja arjen sankari olet erityisesti sinä, joka olet joutunut kohtaamaan sortoa ja kaltoinkohtelua, ja selviät tilanteen kokemusten ja tunteiden kanssa.

Kaikki kokevat riittämättömyyden tunteita elämässään. Tunnemme usein, että emme jaksa, osaa, pärjää tai selviä kaikista niistä asioista, joita elämä meiltä vaatii.

Harvoin itse osaamme pohtia omaa elämäämme siten, mitä kaikkea hyvää ja arvokasta minulla on nyt ja mitä kaikkia asioita hallitsen. Mitä vaatimuksia, haasteita ja vuoria kiipeän yli joka päivä. Harvoin osaamme itse kiittää itseämme arjen suorituksista, tai myötätuntoisesti mielessämme halata itseämme jos asiat eivät menekään nappiin.

Me kaikki tarvitsemme kokemusta, että olen arvostettu sellaisena kuin olen.

Me kaikki tarvitsemme kokemusta siitä, että olen ok, hyväksytty ja arvostettu omana itsenäni, sellaisena kuin olen.

Aloitettaisiinko harjoittelemalla siis sitä, että opetellaan kiittämään itseämme?

Arjen sankaruutta on nimittäin se, että teet arjestasi ja elämästäsi parasta mahdollista niissä puitteissa, jotka ovat sinulle juuri nyt mahdollisia.

Ja arjen sankaruutta on mielestäni erityisesti se, ettei uupuneena vähättele tai kiellä avun tarvetta. Supersankaruutta on se, että haet apua. Suurin supervoima on uskallus pyytää tukea, kun sitä tarvitsee.

Psykologi, erityistason paripsykoterapeutti Suvi Laru nauttii pienistä hetkistä 3 hengen perheessä ja hemmottelee itseään kauniilla kengillä. Suvi on toiminnanjohtaja Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä