Vanhemmuus 28.02.2020 Päivitetty 10.09.2021

Kolumni: Suomen tasavahvat lapset tulevat häviämään maailmalla

Voiko ainoa sanallinen arvio todistuksessa olla ”osallistuu hienosti käsityötunnilla”, kyseenalaistaa Inka Isotalo kolumnissa.

Teksti
Inka Isotalo
Kuvat
Mirva Kakko
4 kommenttia

Muistaako kukaan, kuinka mehevältä tuntui voitto kovan harjoittelun ja tiukan kilpailun jälkeen?

Entä tappion kirvelevät kyyneleet – mikä sisu, tsemppi ja uuden yrityksen himo niistä virisikään pettymyksen väistyttyä? Harva lapsi tietää enää, miltä tuntuu kokea ääripään tunne koulu- tai harrasteympäristössä.

Nykyään jokainen osallistuja saa mitalin, kyläkisailut on peruttu pahan mielen välttämiseksi ja kouluissa saa ensimmäiset arvosanat joskus teini-iän kynnyksellä.

Vallitseva koulusysteemi kannustaa lapsia modernisti itseohjautuvaksi ja tasavahvoiksi, mikä johtaa siihen, että enemmistö kaivaa nenää, lahjakkaimmat turhautuvat ja tuen tarpeessa olevat jäävät havaitsematta.

Tarpeeton tien silottelu on väärin, koska ympäristö ja maailma on edelleen epäreilu ja rankasti kilpailtu.

Suomalainen arvosanattomuus kouluissa on kummastelun aihe maailmalla. Mistä vanhemmat muka tietävät miten lapsella menee, itse oppilaasta puhumattakaan?

Erityiskouluihin hakeminen tai ulkomaille muuttaminen vaikeutuu, koska “kivat kädentaidot” -kommentti arviointisarakkeessa ei auta rankingpisteillä pelaavan muun maailman systeemissä.

Koulussa ei tarvitse parantaa, koska ”hyväksytty” on jo paras arvosana.

Tuttujen lasten suusta olen kuullut vuoden sisään seuraavaa: Ei läksyjä tarvitse tehdä ellei halua. Ei liikuntatunnilla tarvitse osallistua, jos ei huvita. Kokeen voi tehdä yhdessä kaverin kanssa.

No sepä hienoa, tehdään sama kotona! Vanhemmat eivät mene töihin koska ei kiinnosta, kukaan ei siivoa tai kokkaa koska ei napostele ja lapset näppärästi itseohjautuvat hammaspesulle ja nukkumaan, valittuaan ensin terveellisen ja täysipainoisen iltapalan. Niin varmaan.

Samat lapset kertoivat loiste silmissään, ettei koulussa tarvitse parantaa, koska ”hyväksytty” on jo paras mahdollinen arvosana. Kiva juttu itsetunnolle, mutta kylmää kyytiä pitkällä aikavälillä.

Osallistuin yläasteella kokeiluun, jossa matematiikkaa opiskeltiin pienryhmissä. Valitsin ryhmääni kaksi poikaa, joista toinen teki kolmen työt ja toisen kanssa jutustellessa tunnit kuluivat sukkelaan.

Totuus puri takapuoleen lukion matematiikan tunneilla – en selvinnyt sieltä ulos ilman tukiopetusta, kauppakorkeasta puhumattakaan. Olin luennoilla ulalla, koska ei ollutkaan enää kaveria täyttämässä tehtäviäni. Enemmistö meistä aikuisistakin itseohjautuu päin helvettiä – tehdään mielekkäitä asioita ja jätetään vaikeat vähemmälle, minä myös.

Omat vahvuutensa saa esille paremmin, kun on jotain, mihin verrata.

Kilpaileminen sitä vastoin voi olla hauskaa, motivoivaa ja ennen kaikkea kasvattavaa. Voittaminen ja  häviäminen ovat taitoja siinä missä muutkin ja omat vahvuutensa saa esille paremmin, kun on jotain, mihin verrata.

Urheilun pariin kannustaminen “kaikki pelaa”-tyylillä on oikein. Jokaiselle osallistujalle voi mielestäni ojentaa kunnianauhan. Mutta mitali on mitali ja se ansaitaan. Jos ei koskaan voi edes yrittää parhaaksi minkään aineen, lajin tai puuhan parissa, jää monta hienoa onnistumisen ja epäonnistumisen hetkeä saavuttamatta.

Ystäväni lapsi kertoi myös vanhempien kanssa sovitun, että hän saa oman puhelimen, jos tsemppaa koulussa. Joulutodistuksessa oli rivi rasteja hyväksyttyjen sarakkeessa, ketään ei hylätty. Oli mahdoton sanoa, onko tsemppiyritys tapahtunut, sillä arvostelusarakkeessa luki edelleen “osallistuu hienosti käsityötunnilla”.

Inka Isotalo viettää matkalaukkuelämää 3-vuotiaan Mirella-tyttärensä ja maailmalla kilpailevan puolisonsa, ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kanssa. 

Lue Inka Isotalon kolumnit:

Satu kolmesta lapsesta – kuka heistä sinulla kasvaa kotona?

Kommentit (4)

Kansainvälisissä piireissä huomaa kyllä, että vaikka suomalaiset ovat sinänsä ihan ok tasoa, niin se todellinen osaaminen ja hands-on mentaliteetti tulee ihan muualta. Suomalaisten tavoitteet on hävettävän alhaalla. Esim. kielitaitoa pidetään hyvänä, kun on lukenut englantia ja ruotsia koulussa, mutta molemmat kuulostaa ihan naurettavalta.

Täällä maailmalla on myös maita, joissa on ihan normaalia, että alakoululaiset eivät saa numeroita. Kirjoitus on hieman kyseenalainen kolmevuotiaan, matalaukkuelämää viettävän äidin suusta, joka ei pysty ottamaan kuin kuulopuheen perusteella kantaa asiaan. Suomalaiset nuoret ja lapset pärjäävät muualla kouluissa hyvin, jopa erinomaisesti, eikä niillä kädentaidoilla ole mitään merkitystä, paitsi jos tavoitteena on opiskella ammatti niihin liittyen.

ei ihme, että kymppiluokan jatkeeksi tarvitaan koulupakko, jotta viimeinen viidennes oppis lukemaan ja kirjoittamaan .

Mahtava kirjoitus. Totta joka sana. Ihan kiva kaikille tämä meidän kasvatusjärjestelmä, jossa kukaan ei saa loukata ketään, mielen pahoittaminen ja uhriutuminen on kaikkien perusoikeus ja tasa-arvoa vahditaan tiukimmin siihen suuntaan, ettei kukaan vain saa tehdä enemmän tai paremmin kuin muut. Seuraukset nuo, mitkä kirjoittajakin mainitsee. Pyrkimyksen puute ja kilpailukyvyttömyys.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X