Kun Anni Hautala kokkasi ystävilleen, ilta päättyi McDonaldsiin – nyt hän tietää, miten lapsikin innostuu ruuasta

Kun juontaja Anni Hautala järjesti ensimmäistä kertaa ystävilleen illallisen, ilta päättyi McDonaldsille. Vastaavia katastrofeja ei ole sen koommin tapahtunut, sillä Anni alkoi harjoitella ruoanlaittoa tosissaan.

Kahdeksan vuotta sitten kokkailu muuttui entisestään, kun Annista tuli äiti. Hän keitti ja höyrytti kasviksia ja lihaa umpiväsyneenä, pakasti niitä pienissä jääpalamuoteissa ja tarjosi lapselleen.

– Poika ei syönyt niitä. Hän halusi purkkiruokaa, Anni muistelee.

Purkkiruoka-arki on nyt jo taakse jäänyttä elämää, ja nykyään koko perhe syö samaa ruokaa. Mitä Annin uusperheen keittiössä sitten useimmiten porisee? No jauhelihakastike, kuten aika monessa muussakin lapsiperheessä.

– Olisi ihanaa sanoa, että lapset syövät kaikkea samaa kuin aikuiset, mutta eivät he syö. Onneksi minäkin tykkään jauhelihakastikkeesta, kanakeitosta ja uunilohesta.

Kokkisotaa kotona

Joskus Anni yrittää olla ovela ja tarjoaa kastikkeen linsseistä tehdyn pastan kanssa. Lapset ovat kuitenkin tarkkoja ja huomaavat heti, että se ei ole oikeaa – ihan turha yrittää huijata, joten vehnäpastaa siis!

Arkiruoanlaittajana Anni ei muutenkaan hifistele. Kiireisessä arjessa hän saattaa ostaa eineshyllyltä lihaperunasoselaatikkoa tai pinaattilettuja.

– Kotona käyn usein henkilökohtaista kokkisotaa ja kehittelen kaapissa olevista aineksista nopeasti jotain. Tosin lapsille ei mene läpi, jos näytän, että tässä nyt olisi tällainen papusoppa.

Yksinkertaisuus onkin Annin avainsana, ja hän heittää mukisematta keiton joukkoon lihaliemikuution – nykyään. Aiemmin hän häpesi sen käyttöä ja piilotteli fondikuppia jääkaapissa.

– Moni kokkikirja alkaa sanoilla, että hae lihamestariltasi liharoippeet ja keittele niistä lihaliemi. Mutta kysynpä vain, kenellä sellaiseen on aikaa? Tai entä jos lähellä on vain huoltoaseman marketti?

Ruoan ravintoarvoja Anni ei myöskään kyttää mutta huolehtii, että ruoka on monipuolista. Annilla on tosin käynyt tuuri, sillä hänen poikansa syö mukisematta vihanneksia. Ja jos jokin ei maistu, siihenkin Annilta löytyy konsti: esimerkiksi jauhelihamurekkeeseen hän piilottaa punajuurta, jolloin lapsi syö huomaamattaan myös inhokkijuurestaan.

Nykyään Anni ottaa usein poikansa mukaan keittiöön. Lapsi saa paistaa jauhelihaa, hämmentää taikinaa ja pilkkoa vihanneksia. Lapsen kokkausinto olikin yksi houkutteleva tekijä, kun Annia pyydettiin tekemään ruokakirja.

– Sain viimein aikaiseksi koota kaikki reseptini kasaan. Nyt ne ovat hyvässä tallessa lapseni tulevaisuutta varten.