MLL: Kaverit tärkeitä lapsen harrastamisessa – kiusaaminen lähes yhtä yleistä kuin koulussa

Mannerheimin Lastensuojeluliiton toteuttamassa kyselyssä kartoitettiin sosiaalisten suhteiden merkitystä 4.–9.-luokkalaisten liikuntaharrastuksissa. Verkkokyselyyn vastasi 1304 4.–9.-luokkien oppilasta kymmenessä koulussa. Vastauksista ilmenee, että harrastusryhmän ilmapiirillä on suuri vaikutus motivaatioon ja sitoutumiseen.

Lasten ja nuorten liikkumista on aiemmin tutkittu paljon terveyden näkökulmasta. Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, kuinka tärkeää terveyden ja fyysisen fyysisen hyvinvoinnin kannalta olisi saada lapset liikkumaan.

– Vähemmän tuotu esille lasten näkemystä siihen, mikä heitä innostaa liikkumaan, sanoo MLL:n suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen.

Kaverit sitouttavat harrastukseen

MLL:n kyselyssä kävi ilmi, että kavereilla on paljon merkitystä ohjatun liikunnan aloittamisessa, siinä viihtymisessä ja harrastuksen lopettamisessa. Kyselyyn vastanneista viidesosa sanoi kaverin esimerkin vaikuttaneen lajin valintaan.
Kaverini harrasti voimistelua ja halusin kokeilla sitä. Nyt olemme kuitenkin eri ryhmässä, mutta olen iloinen, että innostuin kokeilemaan.
Kaverisuhteiden tärkeyttä urheilussa kuvaa myös se, että lapset ja nuoret kertovat viettävänsä harrastuskavereidensa kanssa muutenkin paljon vapaa-aikaa.

Osa lapsista menee harrastukseen tutun kaverin innoittamana, ja myös harrastuksessa solmitaan tiiviitä ystävyyssuhteita.

Vastausten perusteella harrastus on lapsille ja nuorille voimavara, ja he kokevat saavansa onnistumisen kokemuksia liikunnasta.

Harrastus tuo minulle iloisen mielen, vaikka olisin koulussa vähän surullinen.

Ilman kavereita jäävät lopettavat

Yksinäisillä lapsilla on kolminkertainen riski jäädä kokonaan liikuntaharrastusten ulkopuolelle.

– Yksin on vaikea mennä uuteen ryhmään. Harrastustoiminnassa pitäisikin kiinnittää erityistä huomiota uusien jäsenten vastaanottamiseen ja kehittää tapoja, joilla ryhmäytymistä tuetaan ja harrastustoimintaan tutustumista helpotetaan, Markkanen toteaa.

Kaverit tai pikemminkin kavereiden puute oli usein myös syy harrastamisen lopettamiselle. Urheiluharrastuksen lopettaneista lapsista ja nuorista 20 prosenttia kertoi syyksi, ettei lajin parissa ollut kavereita tai he kokivat jäävänsä harrastusryhmässä ulkopuolisiksi.

Ystävien puute vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen kokemukseen omasta urheiluharrastuksesta. Ne lapset ja nuoret, joilla ei ollut ystävää urheiluharrastuksessa, arvioivat suhteet sekä joukkuetovereihin että valmentajiin kielteisemmin kuin muut. Jopa joka toinen kertoi pohtineensa harrastuksen lopettamista. He myös saivat liikuntaharrastuksessa vähemmän iloa ja onnistumisen kokemuksia.

Joukkuelaisten pitäisi päästä tutustumaan toisiinsa esimerkiksi sellaisella alkulämpällä, jossa kerrotaan vaikka faktoja itsestään, kiinnostuksen kohteita yms. 

Kiusaaminen lähes yhtä yleistä kuin koulussa

Loukkaava kohtelu ja kiusaaminen ovat kyselyn perusteella urheilumaailmassa lähes yhtä yleisiä ilmiöitä kuin koulussa.

– Tulosten mukaan noin puolet harrastusryhmissä tapahtuneesta kiusaamisesta tulee valmentajien tietoon. Kiusaamisen vastaisen työn kehittämiselle on tarvetta urheiluseuroissa, Markkanen sanoo.

Nyt lapset eivät tiedä, kenelle kiusaamisesta voisi kertoa. Kertominen on myös vaikeaa.

Samanlainen johtopäätös kiusaamisen ehkäisemisen tarpeellisuudesta tehtiin viime vuonna Folkhälsanin vanhemmille suunnatussa kyselyssä. Siihen vastanneista vanhemmista joka kolmas kertoi lapsensa kokeneen kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua harrastuksessaan. Kolmannes vanhemmista ei myöskään tiedä, puuttuvatko valmentajat kiusaamiseen harrastusryhmässä.

Materiaaleja turvallisen ja viihtyisän harrastusympäristön tueksi löytyy MLL:n ja Folkhälsanin verkkosivuilta.

Kursivoidut tekstit otteita kyselystä.