En ole kuullut edes isäni nimeä – Ira Vihreälehto tietää, miten hänet voi löytää

Tuntemattoman isän etsiminen on urakka, jota ei kannata lykätä liian pitkään. Dna-testit tuottavat usein tulosta.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock, Ida Kalliosaari
Salaisuus luo sävynsä myös äitisuhteeseen. Äiti on huolehtinut sinusta, mutta toisaalta juuri hän panttaa tietoa isästäsi, Ira Vihreälehto sanoo.

Isättömyys tuntuu usein juurettomuudelta ja kaipuulta. Siltä, että elämässä on iso avoin kysymys, johon on saatava vastaus. Näin isiään etsivät kuvailivat isättömyyttä Ira Vihreälehdolle haastatteluissa, kun hän teki kirjaansa Isä tuntematon (Atena 2020).

– Isän puuttuminen on elämänmittainen kysymys. Ei ole niin, että vain lapsena kaipaa isää, Ira Vihreälehto toteaa.

Miksi biologinen isä jää pimentoon?

Syitä sille, miksi biologinen isä on jäänyt tuntemattomaksi, on monenlaisia. Äidillä on voinut olla suhde miehen kanssa, jonka hän ei syystä tai toisesta ole halunnut osallistuvan lapsen elämään.

Isä voi jäädä pimentoon myös sellaisessa tapauksessa, jossa lapsi on saanut alkunsa satunnaisesta kohtaamisesta. Äidille on voinut olla epäselvää, kuka lapsen isä oikeastaan onkaan – etenkin, jos vaihtoehtoja on useita.

Näin on käynyt muun muassa parikymppiselle Venlalle, joka kertoo Vihreälehdon kirjassa tarinansa. Venla on kulkenut konkreettisesti äitinsä jalanjälkiä kaupungin kaduilla ja kysellyt laitapuolen kulkijoilta, joiden joukossa äiti liikkui vuosituhannen vaihteessa. Lue Venlan tarina.

Myös silloin isä voi jäädä tuntemattomaksi, jos lapsi on adoptoitu tai saanut alkunsa keinohedelmöityksessä. Nykyään sukusolujen luovuttajan tulee suostua siihen, että hänen henkilötietonsa tallennetaan luovutusrekisteriin ja että tiedot voidaan luovuttaa lapselle hänen täytettyään 18 vuotta, jos lapsi niitä pyytää.

Lapsen antaminen adoptioon puolestaan edellyttää nykyisin molempien biologisten vanhempien suostumusta. Näin ei ole Suomessa aina ollut.

Tuntemattoman isän etsiminen kannattaa aloittaa heti, kun asia alkaa vaivata mieltä.

Isän etsintä kannattaa aloittaa heti, kun asia alkaa vaivata mieltä. Kuvituskuva.

Isättömyyteen voi liittyä voimakasta häpeää

Jos biologisesta isästä ei puhuta perheessä avoimesti, lapsi voi alkaa kehitellä päässään omia selityksiä isättömyydelleen. Kenties isä ei ole välittänyt lapsesta, hän on ollut juoppo tai äiti on raiskattu.

– Salaisuus luo sävynsä myös äitisuhteeseen. Äiti on toisaalta se, joka on huolehtinut sinusta, mutta toisaalta se, joka panttaa tietoa isästäsi, Ira sanoo.

Puhumattomuus voi myös luoda häpeää. Jos isästä on aina vaiettu, lapsi voi alkaa pitää isättömyyttään häpeällisenä asiana, josta hänen on vielä aikusenakin vaikea puhua.

– Häpeä voitetaan sillä, että asioista ruvetaan puhumaan avoimesti. Ihmiset osaavat usein suhtautua rehellisyyteen kauniisti ja antaa tukea.

Tuntemattoman isän etsiminen: älä lykkää eläkeikään

Iran mukaan tuntemattoman isän etsiminen kannattaa aloittaa heti, kun isäkysymys alkaa vaivata mieltä. Mitä vähemmän aikaa on kulunut, sitä helpompi isän jäljille on tyypillisesti päästä.

– Monet aloittavat etsinnät vasta eläkkeellä, kun omaa elämää on aikaa miettiä. Ruuhkavuosien aikana asia on myös helpompi sysätä sivuun. Valitettavasti eläkeiässä voi kuitenkin olla liian myöhäistä löytää oma isä elossa.

Ira Vihreälehto tapasi parikymmentä suomalaista isätöntä kirjaansa varten. Joskus tapaamisen jälkeen itketti.

Ira Vihreälehto tapasi parikymmentä suomalaista isätöntä kirjaansa varten. Joskus tapaamisen jälkeen itketti. Kuva: Ida Kalliosaari

Mistä isän etsinnässä kannattaa aloittaa?

  1. Kysele isästä äidiltä, sukulaisilta ja läheisiltä. Kerro, miksi haluat tietää. Jos et saa vastauksia, siirry seuraavaan kohtaan.
  2. Tee dna-testi. Jokaisella suomalaisella on jo sukua dna-testipalveluissa, joten ne tuottavat usein tulosta. Palveluita ovat mm. Ancestry, 23andMe, Family Tree DNA ja MyHeritage. Osin voi myös siirtää tietoa palvelusta toiseen.
  3. Testauta myös äitisi tai hänen lähisukuaan. Näin voit erotella, onko jokin osuma äitisi vai isäsi suvusta.
  4. Ala rakentaa sukupuuta tulosten pohjalta.

Näin lähestyt isää, kun hän löytyy

Sitten, kun isä lopulta löytyy, Ira suosittelee lähestymään häntä kirjeitse. Soittaminen voi olla huono idea, sillä isä saattaa vastata tunteita herättävään puheluun väärällä hetkellä.

– Kirjeeseen kannattaa kirjoittaa kaikki, mitä haluaa sanoa, jos toista mahdollisuutta ei koskaan tule.

Kaikenlaisiin lopputuloksiin on hyvä varautua. Isä ei välttämättä halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa, tai sitten hän ei vastaa lapsensa lähestymiseen lainkaan. Pahimmassa tapauksessa isä saattaa hakea lähestymiskieltoa.

Onnellisiakin loppuja on onneksi olemassa. Iran kirjassa esiintyvä Sari ei tiennyt isästään edes nimeä, mutta onnistui löytämään hänet hajanaisilla johtolangoilla. Isä suostui dna-testeihin ja kertoi tulosten saavuttua asian avoimesti ja ylpeänä koko suvulleen.

Pian Sari tapasi paitsi isänsä, myös tämän vaimon ja sisarpuolensa. Suvun WhatsApp-ryhmässä oli Sarille heti paikka vapaana.

Lue myös: Venla etsii isäänsä, ja se on kuin salapoliisin iltatyötä – hän tietää isästä vain 2 faktaa, joista hän kyselee kaupungin syrjäytyneiltä

Lue myös: Yksin vauvaa odottanut Kira, 40: En aio kieltää lastani puhumasta isästä, jota emme tunne

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä