Äitibloggaajan lapsen lelut ruokapöydässä aiheuttivat äimistyttävän some-sopan – Supernanny viheltää pelin poikki

Lelut ruokapöydässä ovat monen mielestä automaattisesti kasvatusvirhe. Supernanny Suomi -ohjelmasta tuttu Pia Penttala kertoo, milloin näin todella on.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Joskus lelut ruokapöydässä voivat auttaa pientä lasta istumaan ruokailuhetkessä paikoillaan.
Joskus lelut ruokapöydässä voivat auttaa pientä lasta istumaan ruokailuhetkessä paikoillaan. Kuvituskuva.

Pojalla oli lelu ruokapöydällä. Kun Iidan matkassa -blogia pitävä Iida Åfeldt, 27, julkaisi kuvan Instagram-tarinassaan, viestitulva oli valtaisa.

Moni oli somessa sitä mieltä, että lapsen lelut eivät kuulu ruokapöytään lainkaan, kun taas osa kertoi, että viihdykkeet ovat ainoa tapa saada huonosti syövä lapsi laittamaan suuhunsa edes jotain. Syksyllä 2-vuotta täyttävän Eemi-pojan äiti Iida sai myös kehotuksen katsoa Supernanny Suomi -sarjaa.

Suomen supernannyna tunnettu lastensuojelun ammattilainen ja psykoterapian maisteri Pia Penttala viheltää pelin poikki. Siihen, ovatko lelut ruokapöydässä ok, ei ole oikeaa tai väärää vastausta – kaikki riippuu tilanteesta.

– Pienellä lapsella voi olla tapana, että ruokapöytään otetaan mukaan nalle, pikkuauto tai kirja. Jos lelu ei häiritse ruokailua, minun mielestäni siitä ei tarvitse lähteä kiistelemään. Tärkeintä on, että ruoka saadaan syötyä ja että ruokailusta ei lähde muodostumaan vallankäytön elementtiä, Penttala sanoo.

On myös lapsia, joille syöminen on hyvin hankalaa vain siitä syystä, ettei lapsi pysty keskittymään ruokailutilanteeseen. Lapsen on kuitenkin syötävä, jotta hän jaksaa touhuta ja kasvaa. Jos lelu ruokapöydällä auttaa lasta rauhoittumaan ruokailuun, Penttala ei näe sitä automaattisesti huonona asiana.

View this post on Instagram

"Toisinaan koen, että äitiyteeni kohdistuu aivan erilaiset paineet, kun olen varhaiskasvatuksen ammattilainen. Koen, että minun pitäisi olla oppikirjan mukainen, miettiä kaikkea pedagogisesti ja kasvattaa onnistuneesti malli yksilöä. Erityisesti sosiaalinen media saa minut tuntemaan näin. Minä jaan elämääni blogissa ja Instagramissa, hetkiä elämästäni. Monesti toimintapani herättää kysymyksiä, miksi teen tietyllä tapaa, mitä ammattilaisena ajattelen asiasta ja onko ammattilaisen antaa vinkkejä. Ihmiset tuntuvat olettavan, että minulla on aina vastaus kaikkeen ja olettavat minun toimintani olevan ns. oikein, koska olen ammattilainen. " BLOGISSA NYT UUSI POSTAUS Ammattilainen mutta ennen kaikkea äiti–> suora linkkistoorissa ☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️ 📷 @teemunur

A post shared by Iida Åfeldt (@iidanmatkassa) on

Sen sijaan, jos lapsi leikkii ruokapöydässä lelulla omissa maailmoissaan eikä osallistu perheen yhteiseen hetkeen, lelut ruokapöydässä ovat voineet muodostua ongelmaksi.

Paitsi että ruoka antaa ihmiselle energiaa, ruokailulla on nimittäin myös toinen tärkeä tehtävä.

– Kun perhe syö yhdessä ja kyselee toistensa kuulumisia ja suunnittelee tulevia päiviä, se luo mukavaa tunnelmaa ja yhteenkuuluvuutta perheeseen.

Näin tunnistat, ovatko lelut ruokapöydässä ok vai ongelma

Ruokailu on lapsiperheissä tyypillinen valtataisteluja aiheuttava tilanne. Sitä sen ei kuitenkaan tulisi olla.

– Jos vanhempi tunnistaa, että ruokailuhetken lähestyessä alkaa kissan hännän veto ja lapsi asettaa ehtoja, kuten ”en syö, jos en saa tehdä ensin tätä” tai ”en syö tätä vaan haluan syödä tota”, lapsi käyttää valtaa ja siihen pitää vastata.

Vanhemman ei kuitenkaan kannata vastata lapselle samalla mitalla takaisin, sillä siitä seuraa vain voimakas vastakkainasettelu, joka ei johda mihinkään hyvään.

Sen sijaan on hyvä miettiä, miten ruokailutilanteesta saisi tehtyä mukavan.

– Lapselle voi esimerkiksi sanoa, että ”kun olemme syöneet, sinä saat päättää, mitä yhdessä leikitään. Mutta ensin syödään.”

Lelut ruokapöydässä eivät ole automaattisesti huono asia.

Taaperolla saattaa olla vaihe, joilloin hän haluaa ottaa lelun mukaan syömään.

Ruokailutilanteeseen voi myös kuulua myös lelu, jos se auttaa lasta syömään eikä ole ruokailun keskiössä tai häiritse yhteistä ruokailua ja keskustelua.

– Jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija. Hänen pitää tietää ja tutkia, kuinka tärkeä lelu on.

Lelun tärkeyttä ruokapöydässä voi lähteä tunnustelemaan empaattisella ja leikkisällä lähestymistavalla. Esimerkiksi niin, että lelu laitetaan keittiötasolle katselemaan ruokahetkeä.  Jos tämä aiheuttaa lapsessa voimakkaan reaktion, lelua voi jokaisella ruokailulla vaivihkaa alkaa viedä ruokapöydästä etäämmälle ja etäämmälle.

– Jos vastakkainasettelua syntyy, aikuisen tehtävä on ottaa ohjat käsiinsä. Lapsi ei voi määrätä kiukulla tai huudolla tilannetta.

Saako lapselle antaa puhelimen tai padin käteen ravintolassa?

Vaikka lelut eivät kotona olisikaan mukana ruokapöydässä, moni vanhempi saattaa turvautua virikkeisiin ravintolassa. Lapselle saatetaan antaa puhelin käteen, jotta vanhemmat saisivat juteltua ja syötyä rauhassa.

Tämä on Penttalan mukaan ihan ok, mutta tietyin edellytyksin.

– Vanhemmat määrittävät sen, millainen on perheen yhteinen ruokahetki, oli se sitten kotona tai ravintolassa. Toiveeni on, että ruokailutilanteissa ollaan yhdessä ja jutellaan perheenjäsenten kanssa.

Kun vanhemmat juttelevat lapsilleen ja kyselevät, mitä leikkejä lapsi on tänään leikkinyt, mitä ruokaa päiväkodissa syötiin tai mitä lapsi haluaisi tehdä viikonloppuna, lapsi kokee olevansa arvostettu. Kun lapsesta ollaan kiinnostuneita, se tarkoittaa myös sitä, että hän tuntee olevansa rakastettu.

Näin vanhemmat voivat tiedostamattaankin saada lapsen olon rauhalliseksi, tyytyväiseksi ja levolliseksi.

– Sitten, kun yhteiset keskustelut on käyty ja lapsi on rauhallinen, miksei hänen voisi antaa katsoa hiljaisella volyymilla ohjelmaa tai pelata peliä, kun vanhemmat vielä jatkavat syömistään. Mutta lasta ei saa unohtaa yksin laitteen kanssa vaan hänen on oltava vuorovaikutuksessa.

Lapselta voi esimerkiksi kysellä, mitä ohjelmassa tapahtuu tai montako pistettä pelissä on kertynyt. Hän ei saisi vajota omaan kuplaansa, sillä siten ruokailuhetki ei enää ole koko perheen yhteistä olemista.

Penttala muistuttaa, että myöskään vanhemmat eivät saisi vajota omiin keskusteluihinsa.

– En pidä siitä, että lapsi hylätään pöydän päähän ja hänelle sanotaan vain, että ”odota nyt, odota nyt”, vaikka lapsi on jo seitsemän kertaa kysynyt, voidaanko lähteä vessaan.

Penttala näkee, että vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että koko perheellä on ravintolassa kivaa. Hän myös kannustaa perheitä lähtemään mahdollisuuksien mukaan välillä yhdessä ulos syömään.

– Ajattelen, että lapset ja lapsiperheet kuuluvat ravintoloihin ja kahviloihin ihan täysin. Ja kuinka lapset oppivat olemaan ravintoloissa, jos he eivät sinne pääse? Lähtekään näyttämään kaikille, kuinka ihania lapsia teillä on.

Lue myös: Kyllä, tottelematonta lasta saa rangaista – Supernannyn oivallus auttaa sinua rankaisemaan oikein

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä