Kaksikielisyys voi kuulua lapsiperheessä yhdellä mallilla – tai sen vaihtoehdolla

Kaksikielisyys kukkii lapsessa, kun perheessä tai ympäristössä puhutaan kahta kieltä. Useampaakin voi lapsi kuulla.

Teksti Hanna-Mari Engblom
Kuvat iStock

Kaksikielisyys voidaan perhekäytössä toteuttaa erilaisilla malleilla.

– Osa perustuu kielten selkeään erotteluun ja osa taas kielten limittäiseen käyttöön, kertoo soveltavan kielitieteen professori Karita Mård-Miettinen Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitokselta.

Selkeällä kielten erottelulla tarkoitetaan sitä, että kieli valitaan johdonmukaisesti henkilön, paikan tai ajan perusteella. Esimerkiksi äiti puhuu lapselle suomea ja isä ruotsia, kotona puhutaan suomea ja päiväkodissa ruotsia. Tai tänään puhutaan suomea ja huomenna ruotsia.

Limittäisellä käytöllä tarkoitetaan sitä, että perheenjäsenet puhuvat useita kieliä.

– Tätä niin sanottua kielten sekoittamista pidettiin ennen huonona mallina, mutta nykytutkimus ei tuomitse tätä enää yhtä jyrkästi. Kielten sekoittaminen on hyvin yleistä kaksi- ja monikielisissä perheissä, Mård-Miettinen valaisee.

Malli 1: Vanhemmat puhuvat lapselle eri kieliä

Yksi perinteisempiä monikielisyyskasvatuksen malleja on se, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa kieltään. Tätä mallia on kaksikielisyyskasvatuksen historiassa pidetty parhaana ja suositeltavimpana.

– Aiemmissa tutkimuksissa sanotaan, että tämä malli auttaa lasta pitämään kielensä erillään omaksumisen alkuvaiheessa ja nopeuttaa täten kielten erillään pitämistä.

Nykytutkimukset eivät Mård-Miettisen mukaan enää korosta tätä seikkaa yhtä voimakkaasti.

– Kaksikielisyyskasvatuksen lopputuloksen kannalta tämä malli ei ole sen parempi kuin muutkaan mallit, hän toteaa.

Tutkimuksissa enää harvassa perheessä on käytössä näin kategorisen tiukka malli. Enemmänkin perheissä voidaan pitää löyhänä periaatteena, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselle pääosin omaa kieltään.

Lue kokemuksia: Kaksikielisyys nelivuotiaana – Pikku-Sophien Pariisi -blogi

Malli 2: Perheessä valitaan yksi kieli, jota puhutaan

Yksi kieli – yksi ympäristö -menetelmällä tarkoitetaan sitä, että vanhemmat puhuvat lapselleen tietoisesti vain yhtä kieltä, vaikka se olisi vain toisen heistä ykköskieli. Toisen kielen lapsi oppii kodin ulkopuolella päivähoidossa, koulussa ja kavereiden kanssa.

Kaksikielisyys voi olla lapsella vahvaa, vaikka toista kieltä kuulisi vain kotona.

Kaksikielisyys voi olla lapsella vahvaa, vaikka toista kieltä kuulisi vain kotona.

– Tätä mallia käytetään esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa tämä yksi kieli on vähemmistökieli ja sitä halutaan tukea vahvasti enemmistökielisessä ympäristössä.

Lapsen on siis mahdollista saada tällä tavalla kaksi vahvaa kieltä, vaikka toista ei puhuttaisi kodin ulkopuolella juurikaan.

Lue kokemuksia: Kaksikielisyys, mun huoli ja mun päätös – Nuori äiti ja suurperhe -blogi

Kaksikielisyys valitaan usein suvun mukaan

Joskus vanhemmat saattavat haluta puhua lapselleen kieltä, joka ei ole heidän vahvin kielensä. Syynä voi vaikka olla se, että halutaan vahvistaa kieltä, jota perheen asuinmaassa puhutaan. Tällöin lapsi saattaa altistua pääosin vain yhdelle kielelle.

– Jos lapsesta halutaan kasvattaa kaksi- tai monikielinen, niin tätä mallia ei pidetä suositeltavana, Mård-Miettinen sanoo.

Toisinaan perhe valitsee kielen sukulaisten mukaan, esimerkiksi niin että äiti puhuu lapselleen isovanhempien kieltä, vaikkei se olisi hänen vahvin kielensä.

– Yleinen ohje on, että lapselle tulisi puhua itselle vahvaa kieltä, jota voi käyttää monipuolisesti ja vivahteikkaasti. Varsinkin maahanmuuttajatilanteessa on suositeltavaa puhua lapselle omaa kieltä, jotta lapsikin oppii sen ja pystyy kommunikoimaan esimerkiksi tätä kieltä puhuvien sukulaisten kanssa. Kieli on myös tärkeä kulttuurin välittäjä, joten senkin vuoksi on tärkeä käyttää lapsen kanssa omaa kieltä.

Mikä kaksikielisyys-malli valita?

Karita Mård-Miettinen muistuttaa, että yksittäisten mallien hyödyt ja haitat eivät ole yksiselitteisiä, vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, johon vaikuttavat olennaisesti

  • millaisessa kielellisessä ympäristössä perhe asuu
  • mitä kieliä lähipiirissä puhutaan
  • millä kielellä päivähoitoa ja koulua on tarjolla
  • mikä tuntuu vanhemmista luontevalta.

Hän kehottaakin vanhempia keskustelemaan eri malleista.

– Yhdessä pohtimalla löydetään malli, joka sopii omaan perhetilanteeseen ja kasvatustavoitteisiin. Kannattaa myös tiedostaa, että kasvaessaan lapset saattavat kyseenalaistaa vanhempien valitseman mallin.

On hyvä olla tietoinen myös siitä, että vaikka perhe olisi päätynyt yhdenlaiseen malliin, elämä voi tuoda eteen tilanteita, jossa sitä on tarpeen muuttaa. Mallia voidaan myöhemmin vaihtaa esimerkiksi, jos perheen kielitilanne muuttuu vaikkapa ulkomaille muuton tai avioeron myötä.

Mikäli lapsen kaksi- tai monikielisyys mietityttää, voi tietoa ja kokemuksia lukea esimerkiksi kirjasta Lapsesta kasvaa kaksikielinen (Sirje Hassinen, 2005).

Jyllannin Suomineito -blogi: Lasten suusta – monikielisen perheemme vuoden top 5

Opetushallitus: Monikielisyyden tukeminen varhaiskasvatuksessa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä