Miten kerron lapselle kuolemasta?

Mitä vastata, kun lapsi kysyy, kuoleeko hän tai kuoleeko vanhempi? Miten selittää sodan tai luonnonkatastrofien tuho? –Kaikkeen ei tarvitse olla tyhjentävää vastausta, muistuttaa Väestöliiton psykologi Suvi Laru.

Teksti Toimitus
kuolema
Vaikka kuolema on surullinen asia, siihen liittyy hyvääkin, kuten kauniita muistoja.

Kysymys: Olen pulassa, koska en tiedä, miten puhua lapsen kanssa kuolemasta. Tai paremminkin kuolevaisuudesta. Siis siitä, että jokainen meistä kuolee. Vai pitääkö hänen antaa uskoa, ettei hän kuole eikä äiti tai isäkään? Nelivuotias pohtii tätä kovasti ja tarttuu kuulemiinsa lauseisiin, joissa mainitaan, että joku on kuollut. Kun radiossa kerrotaan, että Indonesian tulvissa on kuollut ihmisiä, hän kysyy, voiko tänne tulla sellaisia tulvia? Tai kun hän kuulee aikuisten puheista, että Martta-mummi kuoli 70-luvulla, hän kysyy, mihin mummi kuoli? Kuoliko hän sairaalassa? Miten tähän pitäisi reagoida?

Väestöliiton psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru vastaa:  Syntymää ja kuolemaa pohditaan jo hyvin pienestä pitäen. Lapsi kokee kuoleman usein asiana, joka erottaa hänet vanhemmista. Kuolemanpelko herää yleensä alle kouluikäisenä.

Hyvinkin pienet lapset pystyvät pohtimaan kuoleman teemaa, ja heille pitää uskaltaa kertoa, että kaikkien elämä loppuu joskus. Myöskään lähipiirin kuolemantapauksia ei kannata peitellä. Aikuisten tulee antaa lapsille tietoa turvallisesti ja lapsen kehitystaso huomioiden, lapsen kielellä. Esimerkiksi 2-vuotiaalle ei selosteta yksityiskohtaisesti, mitä keholle tapahtuu kuollessa.

Aikuisen tulee käsitellä myös omat ahdistuksen tunteensa muiden aikuisten kanssa. Lapsen nähden saa toki itkeä surullisista asioista keskusteltaessa, mutta ei romahtaa, jottei pieni lapsi joudu vanhempansa tukijaksi.

Suojele lasta uutisilta

Lapselle voi kertoa tosiasioita myös luonnonkatastrofeista, mutta niitä ei kannata tarkoituksella nostaa esiin. Niistä ei kannata puhua edes aikuisten kesken, jos lapsi voi kuulla keskustelut. Pienten lasten ei ole hyvä myöskään katsoa uutisia kyseisistä aiheista. Jos lapsi kuitenkin on kuullut tai nähnyt uutisia ja kyselee asiasta, hänelle voi kertoa tilanteesta ja sanoa, että ihmisiä autetaan.

Moni vanhempi ajattelee, että kuolemasta keskusteltaessa pitäisi olla vastaus aina valmiina. Usein hedelmällisimmät keskustelut syntyvät kuitenkin yhdessä. Lapselta voi kysyä, mitä hän ajattelee ihmiselle tapahtuvan tai minne hän luulee ihmisen menevän kuoleman jälkeen? Lapselle voi sanoa, ettei aikuisillakaan ole kaikesta varmaa tietoa ja kertoa, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin. Vaikka kuolema on surullinen asia, siihen liittyy hyvääkin, kuten kauniita muistoja. 

Psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies. Tällä palstalla hän vastaa vanhempien kysymyksiin. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus@otavamedia.fi 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä