Kasvatus 22.09.2020

Miten lapsen ei-toivottuun käytökseen kannattaisi puuttua? Ota haltuun 5 myönteisen kasvatuksen keinoa

Lapsen ei-toivottu käyttäytyminen, kuten kiukuttelu ja tottelemattomuus, koettelee vanhempia. Myönteinen kasvatus lähtee ajatuksesta, ettei lapsi ole tahallaan hankala.

Teksti
Johanna Jantunen
Kuvat
iStock
5 kommenttia

Miten olisi hyvä toimia, kun lapsi käyttäytyy huonosti tai koettelee rajojaan? Jos ajattelet, ettet haluaisi olla lapselle liian ankara, muttet lepsuillakaan, olet myönteisen kasvatuksen jäljillä.

Molemmissa ääripäissä on nimittäin huonot puolensa. Sekä liian tiukka kasvatustyyli, jossa lapsi ei saa päättää itse mistään, että täysin salliva tyyli, jossa lapsi saa päättää kaiken, luo lapselle turvattomuutta ja stressiä.

Positiivinen kasvatus -kirjan kirjoittanut Tiia Trogen kertoo viisi vinkkiä, joilla lapsen ei-toivottu käyttäytyminen on mahdollista saada hallintaan. Trogen on koulutukseltaan teologian maisteri ja ammatiltaan kasvatusalan kouluttaja. Hän on kehittänyt Ilo olla yhdessä! – kasvatusmenetelmän positiivisen psykologian tutkimustulosten pohjalta.

1. Rauhoitu itkupotkuraivarien edessä ensin itse

Sinä kykenet, vaikka lapsi ei pystyisi.

Kun tahtoiässä oleva lapsi saa itkupotkuraivarin, aikuisen tärkein tehtävä on itse pysyä rauhallisena. Aggressioon vastaaminen aggressiolla on kuin laittaisi bensaa liekkeihin: lapsi alkaa taistella yhä vahvemmin vanhemman tahtoa vastaan.

– Jotta lapsi pystyy rauhoittumaan, hänen pitää pystyä peilaamaan vanhemman rauhallisuutta, Trogen kertoo.

On ymmärrettävää, ettei rauhallisena pysyminen aina ole helppoa. Ihmisen peilisolut peilaavat toisen ihmisen tunnetta, joten aikuisen aivot saattavat mennä samanlaiseen ”taistele tai pakene” -tilaan, jossa lapsi on.

Aikuisella on kuitenkin kyky säädellä omia tunteitaan. Hengitykseen keskittyminen on toimiva tapa laskea omia kierroksiaan.

2. Rauhoita lasta hänelle sopivin keinoin

Harjoitellaan rauhallista hengittelyä.

Sen jälkeen, kun vanhempi on itse rauhoittunut, on aika rauhoittaa lapsi. Pienellä lapsella ei vielä ole kykyä rauhoittua ilman aikuisen apua.

Alle 2-vuotias ei vielä kykene erottelemaan omaa tunnettaan automaattisesta tunnereaktiostaan.

Se tapa, millä lasta kannattaa lähteä rauhoittamaan, riippuu lapsesta. Toinen rauhoittuu sylissä, kun taas toiselle kosketus aiheuttaa entistä voimakkaamman tunnekuohun.

– Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi laulaminen, hyräily tai soinnukas puhe lapselle voi auttaa. Laulu on ääni, joka menee lapsen aivoihin, vaikka ne olisivat ”taistele tai pakene” -tilassa.

Kun lapsi alkaa kuunnella ääntä, aikuinen saa häneen kontaktin, ja tunnekuohu alkaa laantua.

Vaikka pieni lapsi tarvitseekin aikuisen apua rauhoittuakseen, hänen kanssaan voi vähitellen alkaa harjoitella erilaisia rauhoittumistapoja, kuten rauhallista hengitystä. Tarkoituksena on vaikuttaa siihen, ettei lapsen hermosto lähtisi niin nopeasti kierroksille.

– 3-vuotias voi osata jo tunnistaa, että ”ai niin, tämä on sellainen tilanne, kun minun pitää ottaa aikuisen käsistä kiinni ja hengitellä, että oloni paranee”.

Rauhoittumistapoja on tarkoitus harjoitella silloin, kun lapsi on hyvillä mielin. Kiukkukohtauksen ollessa päällä uusien taitojen omaksuminen on mahdotonta.

3. Myönteinen kasvatus: Kokeile leikillisyyttä

Puetaan jättiläiselle vaatteet.

Vaikka lapsi taistelisi vanhempaa vastaan, hän janoaa samaan aikaan yhteyden palautumista vanhempaan. Leikki on oiva ratkaisu tähän.

Esimerkiksi silloin, jos lapsi on haluton pukemaan ulkovaatteittaan päälle, tilanne voi ratketa leikillä ja huumorilla. Vanhempi voi alkaa pukea lapsen vaatteita päälleen ja ihmetellä kovaan ääneen, miksi vaatteet eivät mahdu. Onko vanhempi muuttunut yön aikana jättiläiseksi?

Trogen korostaa, ettei tarkoituksena kuitenkaan ole se, että lapsi saisi päättää, laitetaanko vaatteet lopulta päälle vai ei.

– Lapselle on tärkeää, että hän pystyy luottamaan siihen, että vanhempi toimii hänen parhaakseen ja pitää hänestä huolta. Lapsen ei tarvitse itse päättää kaikesta.

Lapsen ei-toivottu käyttäytyminen voi loppua huumorin avulla.
Myönteinen kasvatus antaa huumorin ja leikin ratkaista vaikean tilanteen.

4. Lapsen ei-toivottu käyttäytyminen ei tule tyhjästä: selvitä syy

Sanotaan harmin syy yhdessä ääneen.

Pieni lapsi ei koskaan ole tahallaan hankala, vaan hänen käytöksensä takana on aina jokin syy.

Ruokapöydässä temppuileva lapsi saattaa olla levoton esimerkiksi siksi, koska hänellä on ollut päiväkodissa huono päivä ja hän pinnistelee vaikeiden tunteidensa kanssa.

– Moittiminen vain lisää lapsen tunnekuormaa.

Televisiota hakkaava lapsi puolestaan saattaa kaivata yhteyttä aikuiseen – tai sitten hän vain tarvitsisi käsiinsä rumpua ja kapuloita.

– Vanhemman kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää selvittää syy, jos lapsi käyttäytyy huonosti. Näin tilanteesta päästään eteenpäin. Siihen voi mennä aikaa, mutta niin menee siihenkin, jos konflikti jatkuu tilanteesta toiseen. Kun ruokapöydästä on selvitty, raivari voi syttyä uudestaan puistossa ja niin edelleen.

Mitä nuorempi lapsi on, sitä hankalampaa kuitenkin on selvittää, mistä lapsen ei-toivuttu käyttäytyminen johtuu. Taapero ei välttämättä vielä osaa sanoittaa, mikä häntä vaivaa.

– Pienelle lapselle voi sanoa, että olet turvassa ja olen tukenasi, oli harmituksen syy mikä vain. Jo turvan tunteen palauttaminen voi rauhoittaa tilanteen.

5. Älä rankaise, vaan ruoki motivaatiota

Huono syöjä voi ryhtyä apukokiksi ja kasvintappaja puutarhuriksi.

Lasta joutuu joskus kieltämään ja hänelle täytyy asettaa rajat, mutta rangaistuksiin Tiia Trogen ei usko.

– Usein sanotaan, että jos ruokapöydässä tulee levottomuutta, lapsi pitää vain nostaa pois pöydästä, jotta hän oppii. Tällä tavoin lapsi kuitenkin jätetään yksin vaikeiden tunteiden kanssa.

Lue myös toinen mielipide ruokapöytäasiaan: Ruokapöytä on tyypillinen paikka käyttää valtaa, sanoo supernanny Pia Penttala

Rangaistusten sijaan parempi tapa saada lapsi noudattamaan sääntöjä on Trogenin mukaan se, että lapsella on niihin sisäinen motivaatio. Osallistaminen on tähän hyvä keino.

Ruokapöydässä temppuilevan lapsen voi ottaa mukaan ruoanlaittoon, ja huonekasveja repivän taaperon kanssa voi yhdessä alkaa hoitaa kasveja.

Sisäisen motivaation kasvattaminen vaatii enemmän aikaa kuin esimerkiksi se, että lapselta vähennetään huonon käytöksen vuoksi peliaikaa, mutta Trogenin mukaan se on lopulta palkitsevampaa.

– Ajattelen myös itseäni. Kun nyt näen pienten lasteni kanssa vaivaa, minulla on heidän kanssaan todennäköisesti helpompaa koulu- ja teini-iässä.

+ Myönteinen kasvatus: Ole itsellesi armollinen

Vaikka tietäisit, että lapsen uhmakohtauksen edessä olisi pysyttävä rauhallisena, se ei välttämättä aina onnistu. Jälkeenpäin olo voi olla syyllinen ja riittämätön.

– On hyvä muistaa, että lapset rakastavat, vaikka vanhemmat välillä mokaavat. Kun aikuinen pyytää käytöstään anteeksi, lapset myös oppivat anteeksipyyntöä ja -antoa.

Trogen muistuttaa myös, että jos haluaa pystyä toteuttamaan arvojensa mukaista kasvatusta, omista voimavaroistaan on pidettävä huolta.

– Ei ole itsekästä käydä viikoittain harrastuksessa, joka palauttaa. Myös lapsi haluaa, että vanhempi pitää itsestään huolta. Positiivisen kasvatuksen tarkoituksenakin on, että sekä lapset että aikuiset pystyvät kukoistamaan.

Lue myös: Uhmaa jo 1-vuotiaana? Tsemppiä, se on vain otettava vastaan, kertoo psykologi

Lue myös

Kommentit (5)

Muistan ensimmäisen lapseni kanssa, kuinka olin hurmaantunut tästä tavasta kasvattaa lasta, ja uskoni siihen että ”kuinka on sitten niin paljon helpompaa myöhemmin” oli vahva.

No, lapsi nro. 3. Kohdalla koen riemua myös edellisten lasten myötä oppimistani asioista, ja koen tosiaan kaiken nyt helpompana. Uskoni siihen että tuo lapseni ei mene rikki nostaessani pois pöydästä jos menee ihan vaan pelleilyksi, on nyt myös aika vahva, vaikka edelleen allekirjoitan tämän kirjoituksen näkemykset hyviksi. Mukaan on vain tullut enemmän pelisilmää. Eikä aikuisillakaan ole hermo kireällä vaikka välillä tiukemmin rajataan.

Esikoiseen palatakseni, kuplassani nämä ”modernit, pehmeät kasvatustavat” tosiaan toimivat, kunnes tuli aika siirtyä päiväkotiin, jossa aikuisilla ei vain aika riittänyt ratkomaan hankalia tilanteita kovinkaan monipuolisin keinoin. Tämä oli ihan hirveä kriisi lapselle, ja sen myötä koko perheelle, kun arki päiväkodissa ei vaan tuntunut sujuvan. Koen tällä olleen osin kauaskantoisiakin ikäviä seurauksia lapsen elämään

Nykyään ajattelen, että yksi tärkeimpiä asioita olisi se, että lapsi kasvaa ja tottuu myös ympärillään olevaan yhteiskuntaan, ja sen toimintaan, sillä kun kodin turvassa tottuu asioihin ja toimintatapoihin, joita kohtaa myös ”ulkomaailmassa”, kehittyy lapsen luottamus ja itseluottamus lopulta vahvemmaksi.

No just, menin samaan halpaan kuin edellinenkin kommentoija. 11v nepsy poika ja ODD. Olisipa kiva jos edes joskus tehtäisiin juttu miten erkkalapsien käytökseen saataisiin parannusta/miten toimia kun 11v kinaa, uhmaa, venkoilee ja puhuu tauotta pöydässä haastaen sisaruksia ja vanhempia riitaan jne. kuin 2,5v uhmaikäinen taapero.

Ei paljon ”keskity hengittämään” auta kun lasta ei saa tekemään mitään/lopettamaan kiellettyjä juttuja/lopettamaan kinaamista, tauotona puhumista aiheista joista kukaan ei ole kiinnostunut ja muut yrittävät keskustella jostain muusta tai katsoa TV:tä tms samaan aikaan kun nepsy puhui muiden päälle kovemmalla ja kovemmalla äänellä turvautuen myös murinaan ja muihin epänormaaleihin ääntelyihin jne.

Onko päivässä yhtään hetkeä, jolloin sinulla on aikaa kuulla lastasi aidosti ilman että koko ajan vaadit häneltä jotain tiettyä ”tasoa” johon toisten lapset ” yltävät! ”. Pitääkö lapsesi ymmärtää että TV on sinulle tärkeämpi kuin hän. Nyt on esimerkki huono. Katso peiliin. Tee aloite. Lähesty omaa lastasi sillä asenteella että hän on arvokas ihminen. Ihan sama mistä sinä alat juttelemaan lapsellesi. Lapsi ei ole alainen tai alamainen, jonka tyhjästä pitää osata jotain. Sinä näytät mallia ja opetat omalla esimerkillä. Oletko armeijan käynyt? Etulinjassa käydään taistoon ja muut seuraavat, tekevät perässä. Koeta nyt pärjätä lapsesi kanssa, jonka olet itse tähän maailmaan saattanut.

Jos haarukat lentää ja huuto on sellaista ettei kukaan pysty syömään, eikö saa poistaa ruokapöydästä? Meillä täytyy silloin mennä toiseen pöytään syömään. Ei kuitenkaan yksin.
Näissä jutuissa jo otsikkoon voisi laittaa että teksti käsittelee tavallista uhmaikää. Menin taas kerran erityislapsen äitinä siihen halpaan, että voisin saada uusia vinkkejä vaikeisiin tilanteisiin. Ei, vaan olikin kyse tavallisista uhmaikäisistä vaippahousuista. Kymmenenvuotias erkkalapsi ei sovellu mihinkään näistä neuvoista vaikka käytös onkin kuin uhmaikäisen … olisikin vaihtelua, jos kerrankin uhmaikäisen kiukusta kirjoitettaisiin siitä näkökulmasta, että jos lapsella onkin neuropsykiatrinen oire tai varhaislapsuuden trauma. Niitä lapsia on, mutta heitä ei nähdä. Ei edes neuvolassa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X