Kyllä, tottelematonta lasta saa rangaista – Supernannyn oivallus auttaa sinua rankaisemaan oikein

– Lasta voidaan komentaa, kunhan ollaan oikeudenmukaisia, supernanny Pia Penttala sanoo.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock ja MTV3
Supernanny Pia Penttala kertoo, mitä tehdä, jos lapsi ei tottele.
TV:n Supernanny Pia Penttala on lastensuojelutyöntekijä ja psykoterapian maisteri.

Kun taapero jälleen kerran heittää ruoat lautaselta lattialle, vanhemman hermot ovat koetuksella. Pienestä lapsesta ruoan heittely on hauska leikki, eikä hän ymmärrä sen olevan huonoa käytöstä.

Pienellekin lapselle on kuitenkin tärkeää osoittaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Kiellon kautta lapsi oppii, millainen käytös on sopivaa missäkin tilanteessa.

– Vanhemman ei kannata jäädä heitetyn ruokamäärän alle ja todeta päivästä toiseen, että taas syöminen oli tällaista ja taas saan siivota puolet päivästä keittiötä, Suomen supernanny Pia Penttala sanoo.

Kieltoja ja syy-seuraussuhteita kannattaa alkaa opettaa lapselle konkretian kautta.

Näyttäminen on tehokkaampaa kuin kertominen

Vaikka syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen voi alkaa luonnistua vasta leikki-ikäisenä, jo pikkulapset ymmärtävät, että heidän toimintansa saa vanhemmassa aikaan jonkin reaktion.

–  Jos lapsi konttaa kukkaruukulle ja ottaa sieltä multaa, hän saattaa oikein kääntyä katsomaan äidin tai isän ilmettä.

1-vuotias ei kuitenkaan ota kerrasta opiksi. Vanhemman on kerta toisensa jälkeen sanottava lapselle ”ei”, haettava hänet kukkaruukulta pois ja kiinnitettävä huomio muuhun toimintaan.

Lisäksi pienelle lapselle kannattaa osoittaa konkreettisesti, millaisia seurauksia toiminnalla on. Jos lapsi esimerkiksi puree, vanhempi voi osoittaa äänillä ja ilmeillä, miksi pureminen on kiellettyä.

– 1-vuotias ei ymmärrä satuttavansa, sillä hän tunnustelee maailmaa maistelemalla. Hänelle ei myöskään mene perille pelkkä selitys, että ”ei saa purra koska äitiä sattuu”. Lapselle voi näyttää vaikka leikki-itkemällä, että pureminen on huono juttu.

Hyvä rangaistus on tilannekohtainen

Lapsen kasvaessa hän alkaa ymmärtää entistä paremmin, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tottelemattomuudesta voi antaa lapselle tilanteeseen ja ikätasoon sopivan sanktion.

Lapsen kieltäminen on tärkeää, jotta lapsi oppii, kuinka maailmassa kuuluu toimia.

Kun leikki taas sujuu, lasta kannattaa kehua.

– Sanktiot kehittävät lapsen syy-seuraussuhdetta. Lapsen on myös opittava, että maailma ei ole täällä häntä varten vaan hän on täällä maailmaa varten.

Pia Penttalan mukaan hyvä sanktio on sellainen, että se liittyy suoraan ongelmalliseen tilanteeseen.

Jos leikki-ikäinen heittelee duploja, ne laitetaan hetkeksi pois. Viiden minuutin kuluttua leikkimistä voidaan kokeilla uudestaan. Lapsen on päästävä näyttämään, osaako hän tällä kertaa toimia oikein.  Jos duplojen heittely kuitenkin jatkuu, ne laitetaan taas syrjään.

Vastaavasti ruokapöydässä, joka on tyypillinen paikka käyttää valtaa, huonosta käytöksestä voidaan rankaista nostamalla lapsi hetkeksi pöydästä pois.

– Mikäli lapsi ei tottele vanhempaa, vanhempi voi todeta lapselle, että ”syöminen oli sitten siinä” ja nostaa hänet parin metrin päähän pöydästä.

Kun lapsi alkaa osoittaa merkkejä siitä, että ruokailu voisi taas sujua, sitä kannattaa kokeilla uudestaan. Samalla lapselle on hyvä puhua nätisti ja kehuen. Kehut vievät tunnetilaa toiseen suuntaan.

– Kehuminen on tärkeää, vaikka vanhempaa kuinka ärsyttäisi. Se on sitä vanhemmuutta, vaikka se on välillä tosi raskasta.

Jos lapsen käytös on hyvin haasteellista, myös hiljaisuusmatto voi toimia sopivana rangaistuksena. Sen sijaan omaan huoneeseen sulkemista tai omaan sänkyyn patistamista Penttala ei suosittele.

– Oma sänky ja huone ovat paikkoja, joissa pitäisi olla mukava ja kiva olla. Mielestäni lapsi ei opi siitä, että hänet jätetään yksin jonnekin. Parempi tapa on siirtää lapsi parin metrin päähän ja osoittaa elekielellä, että huonolla käytöksellä ei ole kyseessä olevaan tilanteeseen asiaa.

Tee sotasuunnitelma etukäteen

  • Jos pukeminen on aina show, systemaattisuus on valttia.
  • Lapsi aistii, jos vanhemman jännitystila nousee esim. ulos lähdettäessä. Silloin lapsi näkee mahdollisuuden tarttua valtaan.
  • On hyvä ottaa sekä omat että lapsen vaatteet valmiiksi lähelle, napata juoksevasta lapsesta kiinni ja yksinkertaisesti pukea hänet.
  • Tilanteessa lapselle ei kannata juurikaan puhua. Sanat eivät jää lapsen mieleen ja aikuista ärsyttää, kun puhe ei tepsi.
  • Sen sijaan jälkeenpäin, kun molemmilla on hyvä mieli, tsemppaa: ”Olipa hyvä, että puettiin, niin saatiin ulkona kivat leikit!”
  • Näin lapselle jää tunne, että rajat ovat hänelle hyväksi ja turvaksi.

Miten toimia, jos lapsi uhmaa jatkuvasti?

Lapsen kieltäminen ja rajojen asettaminen on huolehtimista ja turvan antamista.

– Mitä selkeämmin tämä asia on lapsella tiedossa, sen helpompi hänen on elää ja kasvaa omassa ikätasossaan.

Mikäli perheessä on jokin tilanne, joka aiheuttaa jatkuvasti haastetta, siitä keskustellaan lapsen kanssa rauhallisessa hetkessä. Vanhempi voi kertoa, että haluaa tilanteen muuttuvan.

”Jos rangaistuksen keksii, kun itse on vihainen, se on todennäköisesti ylilyönti.”

Lapsen kanssa voidaan yhdessä sopia siitä, miten tilanne jatkossa hoidetaan. Lisäksi on tärkeää käydä läpi, mitä seuraa, jos sovitusta ei pidetä kiinni.

– Näin perheessä toteutuu oikeudenmukaisuuden periaate. Lasta voidaan komentaa ja rangaista, kunhan ollaan oikeudenmukaisia.

Myös vanhemmalle on apua siitä, että sopivasta sanktiosta on sovittu etukäteen.

– Jos rangaistuksen keksii silloin, kun itse on vihainen, se on todennäköisesti ylilyönti.

Jälkeenpäin vanhempi huomaa, että asetettu rangaistus on mahdoton ja kohtuuton, ja hän joutuu perääntymään tilanteesta. Samalla lapselle välittyy tilanteesta sekavaa viestiä.

Jos omat keinot eivät riitä

Apua kannattaa hakea, jos lapsi ei tottele lainkaan ja jos vanhempi tuntee menettäneen otteensa lapseen. Jo se, että asiasta pääsee avautumaan ystävälle, voi helpottaa tilannetta. Lisäksi apua voi saada päiväkodin, neuvolan tai koulun henkilökunnalta.

– Olen huomannut, että nykyvanhemmat osaavat onneksi kysyä apua, Penttala sanoo.

Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa.

Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa.

Harmillinen puoli tosin on se, ettei apua välttämättä aina saa riittävän nopeasti. Uupunut vanhempi todennäköisesti haluaisi apua heti, mutta keskusteluaika saattaa mennä kahden kuukauden päähän.

– Yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Usein jo 1-3 tunnin keskustelu voi riittää tilanteen parantamiseksi.

Ennaltaehkäise: vähennä ruutuaikaa!

Mutta mistä se, että lapsi jatkuvasti uhmaa vanhempiaan, oikein johtuu? Penttalan mielestä yksi yleinen syy on se, että perheen sisäistä vuorovaikutusta on laiminlyöty. Siihen vaikuttavat muun muassa älylaitteet.

– Niin hyviä kuin älylaitteet ovatkin, ne myös erkaannuttavat meitä toisistamme kotona. Enää ei jaeta edes yhdessä televisioruutua, jonka ääressä voitaisiin istua kainalokkain ja josta voitaisiin yhdessä keskustella, vaan jokaisella on oma ruutu.

Myös puhelimen vilkuilu kesken yhteisen hetken aiheuttaa särön vuorovaikutukseen. Penttala rajoittaisi tietoisesti ruutuaikaa ja keskittyisi olemaan läsnä. Jokaisella on tarve tulla kohdatuksi, nähdyksi ja rakastetuksi.

– Sanotaan, että parisuhde ei toimi, jos sitä ei hoida. Sama pätee perhesuhteisiin. Myös niitä pitää hoitaa ja niistä pitää huolehtia.

Supernanny Suomi MTV3-kanavalla tiistaisin 4.2. klo 21 alkaen.

Lue myös: Hermo loppu jatkuvaan kieltämiseen? Niin lapsellakin – kokeile vaihtoehtoisia keinoja huonon käytöksen kitkemiseen

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä