Kasvatus 01.02.2020 Päivitetty 07.02.2023

Kyllä, tottelematonta lasta saa rangaista – Supernannyn oivallus auttaa sinua rankaisemaan oikein

– Lasta voidaan komentaa, kunhan ollaan oikeudenmukaisia, supernanny Pia Penttala sanoo.

Teksti
Johanna Jantunen
Kuvat
iStock ja MTV3
11 kommenttia

Kun taapero jälleen kerran heittää ruoat lautaselta lattialle, vanhemman hermot ovat koetuksella. Pienestä lapsesta ruoan heittely on hauska leikki, eikä hän ymmärrä sen olevan huonoa käytöstä.

Pienellekin lapselle on kuitenkin tärkeää osoittaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Kiellon kautta lapsi oppii, millainen käytös on sopivaa missäkin tilanteessa.

– Vanhemman ei kannata jäädä heitetyn ruokamäärän alle ja todeta päivästä toiseen, että taas syöminen oli tällaista ja taas saan siivota puolet päivästä keittiötä, Suomen supernanny Pia Penttala sanoo.

Kieltoja ja syy-seuraussuhteita kannattaa alkaa opettaa lapselle konkretian kautta.

Näyttäminen on tehokkaampaa kuin kertominen

Vaikka syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen voi alkaa luonnistua vasta leikki-ikäisenä, jo pikkulapset ymmärtävät, että heidän toimintansa saa vanhemmassa aikaan jonkin reaktion.

–  Jos lapsi konttaa kukkaruukulle ja ottaa sieltä multaa, hän saattaa oikein kääntyä katsomaan äidin tai isän ilmettä.

1-vuotias ei kuitenkaan ota kerrasta opiksi. Vanhemman on kerta toisensa jälkeen sanottava lapselle ”ei”, haettava hänet kukkaruukulta pois ja kiinnitettävä huomio muuhun toimintaan.

Lisäksi pienelle lapselle kannattaa osoittaa konkreettisesti, millaisia seurauksia toiminnalla on. Jos lapsi esimerkiksi puree, vanhempi voi osoittaa äänillä ja ilmeillä, miksi pureminen on kiellettyä.

– 1-vuotias ei ymmärrä satuttavansa, sillä hän tunnustelee maailmaa maistelemalla. Hänelle ei myöskään mene perille pelkkä selitys, että ”ei saa purra koska äitiä sattuu”. Lapselle voi näyttää vaikka leikki-itkemällä, että pureminen on huono juttu.

Hyvä rangaistus on tilannekohtainen

Lapsen kasvaessa hän alkaa ymmärtää entistä paremmin, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tottelemattomuudesta voi antaa lapselle tilanteeseen ja ikätasoon sopivan sanktion.

Lapsen kieltäminen on tärkeää, jotta lapsi oppii, kuinka maailmassa kuuluu toimia.

Kun leikki taas sujuu, lasta kannattaa kehua.

– Sanktiot kehittävät lapsen syy-seuraussuhdetta. Lapsen on myös opittava, että maailma ei ole täällä häntä varten vaan hän on täällä maailmaa varten.

Pia Penttalan mukaan hyvä sanktio on sellainen, että se liittyy suoraan ongelmalliseen tilanteeseen.

Jos leikki-ikäinen heittelee duploja, ne laitetaan hetkeksi pois. Viiden minuutin kuluttua leikkimistä voidaan kokeilla uudestaan. Lapsen on päästävä näyttämään, osaako hän tällä kertaa toimia oikein.  Jos duplojen heittely kuitenkin jatkuu, ne laitetaan taas syrjään.

Vastaavasti ruokapöydässä, joka on tyypillinen paikka käyttää valtaa, huonosta käytöksestä voisi Penttalan oppien mukaan rankaista nostamalla lapsi hetkeksi pöydästä pois.

– Mikäli lapsi ei tottele vanhempaa, vanhempi voi todeta lapselle, että ”syöminen oli sitten siinä” ja nostaa hänet parin metrin päähän pöydästä.

Kun lapsi alkaa osoittaa merkkejä siitä, että ruokailu voisi taas sujua, sitä kannattaa kokeilla uudestaan. Samalla lapselle on hyvä puhua nätisti ja kehuen. Kehut vievät tunnetilaa toiseen suuntaan.

– Kehuminen on tärkeää, vaikka vanhempaa kuinka ärsyttäisi. Se on sitä vanhemmuutta, vaikka se on välillä tosi raskasta.

Lue myös toinen mielipide ruokapöytäasiaan: ”Ruokapöydästä poistettu lapsi jätetään yksin vaikeiden tunteiden kanssa”

Jos lapsen käytös on hyvin haasteellista, myös hiljaisuusmatto voi toimia sopivana rangaistuksena. Sen sijaan omaan huoneeseen sulkemista tai omaan sänkyyn patistamista Penttala ei suosittele.

– Oma sänky ja huone ovat paikkoja, joissa pitäisi olla mukava ja kiva olla. Mielestäni lapsi ei opi siitä, että hänet jätetään yksin jonnekin. Parempi tapa on siirtää lapsi parin metrin päähän ja osoittaa elekielellä, että huonolla käytöksellä ei ole kyseessä olevaan tilanteeseen asiaa.

Miten toimia, jos lapsi uhmaa jatkuvasti?

Lapsen kieltäminen ja rajojen asettaminen on huolehtimista ja turvan antamista.

– Mitä selkeämmin tämä asia on lapsella tiedossa, sen helpompi hänen on elää ja kasvaa omassa ikätasossaan.

Mikäli perheessä on jokin tilanne, joka aiheuttaa jatkuvasti haastetta, siitä keskustellaan lapsen kanssa rauhallisessa hetkessä. Vanhempi voi kertoa, että haluaa tilanteen muuttuvan.

”Jos rangaistuksen keksii, kun itse on vihainen, se on todennäköisesti ylilyönti.”

Lapsen kanssa voidaan yhdessä sopia siitä, miten tilanne jatkossa hoidetaan. Lisäksi on tärkeää käydä läpi, mitä seuraa, jos sovitusta ei pidetä kiinni.

– Näin perheessä toteutuu oikeudenmukaisuuden periaate. Lasta voidaan komentaa ja rangaista, kunhan ollaan oikeudenmukaisia.

Myös vanhemmalle on apua siitä, että sopivasta sanktiosta on sovittu etukäteen.

– Jos rangaistuksen keksii silloin, kun itse on vihainen, se on todennäköisesti ylilyönti.

Jälkeenpäin vanhempi huomaa, että asetettu rangaistus on mahdoton ja kohtuuton, ja hän joutuu perääntymään tilanteesta. Samalla lapselle välittyy tilanteesta sekavaa viestiä.

Jos omat keinot eivät riitä

Apua kannattaa hakea, jos lapsi ei tottele lainkaan ja jos vanhempi tuntee menettäneen otteensa lapseen. Jo se, että asiasta pääsee avautumaan ystävälle, voi helpottaa tilannetta. Lisäksi apua voi saada päiväkodin, neuvolan tai koulun henkilökunnalta.

– Olen huomannut, että nykyvanhemmat osaavat onneksi kysyä apua, Penttala sanoo.

Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa.

Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa.

Harmillinen puoli tosin on se, ettei apua välttämättä aina saa riittävän nopeasti. Uupunut vanhempi todennäköisesti haluaisi apua heti, mutta keskusteluaika saattaa mennä kahden kuukauden päähän.

– Yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Usein jo 1-3 tunnin keskustelu voi riittää tilanteen parantamiseksi.

Ennaltaehkäise: vähennä ruutuaikaa!

Mutta mistä se, että lapsi jatkuvasti uhmaa vanhempiaan, oikein johtuu? Penttalan mielestä yksi yleinen syy on se, että perheen sisäistä vuorovaikutusta on laiminlyöty. Siihen vaikuttavat muun muassa älylaitteet.

– Niin hyviä kuin älylaitteet ovatkin, ne myös erkaannuttavat meitä toisistamme kotona. Enää ei jaeta edes yhdessä televisioruutua, jonka ääressä voitaisiin istua kainalokkain ja josta voitaisiin yhdessä keskustella, vaan jokaisella on oma ruutu.

Myös puhelimen vilkuilu kesken yhteisen hetken aiheuttaa särön vuorovaikutukseen. Penttala rajoittaisi tietoisesti ruutuaikaa ja keskittyisi olemaan läsnä. Jokaisella on tarve tulla kohdatuksi, nähdyksi ja rakastetuksi.

– Sanotaan, että parisuhde ei toimi, jos sitä ei hoida. Sama pätee perhesuhteisiin. Myös niitä pitää hoitaa ja niistä pitää huolehtia.

Lue myös: Hermo loppu jatkuvaan kieltämiseen? Kokeile vaihtoehtoisia keinoja huonon käytöksen kitkemiseen

Kommentit (11)

Ja mitäpä se keskustelu hyödyttää jos vanhempi on väsynyt…noh…ehkä lapsi pukee itse vaatteet sillä aikaa kun aikuiset puhuvat…

Parhaiten toimii Jenna Marblesin äidin taktiikka – pyydä lasta itse keksimään rangaistus. Toimii myös meillä! Sisko avasi veljensä suklaakalenterin luukun ilman lupaa, kysyin, mikä rangaistus olisi sopiva. Sisko päätti itse antaa koko oman kalenterinsa veljelleen. Kuulemma harmitti, mutta samalla tuntui kivalta kun toinen oli niin iloinen.

Jos 2-3-vuotias on liian hankala puettavaksi, niin ehkä muussakin kasvatusymmärryksessä on puutetta. Tuon ikäisen saa mukaan juttuihin vaikka laulamalla, heittämällä leikiksi tai jollain muulla yllättävällä tekemisellä. Ja jos kasvattajan käsi on paketissa, niin tuskin muutkaan hommat kovin helposti hoituvat, ei varmaan lehdessä pysty kaikkia erityistilanteita käsittelemään, niitä kun ajoittain on jokaisella.

Ei se ihan niin mene että lapsi vaan nostetaan pois pöydästä. Se menee niin että sätkivä ja rimpuileva ja huutava lapsi nostetaan pois pöydästä. Yleensä sattuu sekä aikuiseen että lapseen. Yleensä astietkin menevät tikki ja ruuat ovat pitkin mattoja.
Käytännössä tilanne on silkkaa väkivaltaa koska potkiva ja lyövä taapero satuttaa kaikkia, sekä aikuista että itseään.

Ja silläkö asia kuittaantuu, että annetaan sen lapsen mesoa pöydässä? Miten ajattelit pärjätä sen teinin kanssa, jos et taaperoa saa kuriin??
Ei ihme että nykylapsilla on näin paljon ongelmia, kun vanhemmat on ihan kädettömiä.

Minä haluaisin kuulla miten tuo (etenkin isomman jo voimakkaan lapsen kohdalla) kiinni ottaminen ja väkisin pukeminen tehdään, kun vanhemmalla on toinen käsi poissa pelistä. Nimimerkillä olkapää leikattu 2016, hyvä ei tullut, enkä todellakaan tällä kädellä ala vääntää 6-vuotiaan kanssa.

Sitä opettamista olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, jos vielä 6v pitää väkisin pukea.

Ja toisille tiedoksi, että otat sen ipanas syliin ja puet. Jos et pärjää alle 3v:lle niin jossain on pahasti vikaa. Ala vaikka treenata, niin pärjäät lapselles.
Kyllä kummasti päiväkodissa ne hoitajat saa puettua 4kpl alle 3 vuotiaita, mutta vanhemmat on ihan kädettömiä 🙄

No, kaikki ohjeet ei tietenkään sovi kaikille, mutta vähän itsekin ihmettelen kyseistä ohjetta. Oma lapseni oli jo kaksivuotiaana niin vahva (tai nopea – riisui nopeammin kuin puin), että en saanut häntä väkisin puettua, vaikka minulla kaksi toimivaa kättä onkin. Ehkä sekin ohje kuitenkin joidenkin lasten (ja vanhempien) kohdalla toimii!

Eiköhän se kiinni ottaminen ja pukeminen koske pienempiä lapsia, jotka ei vielä itse osaa pukea kaikkea. Vähän vanhemmat osaa riisua pois mitä puettu…vielä vanhemmat sitten pukevat itse.

Taas syyllistetään vanhempia. Minulla on 16v ADHD teini ja kun hän oli nuorempi kaikki oli hankalaa aina ja voi sitä syyllistämisen määrää mitä joka paikasta sai kuulla. On lapsia jotka näyttävät terveiltä ja käyttäytyvät hankalasti eikä syy ole vanhemmissa tai vuorovaikutuksessa

”Elsa”, ei tässä nyt ketään kyllä syyllistetty. Ihan selkeästi nyt kerrottiin about keskivertoperheen kasvatushaasteista ja tarjottiin ratkaisuehdotuksia. Totta kai jokainen sen ymmärtää että erityislasten kanssa pitää toimia heille soveltuvalla tavalla. Ikävää että teidän perhettä ei aikanaan ole kaikki ymmärtäneet, mutta ei se näihin Pia Penttalan antamiin hyviin neuvoihin liity mitenkään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X