Lapsen lääkärileikit ja itsensä koskettelu voivat hämmentää – miten suhtautua luontevasti lapsen seksuaalisuuteen?
Lapsen seksuaalisuus kehittyy siinä missä puhe tai liikkuminen. Silti se olla vanhemmille vaikea asia, vaikka seksuaalisuus on osa kasvua siinä missä hampaiden vaihtuminen maitohampaista pysyviin.
Sexpo-säätiön seksuaalikasvattaja Patricia Thesleff kannustaa vanhempia puhumaan lasten kanssa rohkeasti kehollisuudesta ja seksuaalisuudesta. Mutta miten se käytännössä tapahtuu? Kysyimme häneltä neuvoja.
Mihin vanhemmat useimmiten toivovat tukea?
– Unnutus eli lasten itsetyydytys on vaiettu asia, josta tulee kysymyksiä paljonkin, kertoo Thesleff.
Hänen mukaansa tämä voi johtua siitä, että vanhemmat saattavat usein peilata unnutusta ja lapsen toimintaa omiin kokemuksiinsa aikuisena. Vanhempi saattaa miettiä, mistä lapsi on taidon oppinut tai huolestua, onko joku opettanut sen.
Thesleff rauhoittelee, että kyse on usein luonnollisesta seksuaalikehityksestä. Lapselle unnutus on ennen kaikkea rauhoittavaa toimintaa. Osa lapsista tyydyttää itseään paljonkin. Toisaalta on myös lapsia, jotka eivät unnuta. Jokaisen seksuaalikehitys on omanlaisensa.
Jotkut lapsista keksivät unnutuksen jo ihan pienenä, kun he löytävät kädet ja sen myötä sukuelimet. Toiset lapset puolestaan löytävät itsetyydytyksen vanhempana, moni vasta teini-iässä.
– Unnutusta voi tapahtua ennen nukkumaanmenoa, lapsen rauhallisen hetken aikana tai päiväkodissa.
Thesleff toteaa, että hänen mielestään onnelliset lapset ymmärtävät ihan pienestä pitäen, miten sukuelimet voivat antaa nautintoa.
© Sanna Mander
Miten lasten lääkärileikkeihin pitäisi suhtautua?
– Lääkärileikitkin voidaan laskea osaksi seksuaalikehitystä. Leikkien voi antaa jatkua, kunhan kaikki on rauhallista, Thesleff sanoo.
– Jos lapset ovat samanikäisiä ja samalla kehitystasolla, eikä kenelläkään ole mitään hätää, niin aikuinen voi laittaa oven kiinni ja antaa lasten leikkiä. Myöhemmin voi sitten katsoa, että kaikki on edelleen hyvin ja kutsua lapset esimerkiksi syömään pullaa ja juomaan mehua.
Sen sijaan leikeistä ei kannata nostaa ylimääräistä meteliä. Lääkärileikkien kautta lapsi voi tutustua omaan ja toisten kehoon, eikä lapselle pidä antaa viestiä, että siinä on jotain väärää.
Seksuaalikasvatuksessa kyse on siitä, että puhutaan omasta kehosta ja tunteista.
Mitä tulisi tehdä, kun lapsi koskettelee itseään?
– Koskettelun voi nähdä positiivisena asiana, jossa lapsi tutustuu omaan kehoon ja sen toimintoihin. Lapselle täytyy kuitenkin opettaa, missä sitä voi rauhassa tehdä, Thesleff sanoo.
Lapselle tulee kertoa, että kehoon tutustuminen on yksityinen, oma asia. Sitä ei tehdä saunassa, kun muu perhe on läsnä. Se on kuitenkin sallittua ja sitä voi tehdä yksin esimerkiksi omassa huoneessaan.
Mitä lapsen seksuaalikasvatus on?
Lapsi tulee kohdata seksuaalisena olentona ja kehittyvänä yksilöä. Vanhemmat tukevat lapsen seksuaalista kehitystä. Jos pieni vauva itkee, niin se kaipaa syliä, silitystä ja haluaa lähelle.
– Sitäkin on seksuaalisuus. Seksuaalikasvatuksessa kyse on siitä, että puhutaan omasta kehosta ja tunteista. Seksuaalisuus on osa kaikkia meitä. Seksi sen sijaan on sitä, mitä tehdään, Thesleff huomauttaa.
Hänestä olisikin tärkeää, että nämä kaksi asiaa osattaisiin erottaa myös keskusteluissa.
Kun puhutaan seksuaalikasvatuksesta, niin moni miettii, mitä se lapselle kuuluu – tai ettei todellakaan kuulu. Kyse voi olla kuitenkin siitä, ettei seksuaalikasvatusta osata aina mieltää oikein. Seksuaalikasvatusta on esimerkiksi se, että nimetään kehonosat, myös sukuelimet ja opetetaan puhumaan tunteista sekä autetaan lasta asettamaan omia rajoja ja tunnistamaan toisten rajoja.
– Meillä on nenät, sormet ja pikkurillin kynnet. Sitten meillä on myös pimpit ja pippelit. Lapsella on oltava sanat, joita käyttää.
© Sanna Mander
Milloin seksuaalikasvatuksen voi aloittaa?
– Seksuaalikasvatuksesta olisi hyvä puhua jo raskausaikana eli käytännössä asia pitäisi ottaa puheeksi vanhempien kanssa jo neuvolassa. Seksuaalikasvatuksessa pienilläkin asioilla pääsee pitkälle.
– Pienten lasten kanssa nimetään yhdessä kaikki kehonosat ihanasti. Ihmetellään, kuinka on pienet sormet tai missä on nenä. Sitten on myös pimpit ja pippelit – tai millä nimillä niitä haluaakaan kutsua. On tärkeää pohtia, millaisia sanoja käyttää omien lasten kanssa, Thesleff sanoo.
Seksuaalikasvatus on jatkuvaa, tärkeää kasvattamista. Kun lapsi alkaa kysellä, se on viimeistään otollinen hetki tarttua aiheeseen. Toisaalta vaikka lapsi ei kyselisi, niin vanhemmilla on velvollisuus ottaa asiat puheeksi. Seksistä voi puolestaan puhua, kun lapsi alkaa kysellä.
– Ei ole mitään sellaista ohjetta, että 3-vuotiaana kerrotaan nämä asiat, 11-vuotiaana puhutaan kuukautisista ja yläasteella kerrotaan ehkäisystä.
Jos lapsi kysyy jotain, mihin ei osaa vastata, voi ottaa reilusti aikalisän. Lapselle voi kertoa, että nyt on vähän kiire. Asian voi ottaa puheeksi myöhemmin, kunhan ei unohda tilannetta.
Miten lapselle osaa puhua oikealla tavalla?
– Kuten mainittu: on tärkeää vastata lapsen kysymyksiin. Kun lapsi näkee vaikka raskaana olevan naisen ja ihmettelee sitä, lapselle voi kertoa, että mahassa on vauva. Että se asuu siellä ja kasvaa. Tällainen saattaa riittää ensin vastaukseksi, Thesleff kuvailee.
Jossain vaiheessa saattavat tulla seuraavat kysymykset, eli miten vauva tulee ulos vatsasta ja miten vauva on laitettu vatsaan. Asia pitää selittää lapselle siten, ettei vastauksestaan tarvitse perääntyä.
– Lapselle ei saa tulla sellaista oloa, että hänelle on valehdeltu. Jos lapselle kerrotaan haikaran tuoneen pikkusiskon, mutta päiväkodissa kaverilta selviääkin, ettei se mennyt niin, lapsi ei luultavasti tule kyselemään näistä asioista enää vanhemmiltaan.
On myös tärkeää kertoa asioista yleisesti, ei ikinä puhua itsestä.
– Puhuminen kannattaa, kunhan puhutaan neutraalisti lapsen tasolla. Myös tutkimusten mukaan tämä tuo hyviä tuloksia. Lapset käyttäytyvät myöhemmin järkevämmin.
Millaisia nimityksiä sukuelimistä voi käyttää?
Sanat ovat todella tärkeitä. Ensin kannattaa miettiä asiaa itsekseen – voi vaikka käyttää Googlea ja hakea sanoja, jotka tuntuvat hyviltä. Jos esimerkiksi omassa lapsuudessa on käytetty tiettyjä nimityksiä, jotka tuntuvat ikäviltä tai vääriltä, kannattaa etsiä itselle neutraaleja termejä, joita pystyy käyttämään.
– Sanoja voi keksiä vaikka itse, kunhan lapsetkin ne ymmärtävät. Emme voi sanoa, ettei pippeliin saa koskea kaupassa, jos meillä ei ole sanaa pippelille, summaa Thesleff.
Entä, jos lapsi näkee vanhempiensa seksihetken?
– Tällaista kannattaa tietysti välttää. Vanhempien seksielämä ei kuulu lapselle. Mitään peruuttamatonta tällaisessa tilanteessa ei silti satu, Thesleff sanoo.
Jos lapsella on tapana hiipiä makuuhuoneeseen yöllä, seksiä voi harrastaa esimerkiksi peiton alla.
– Paikkojen suhteen voi käyttää myös luovuutta. Makuuhuoneen ovenkin voi lukita oven sisäpuolelle asennetulla hakasella. Näin lapsi joutuisi ainakin koputtamaan.
Vanhempien keskinäinen läheisyys on kaikesta huolimatta tärkeää. Lapsi ei myöskään välttämättä huomaa tai tajua, mitä on meneillään, jos sattuu makuuhuoneeseen väärään aikaan.
Mikäli vahinko kuitenkin tapahtuu, pitäisi tapahtunut purkaa lapsen kanssa – toki iän mukaan puhuen. Lapsi voi esimerkiksi pelästyä tilannetta, ja silloin on tärkeää, että hänelle kerrotaan kaiken olevan hyvin ja vanhempien pitävän toisistaan.
Miten opettaa kehollista itsemääräämisoikeutta?
Thesleff puhu vanhemmille usein uimapukumallista. Myös lapselle voi käyttää samaa vertausta
Lapsi voi laittaa mielessään uimapuvun päälle, ja hänelle voi kertoa, että kaikki uimapuvun alla on yksityistä. Sinne kenelläkään ei ole lupa koskea ilman lapsen tahtoa.
Lapselle on hyvä myös opettaa, ettei ketään saa koskea, ellei toinen sitä halua.
– Lapsi ei automaattisesti tiedä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sen takia lapselle on tärkeää puhua näistä asioista, Thesleff muistuttaa.
Jaa oma kokemuksesi