Miten lapsen saisi hyväksymään pikkuveljensä?

Kysymys: Saimme toisen pojan talvella, ja se oli esikoisellemme iso isku. Hän on nyt 2,5-vuotias mutta ei lainkaan iloinen leikkikaverista. Ajattelimme, että vihamielisyys vauvaa kohtaan olisi alun mustasukkaisuutta, mutta nyt vauva on jo 10 kuukautta vanha, ja kyräily ja kurmotus vain jatkuu. Toki veljekset leikkivät aina välillä keskenään, mutta silti homma menee ikävän usein siihen, että isoveli työntää pienen kumoon tai tekee jotain muuta kiusaa. Miten esikoisen saisi kohtaamaan veljensä lempeämmin?

Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, psykoterapeutti Suvi Laru vastaa: Isosisaruksen mustasukkaisuus vauvasta on normaali ja yleinenkin ilmiö. Pieni lapsi ei voi millään ymmärtää, miksi vanhempien huomio ja aika menee johonkin itkevään kääröön, joka ei osaa puhua, ei leikkiä, eikä edes syödä itse.

Esikoiset voivat odottaa innokkaasti sisaruksen syntymää, mutta pettymys voikin olla valtava, kun sisarus ei heti olekaan valmis leikkikaveri. Sopeutuminen uuteen tulokkaaseen voi kestää pitkäänkin. Tässä tarvitaan vanhemmilta rauhallista mutta jämäkkää ja ymmärtävää otetta.

Vanhempien kannattaa seurata tilannetta herkällä silmällä, ettei esikoisesta tule perheen ”pahista” eli kiusaajaa, joka saa huomiota vain tekemällä jotain pikkuveljelleen. Negatiivinen kierre voi lähteä yllättävän pienestä liikkeelle.

Yleensä pikkusisaren kiusaaminen loppuu, kun esikoiseen kohdistetaan paljon kannustusta, hyvän huomaamista ja annetaan hänelle keskitettyä ja jakamatonta huomiota. Kannattaa siis suunnata valokeila esikoiseen!

Vanhemmilla tulee olla selkeä linja siinä, että pientä sisarusta ei saa millään tavalla satuttaa eikä kohdella huonosti. Lapsen kanssa voi myös jutella siitä, että häntäkin suojeltiin ja hoidettiin vauvana ja suojellaan myös nyt isompana. Kannattaakin kiinnittää eritystä huomiota siihen, että kumpaankin lapseen suhtaudutaan iästä riippumatta samalla kiinnostuksella ja innolla.

Vanhempien on tärkeä järjestää sekä yhdessä että erikseen kahdenkeskistä aikaa pelkästään ison sisaruksen kanssa. Tukiverkostoja on hyvä hyödyntää myös tähän toimintaan.

Vanhemman kannattaa auttaa lapsia keskinäisissä leikeissä. Aikuinen voi kertoa esimerkiksi isommalle, mitä pienempi sisarus pystyy jo tekemään ja mitä hän ei vielä osaa. Isompaa sisarusta on hyvä auttaa suojelemaan hänen omia juttujaan, ettei pieni aina tärvele hänen leikkejään.

Lapselle tulee tuoda esiin jo pienestä myös se, että molemmat sisarukset ovat omanlaisiaan ja ihania juuri sellaisina kuin ovat. Vanhemman on hyvä myös itse muistaa, että lapset ovat aina erilaisia yksilöitä, joita tulee auttaa tutustumaan toisiinsa.

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 9/2018.

Psykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, ja hän vastaa kuukausittain Kaksplus-lehden palstalla lukijakysymyksiin. Julkaisemme vastauksia myös netissä. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus(a)otava.fi