Miten lisäaineet voivat vaikuttaa lapseen? Selvitimme, mikä on totta ja tarua

Lisäaineista ja niiden vaikutuksista etenkin lasten terveyteen puhutaan paljon. Myös tutkimustietoa riittää, mutta aina se ei ole kovin uutta.

Teksti Päivi Pelkonen
Kuvat iStock
lisäaineet
Lisäaineet ovat elintarvikkeiden tarkoimmin tutkittuja ainesosia.

Lisäaineet nimenomaisesti lisätään elintarvikkeisiin tuotteen säilyvyyden, maun, ulkonäön tai rakenteen parantamiseksi. Niillä estetään bakteerien ja muiden tautimikrobien kasvua lihatuotteissa, lisätään väriä makeisiin ja kuohkeutta leipiin.

Osa lisäaineista on luonnontuotteita ja osa laboratoriossa valmistettuja synteettisiä aineita. Luonnontuotteista lisäaineena käytetään muun muassa c-vitamiinia eli askorbiinihappoa estämään hapettumista.

Mistä ruuasta lapsi saa lisäaineita?

Lisäaineita saa pääosin pitkälle prosessoidusta ruuasta. Usein runsas lisäaineiden saanti kertoo myös yleisesti huonosta, yksipuolisesta ruokavaliosta.

Esimerkiksi lapset ja nuoret, jotka juovat paljon mehuja, virvoitus- ja energiajuomia ja syövät napostelutuotteita saavat runsaasti lisäaineita.

Varsinaisesti lapsille suunnatuissa tuotteissa lisäaineita on vähän ja niiden pitoisuudet ovat matalia. Pikkulasten ja imeväisten ruuissa lisäaineiden käyttöä rajoittaa EU:n lisäaineasetus. Sallittuja aineita on vain pieni osa hyväksytyistä lisäaineista.

Peruselintarvikkeet kuten marjat, hedelmät ja kasvikset, pasta, munat, maito, liha, voi, hunaja, sokeri, kahvi tai tee ja lähdevesi, eivät sisällä lisäaineita.

Miksi lisäaineet voivat olla pahasta lapsille?

Lisäaineiden turvallinen enimmäismäärä ilmoitetaan ADI-arvona. ADI-arvo lasketaan siten, että se suojaisi myös väestön herkimmät kuten lapset ja raskaana olevat naiset. ADI-arvo suhteutaan kehonpainoon.

Tämän vuoksi lasten ja nuorten lisäaineiden saanti saattaa nousta liian korkeaksi, koska heidän ruoankäyttönsä on suhteessa painoon suurempaa kuin aikuisilla. Lisäksi lapsilla ja nuorilla lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden kuten virvoitusjuomien kulutus voi olla suurta.

Esimerkiksi on todettu, että osalla suomalaisista lapsista ADI-arvo ylittyy runsaan makkaransyönnin vuoksi. Ne sisältävät nitriittiä, joka voi suuressa määrin haitata hapenkuljetusta pienen lapsen elimistössä. Nitriittiä on makkaroiden lisäksi nakeissa ja leikkeleissä.

Imeväisikäisille ei suositella tästä syystä käytettävän olleenkaan kyseisiä tuotteita.

Leikki-ikäiset 1-2-vuotiaat voivat syödä enintään 1 makkara-aterian viikossa ja korkeintaan 3-4 leikkelettä viikossa. Yli 2-vuotiaat saavat suositusten mukaan syödä enintään viikossa 150 grammaa makkaroita, nakkeja ja leikkeleitä. Runsaan nitriittien saannin on myös epäilty liittyvän lapsuusiän diabetekseen.

Lue myös: Kiinteiden ruokien aloittaminen lapselle

Ovatko väriaineet haitallisia?

Atsoväriaineiden on havaittu aiheuttavan herkistymistä ja hyperaktiivisuutta joillekin lapsille.

Vaikka ruuissa ja juomissa olevat keinotekotekoiset väri- ja säilöntäaineet voivat aiheuttaa osalle lapsista ylivilkkautta, pelkkä lisäaineiden poistaminen ruokavaliosta ei poista kaikkia ylivilkkaushäiriöitä, sillä monet muutkin tekijät vaikuttavat siihen.

Atsoväriaineiden käyttö oli elintarvikkeissa pitkään kiellettyä Pohjoismaissa, mutta EU-jäsenyyden myötä ne palasivat kuitenkin elintarvikkeisiin. Tästä ei seurannut terveydenhoidossa näkyvää yliherkkyysaaltoa. Kuluttaja pystyy kuitenkin halutessaan välttämään atsovärejä seuraamalla pakkausmerkintöjä.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä täytyy mainita tiettyjen väriaineiden käytöstä E-numeron tai värin nimen lisäksi erikseen, että aineet voivat vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta.

Luontoperäiset lisäaineet eivät automaattisesti ole terveellisempiä kuin synteettiset.

Luontoperäinen lisäaine ei automaattisesti ole terveellisempi kuin synteettinen.

Onko lisäaineissa syöpävaaraa?

Syöpävaarallisia aineita ei hyväksytä ollenkaan elintarvikeparanteiksi.

On hyvä muistaa, että lisäaineet ovat elintarvikkeissa esiintyvistä aineista kaikista tutkituimpia. Aina on toki tarve uudelle tiedolle lisäaineiden erilaisista haittavaikutuksista lapsille ja nuorille, sillä osa käytettävissä olevasta tiedosta on vanhaa.

Mitä haittavaikutuksia siis voi olla?

Erytritolilla ja muilla sokerialkoholeilla on huomattu olevan laksatiivisia vaikutuksia suurina annoksina erityisesti lapsille. Laksatiivisia oireita voi myös tulla muista lisäaineista, kuten emulgointi-, sakeutus- tai stabilointiaineista, jotka eivät kunnolla imeydy.

Tämän lisäksi ainakin äidin raskaudenaikaisen keinomakeutettujen virvoitusjuomien käytöllä on epäilty olevan yhteys lapsen astmaan tai allergiseen nuhaan.

Muista lisäaineista muun muassa karmiinin, kokkiniilin, karmiinihapon, rikkiyhdisteiden, lysotseemien, bentsoehapon, bentsoaattien, sorbiinihapon, sorbaattien, parabeenien, butyylihydroksianisolin ja -tolueenin, lesitiinin ja natriumglutamaatin on epäilty aiheuttavan yliherkkyyttä. Herkkyysreaktiot ovat hyvin harvinaisia.

Onko luontoperäinen lisäaine terveellisempi kuin synteettinen?

Ei läheskään aina. Lisäaineiden turvallisuus ei riipu tästä. Suurimpaan sallittuun lisäysmäärään vaikuttaa kunkin aineen ADI-arvo.

Esimerkiksi steviasta uutettua makeutusainetta stevioliglukosidia (E960) saa lisätä virvoitusjuomiin vain kuudesosan keinotekoisesti valmistetun aspartaamin määrästä.

Esimerkiksi stevian ADI-arvo on 4 milligrammaa kiloa kohden vuorokaudessa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi 10-vuotias lapsi voi nauttia päivässä vähän yli 1,5 litraa stevialla makeutettua virvoitusjuomaa.

Lisäaineet: miten voi välttyä haittavaikutuksilta?

Paras keino välttyä elintarvikkeiden sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta on syödä monipuolisesti ja vaihtelevasti.

Lähteet: Ruokaviraston erikoistutkija Johanna Suomi, Ruokaviraston sivut, Terveyskirjasto, The Lancet, Lääkärilehti, Kuluttajaliitto

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä