Onko lapsesi erityisherkkä? Näin otat erityisherkän lapsen tarpeet huomioon kotona ja päiväkodissa

Rasittuuko lapsi hälyisissä tiloissa tai kauppareissuilla? Onko pukeutuminen hankalaa, sillä jokainen vaate kutittaa tai tuntuu pahalta lapsen päällä? Arjen tilanteet voivat viestiä siitä, että lapsi on erityisherkkä.

Teksti Kia Toivanen

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan poikkeuksellisen voimakasta eläytymis- ja aistimiskykyä.

Erityisherkällä ihmisellä on tavallista herkemmät aistit, ja esimerkiksi melu, kirkkaat valot tai hajut voivat ärsyttää tai kuormittaa häntä suuresti. Erityisherkkyyttä on kuitenkin monenlaista, ja jokainen kokee sen tavallaan – erityisherkkyys ei ole sairaus tai häiriö, eikä sitä voi diagnosoida. Oleellista on, miten ihminen itse asiat tuntee ja kokee.

Vanhemman sekä muiden lapsen läheisten on tärkeää ymmärtää, että herkkyys on ongelma vain, jos ympäristö tekee siitä sellaisen. Määritelmiä tärkeämpää onkin, että lapsen tarpeet otetaan arjessa huomioon.

Vanhemman tulee olla lapsen tukena

Kun erityisherkkä lapsi liikuttuu, ilahtuu tai pelästyy helposti, tulee aikuisen olla lapsen tukena.

Vanhemman kannattaa tarkkailla herkän lapsen tunnereaktioita ja aistimuksia. Onko arjessa tekijöitä, jotka näyttävät kuormittavan lasta? Missä tilanteissa lapsi puolestaan on kuin kotonaan?

Erityisherkkä lapsi voi olla herkkä jännittämään, tuntemaan kipua tai ahdistumaan, jos hän joutuu epämiellyttävän tilanteen, kuten erimielisyyden todistajaksi. Suurissa ihmisjoukoissa ja yleisötapahtumissa erityisherkät eivät useinkaan viihdy.

Erityisherkät lapset saavat toisaalta joistakin asioista keskivertoa enemmän irti: Koska aistimukset ovat voimakkaat, voi hyvä musiikki, kaunis maisema tai luova puuhastelu, kuten vesiväreillä maalaaminen, tuoda suurta iloa ja mielihyvää.

Jos epäilet erityisherkkyyttä:

  1. Yritä lukea lapsen tunteita ja hänen käyttäytymistään. Lapsen tunne ja kokemus ovat aina todellisia, ja jos vaikkapa villasukka tuntuu pahalta, se tuntuu pahalta. ”Älä kiukuttele” -tyyliset käskyt eivät tällöin auta, vaan tunne häiritsee niin kauan, että häiriötekijä saadaan poistettua.
  2. Kuulostele lapsen jaksamista. Tykkääkö lapsi käydä kylässä tai tapahtumissa, ja miten ne vaikuttavat lapseen? Erityisherkkä lapsi saattaa itsekin kertoa, ettei jaksaisi lähteä käymään vaikkapa ruokakaupassa, sillä tilanne on hänelle kuormittava.
  3. Tarkkaile, miten lapsi reagoi eri tilanteissa. Ahdistuuko hän vanhempien kinastelusta, säikähteleekö hän kovia ääniä? Erityisherkkä lapsi haluaa välttää konfliktitilanteita ja yrittää usein mukautua toisten käytökseen. Hän voi myös murehtia ja ennakoida tavanomaista enemmän.
  4. Tarjoa lapselle harrastuksia, jotka ovat hänelle mieluisia. Erityisherkkä lapsi voi kokea esimerkiksi musiikin, taiteen, piirtämisen tai värittämisen hyvin syvällisesti, ja saada luovista harrastuksista paljon iloa ja itsevarmuutta.
  5. Anna lapselle vapautta toimia niin, kuin hänestä tuntuu hyvältä. Vaikka aikuiset tietysti päättävät arjen rytmin sekä perusasiat, voi pienemmissä asioissa joustaminen helpottaa koko perheen arkea. Jos lapsi viihtyy vain tietyissä vaatteissa ja kaikki muut kutittavat, voi aikuinen joustaa ja antaa lapsen valita itselleen toimivat asuyhdistelmät – sopivat ne yhteen tai eivät.

Päiväkodissa pienet muutokset helpottavat arkea

Kun aikaisemmin erityisherkkää lasta on saatettu vain kylmästi kehottaa karaistumaan, ei sama päde tänä päivänä. Lapsen kuunteleminen ja tunne siitä, ettei hän jää yksin omien tunteidensa kanssa, ovat tärkeitä tekijöitä lapsen itsetunnolle ja kehitykselle.

Erityisherkkyys ei tarkoita sitä, että lapsi olisi automaattisesti ujo ja introvertti. Tunneälykkyytensä ansiosta hän voi sen sijaan olla kaikkien suosima leikkikaveri: Erityisherkkä lapsi ymmärtää yleensä hyvin muita lapsia ja osaa lukea toisten mielialoja, sekä pyrkii välttämään ristiriitoja.

Päiväkodissa murheita aiheuttavatkin usein ryhmien koot sekä päivien kulku. Erityisherkkä lapsi kuormittuu päivän hälystä ja vaihtuvista tilanteista enemmän kuin muut.

Käytännön järjestelyt kannattaa ottaa päiväkodissa puheeksi. Jos lapsi voi istua pienemmässä porukassa ja pöytä saadaan järjestymään hieman sivummalta, ei hälinä ole yhtä suurta kuin huoneen keskellä.

Paljon jännittävää lasta ei tulisi pakottaa esiintymään, ja henkilökuntaa voi pyytää kertomaan lapselle tavallista huolellisemmin, kun on tapahtumassa jotakin uutta tai tavallisesta poikkeavaa. Ennakoitavuus ja kertaaminen voivat helpottaa lapsen päivien kulkua.

Lapselle ei tarvitse korostaa hänen erityisherkkyyttään, mutta lapsen on tärkeää saada varmuus siitä, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on – hän ei ole hankala tai tarvitse reipastumista, vaan saa näyttää herkkyyttään kuten kaikkia muitakin puoliaan.

 

Artikkelia varten on haastateltu kahta erityisherkän lapsen äitiä. 

Muu lähde: Erityisherkät ry

 

Lue myös: Millaista on olla erityisherkkä vanhempi? ”Kun tekee asiat hyvin, se riittää”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä