Päiväkoti vai perhepäivähoito – Kumpi on pienelle lapselle parempi hoitopaikka?
Mikä on lapselle sopivin päivähoitopaikka: päiväkoti vai perhepäivähoito? Kasvatustieteiden tohtorin mukaan molemmissa on puolensa, mutta tärkeintä on lapsen kiintymyssuhteen syntyminen.
Suurin ero päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä on ryhmäkoko ja siihen liittyvä lapsen kiintymyssuhde. Näin sanoo kasvatustieteiden tohtori, yliopiston lehtori Erja Rusanen Helsingin yliopistosta.
Lasten kannalta laadukasta ja hyvää on sellainen varhaiskasvatus, joka vastaa lapsen kulloisiinkin tarpeisiin ja kehityshaasteisiin mahdollisimman hyvin.
Erja Rusanen listasi Kaksplussan pyynnöstä asioita, joita vanhempien kannattaa pohtia lapsen hoitomuotoa valitessaan.
Mieti ryhmäkokoa: pieni ryhmä on pienelle parempi
Aivojen kehitys on lapsella nopeaa vastasyntyneestä neljävuotiaaksi. Tämän jälkeen aivojen paino lisääntyy enää noin 10–20 prosenttia. Päivähoitovuodet ovat siis lapsen kannalta hyvin kriittistä aikaa.
Kun tavallisessa päiväkodissa yhdessä ryhmässä voi olla useita kymmeniä, perhepäivähoidossa lapsia saa olla maksimissaan neljä kokopäiväistä ja lisäksi yksi esikoulu- tai kouluikäinen puolipäivähoidossa.
– Ryhmäkoolla on valtava vaikutus siihen, miten yksilöllisesti lasta voidaan tukea hänen tarpeidensa mukaan. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea, Rusanen sanoo.
– Lapsi tarvitsee aikuiselta lämmön osoituksia, turvallisuuden tunnetta, luottamusta ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Tämä luo pohjan kaikelle tunteiden kehitykselle.
Lue myös: Miten opetat lasta kestämään pettymyksiä ja häviämistä?
Keskustele: Päiväkoti vai perhepäivähoito?
Onko hoitajalla riittävä koulutus ja kasvatustaito?
Ryhmäkoon lisäksi Rusasen mukaan on tärkeää, että lapsen hoitaja pysyy samana mahdollisimman pitkään ja että tällä on riittävä kasvatustaito. Tämä voi toteutua missä vain hoitomuodossa, joten päiväkodin ja perhepäivähoidon vastakkainasettelu on turhaa.
Päiväkotien lastentarhanopettajat ovat varhaiskasvatuksen kandidaatteja. Kandidaatiksi valmistuu yliopistosta kolmessa vuodessa.
Lisäksi päiväkodeissa työskentelee lastentarhanopettajien työpareina lastenhoitajia, joilla on usein esimerkiksi lastenhoitoon suuntautuneen lähihoitajan parivuotinen koulutus.
Suuremmissa päiväkodeissa on myös erityislastentarhanopettajia ja pienemmissäkin käyvät säännöllisesti kiertävät erityislastentarhanopettajat.
Perhepäivähoitajien ammattitutkinnon suorittaminen kestää puolitoista vuotta, mutta laki ei edellytä perhepäivähoitajilta tutkintoa. Heitä valvoo kunnan perhepäivähoitajien ohjaaja, joka tekee kotikäyntejä ja järjestää tapaamisia ja koulutuksia.
Koulutusten ja kotikäyntien määrä vaihtelee alueittain ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi Helsingin Suutarilan alueella perhepäivähoitajalle kuuluu vuodessa yksi ohjaajan kotikäynti, kaksi kehittämispäivää, kaksi koulutusiltaa ja jokakuinen tapaaminen lähialueiden hoitajien kanssa. Tarvittaessa ohjauskäyntejä tehdään enemmän.
Koulutuksia tarjotaan kaupungin, kuntien ja hoitoyksiköiden sisällä. Tämän lisäksi hoitajat ovat tiiviisti yhteydessä toistensa kanssa.
– Perhepäivähoitajat myös järjestävät usein yhteisiä retkiä ja muita hetkiä lasten kanssa, Rusanen sanoo.
Sekä päiväkodeissa että perhepäivähoitajina työskentelee tietenkin monenlaisia ihmisiä. Rusanen kannustaa vanhempia olemaan tarkkana, kenen haltuun lapsensa antavat.
– Jos lapsi viihtyy hoitajan sylissä, lähtee mielellään hoitoon ja kokee turvallisuutta hoitaja lähellään, ollaan jo pitkällä.
Lue myös: Meneekö lapsi pilalle päiväkodissa?
Keskustele: Huonoja kokemuksia päiväkodista?
Selvitä, millaista on lapsen ja hoitajan vuorovaikutus
Eri lapset pitävät ja rauhoittuvat eri asioista. Isossa ryhmässä on vähemmän resursseja tukea lasta yksilönä. Kun resurssit ovat pienemmät, joudutaan lapsia tukemaan yleisillä hyväksi havaituilla tavoilla, jotka eivät kaikille sovi.
– Tutkimuksissa on ilmennyt, että etenkin isoissa ryhmissä isolla hoitotuntien määrällä on yhteys 4-5-vuotiaiden ei-toivottuun käytökseen. Joskus isossa päiväkotiryhmässä voi käydä niin, ettei jollekin lapselle ole ehditty puhua henkilökohtaisesti koko päivänä, Rusanen sanoo.
Iso ryhmäkoko voi myös vaikeuttaa viestintää vanhempien ja hoitajien välillä, sillä kymmenien lasten yksilöllisiä tarpeita on vaikeampi muistaa. Päiväkodeissa työntekijät vaihtuvat usein kesken päivää, jolloin tieto voi takkuilla myös työntekijöiden välillä.
Myös meteli voi isoissa ryhmissä olla huomattavasti pienryhmää suurempi. Jatkuva melu voi nostaa lapsen stressitasoa, josta se voi vaikuttaa edelleen uneen, ruokahaluun ja mielentilaan.
Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksella on iso vaikutus myös kielen oppimiseen.
– Etenkin alle viisivuotiailla kielen kehitys on nopeaa. Aikuinen toimii esimerkkinä kun hän käyttää kieltä oikein. On tärkeää, että aikuinen juttelee lapselle päivän aikana.
Lue myös: Ymmärrä taaperon tunnekieltä: 10 tilannetta ja ratkaisua
Keskustele: Huonoja kokemuksia perhepäivähoidosta?
Varmista, että hoitaja ei vaihdu
Lapsi tarvitsee pysyvyyttä tunnesiteen luomiseen. Kaikinpuolinen hyvinvointi ja oppiminen perustuvat lämpimään tunnesiteeseen. Jatkuvat henkilöstövaihdokset aloittavat tunnesiteen luomisen aina alusta. 1–2-vuotiaalle lapselle kiintymyssuhteen vaihtaminen toiseen hoitajaan on vielä vaikeaa.
– On tärkeää, että lapsi hyväksyy uuden henkilön ja että hoitajalla on tarpeeksi tietoa vastata lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Jos päivähoitoajan tunnesiteet jäävät löyhäksi, lapsi saattaa kelpuuttaa hoitajakseen lopulta kenet tahansa. Lapsen jatkuva ärtymys voi kertoa siitä, että hän on jo luovuttanut yrityksissään kiintyä ja hänellä on tunnevajeen vuoksi paha olla.
Tärkeää on kysyä, kuinka monta eri hoitajaa lapsella on ollut 1–5-ikävuoden aikana.
– Olennaista on, että hoitaja oppii tuntemaan lapsen. Isoissa ryhmissä lapsen kotiolot voivat jäädä hoitajille melko vieraiksi, vaikka turvallisen kiintymyssuhteen rakentamiseksi pitäisi pyrkiä jäljittelemään lapsen kotihoitoa.
Tutkimuksissa on todettu, että kun lapsi päätyy uuteen ympäristöön, jossa on uusia aikuisia ja lapsia, hänen stressitasonsa kohoavat. Näin käy vaikka oma vanhempi olisi vierellä. Stressitila voi kestää pitkään laadukkaassakin hoidossa.
– Kiintymyssuhteen turvattomuus voi heijastua pitkälle aikuisikään. Turvalliseen suhteeseen luottaminen voi olla hankalaa. On todettu, että tunnesiteiden muodostamisen ongelmista kärsivät lapset voivat tuntea itsensä onnettomiksi, Rusanen kertoo.
– Hoitajan ja lapsen turvallinen kiintymyssuhde palauttaa stressitason nopeammin kotioloja vastaavaksi.
Myös varahoitajan tai sijaisen kannattaa olla sama henkilö aina, kun mahdollista.
Lue myös: Voiko arkaa lasta patistaa? Perheterapeutti vastaa
Välimuotona ryhmäperhepäivähoito
Päiväkodin ja perhepäivähoidon välissä on ryhmäperhepäivähoito. Tällöin hoitajia on kaksi, lapsia kahdeksan ja hoitopaikkana kaupungin osoittama tila.
Tämä voi olla hyvä vaihtoehto, jos perhepäivähoidon ryhmäkoko tuntuu liian pieneltä, mutta päiväkoti liian suurelta.
Lähteet: Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen, perhepäivähoidon asiantuntija Pirjo Pekkalan ja Helsingin Suutarilan alueen perhepäivähoitajien ohjaajan Merja Kalevan haastattelut.
Keskustele: Päiväkoti vai perhepäivähoito?
Alta voit lukea perhepäivähoidon ja päiväkodin hyvät ja huonot puolet. Erja Rusanen muistuttaa, että kumpi tahansa voi olla hyvä tai huono vaihtoehto, riippuen puitteista, mitä hoitopaikka tarjoaa. Hoitopaikkaan kannattaa aina tutustua etukäteen.
Kommentit (2)
paras paikka lapselle on oma koti oman vanhemman kanssa. Itse olen mummoni hoitama, ja oma äiti on etäinen ( olen 46 v).
Yksinhuoltajuus tai köyhyys tai sairaus on pätevä syy viedä alle 3 v hoitoon, mikään muu syy ei.
Aika puolueellinen kirjoitus suosien perhepäivähoitoa! Aivan liian pieni huomio annettiin niille kriteereille, joita esim itse valitsin kun valitsin päiväkodin omalle lapselle: perhepäivähoitajan toimintaa ei valvota juuri lainkaan, kukaan ei katso mitä hän syötää lapsille, mitä päivisin tehdään, ja lähdetäänkö ulos vai ei. Päiväkodissa kaikki nämä ovat säädeltyjä ja ruoka on terveellistä kunnan tuottamaa sapuskaa. Lastentarhanopettajia on ainakin yksi per ryhmä. Perhepäivähoitajien sairastuessa tai ollessa vapaalla lapset joutuvat pomppimaan oman hoitajan ja varahoidon (meillä päiväkoti) välillä – ei varmaan ideaali tilanne.
Ei siellä päiväkodissa koko ajan kova huuto ole, esim nukkari 2 h on hiljaista. Enemmän kyseenalaistaisin pph:n hoitopäivän hiljaisuutta, siellähän on niin eri ikäisiä lapsia, ettei kaikilla ole esim päiväunien tarvetta.
Olihan viimeisenä sentään tärkeä maininta, eli se, että lapsella paljon ystäviä hoidossa. Pph ryhmissä ei usein ole kuin yksi samanikäinen lapsi kaverina, muut lapset eri ikäisiä…